Mastodon

Archive for the ‘arkistot’ Category

Best of 2002

Täydellisen mielivaltainen mutta ehdottoman korrekti lista vuoden 2002 parhaista musiikkiakteista. Tasapuolisuuden vuoksi aakkosjärjestyksessä.

Parhaat levyt

Kotimaiset

Melkolailla poppipainotteinenhan tästä listasta tuli, ja harva listatuista levyistä on virheetön. Itse asiassa useimmat niistä sisältävät kappaleita, jotka tulee skipattua liki aina. Mutta kuten Coca-Colan palkkaamat copywriterit sanovat: Image is nothing.

CMX – Isohaara

Ei kai tätä enää voi paluuksi nimittää. Joka tapauksessa Tornion expatriaatit tekivät levyn, josta ei puutu iskusävelmiä eikä sydämensärkijöitä.

Kotiteollisuus – Kuolleen Kukan Nimi

Lisää samaa, mutta millaista samaa se onkaan. Pisteitä pettämättömästä tyylitajusta (biisinnimenä ”Rakastaa/Ei rakasta”, how cool is that?) ja tuhdista keikkailusta (mentaliteettina ilmeisesti vanha kunnon ”nää menee yhteentoista”).

Kumikameli – Oparin Aarteet

Herrajumala. Puolen ikääni olen asustanut samassa kaupungissa näiden hullujen kanssa, ja vasta 21. vuosisadalla huomasin, miten erinomaisen hienoja rokkilevyjä pojat, uhm, ukot tekevät.

Kuusumun Profeetta – Jatkuvasti Maailmaa Pelastamaan Kyllästynyt Supersankari

Kuusumu ei vieläkään kuulu keikkasuosikkeihini, mutta tällä levyllä oli kosketuspintaa enemmän kuin ensimmäisellä. Äärimmäisen intensiivinen laulusuoritus kauttaaltaan.

Sara – Kromi

Mitäs se haittaa, jos Toolia on tullut kuunneltua kun lopputulos on näin mainio? Hieman tylsä levymitassa, mutta voi miten tyylikäs.

Sipe – Sipe

Tuleeko teillekin mieleen Foo Fighters? Sipen levy oli reilusti parempi kuin Apulannan tuotos, ja piekseepä se myös Tehosekoittimenkin poppiparaatin. Sipe on symppis!

Zen Cafe – Vuokralainen

Toinen poppoo, joka ei suinkaan hae uusia ympyröitä, vaan keskittyy piirtämään vanhat entistä tarkemmin ja kauniimmin. Varmaankin paras valinta mainstream-älykköbändiksi maassamme.

Erimaiset

Jotenkin tämä lista vaikuttaa sisältävän enemmän uusia tuttavuuksia kuin kotimaiset albumit, mutta se saattaa olla vain havaintoharhaa.

Beck – Sea Change

Kaunista. Beck tuuppasi hämystelyn vähäksi aikaa nurkkaan, ja valoi levynsä silkasta mannasta.

Coldplay – A Rush Of Blood To The Head

Lisää energiaa debyyttiin verrattuna. Toistivat tavallaan saman tempun kuin Muse vuotta aiemmin, ts. ei erilaista mutta paremmin.

DJ Shadow – Private Press

Tämän miehen sydämessä on ehdottomasti groovea, ja niiden vieressä isohko pino vinyylejä. Ihanaa nytkytystä.

Flaming Lips – Yoshimi Battles The Pink Robots

Naivistinen taideteos ulkomaan ihmemiehiltä. Korvakuulokemusaa hiljaisiin iltoihin. Kuuntele mitä Do You Realizessa ja All We Have Is Now’ssa sanotaan.

Kent – Vapen & Ammunition

Ei tätä radikaaliksi uudistukseksi voi kutsua ja on se ehkä vähän kasarihenkinenkin, mutta kun Bergin Jocke avaa suunsa, ei voi kuin nojata taaksepäin ja nauttia.

System Of A Down – Steal This Album

Paras minun tietämäni b-puolikokoelma ikinä ja missään.

Parhaat sinkkurenkutukset

Tunnustan, olen idioottipopin ystävä. Mutta mitä ideaa olisi valita vuoden parhaiksi biiseiksi sellaisia lauluja, jotka ovat parhaimmilla levyillä? Yhtään allaolevista artisteista ei ole tarkoitettu pitkäsoittomuotoon, mutta jokainen jää ensimmäisellä kerralla kalloon resonoimaan kuin korvanjuuressa laukaistu 9-millinen.

Andrew W.K. – Party Hard

VERY METAL!

Lordi – Would You Love A Monsterman

VERY METAL! (öhm, siis, no hitto vieköön, onhan se.)

TATU – All The Things She Said

Sheer bubblegum bliss. Jos ei aivo tätä kuunnellessa pysähdy, vika on kuulijan korvien välissä.

The Ark – Father Of A Son

Freddie Mercury on tainnut kanavoida henkensä länsinaapuriin, siinä määrin tuhti paketti tämä homojen adoptio-oikeutta puolustava viisu on.

Parhaat konserttitapahtumat

Varsin rajoittunut on tämä lista, mikä kertoo lähinnä siitä, että nökötin suurimman osan ajasta kotona kalsarisillani sormi tukevasti nenässä. My bad.

Jyrock (Hypnomen ja Pharaoh Overlord)

Ei mitään ennakko-odotuksia ja kas, paikalla oli ei yksi vaan kaksi mielenräjäyttävää aktia.

Kent @ Turku

Long time no see. Vaikka klikki olikin koko ajan taustalla, maaninen yleisö teki tästä vuoden mieleenjäävimmän keikan.

Suede @ Ilosaari

Kiireisen Ilosaariviikonlopun mieluisin yllättäjä. Luulin, että luvassa olisi kenkientuijottelua, mutta Brett ja pojathan pistivät pystyyn melkomoisen mellakan. Ja mikäs oli mellakoidessa, kun biisimateriaali oli A-luokkaa.

Tekstiviestiarkisto

Kännykät ne vasta onkin ratkiriemukkaita

TTTKMO?
TDUUTKO
HAKEMAAN ?KUN
LPASIT?RESS
,PLZ? SAIS
TUGLDLA JO..P

Tämän lähetti eräs naishenkilö 12. marraskuuta klo 1:20. Hän saattoi olla lievässä humalatilassa, joten jätän hänen nimensä pois tästä, ettei hän vain vahingossakaan loukkaantuisi.

missäs hippi
luuraa??tuutko
mudittamaan
bootin jälkeen
vai ootko jossain
pileissä
panemassa
jotain ruttusta
huoraa??Himo
täällä vaan
huutelee. :=)

Tämä moderni taideteos saapui egonjatkeeseeni 5. syyskuuta klo 22:48. Lähettäjä oli toiminut anonyymisti – viesti oli lahetetty MTN sms:n kautta. Kukahan lienee ollut?


DID SHE LUV U
ALONG A TIME
WAZ SHE SO
HORNY SUCKY
SUCA SO VELL....

J.S., tuo vallaton veijari tiedusteli tällaista 12. lokakuuta klo 12:32, luultavasti sen takia, että olin viettänyt edellisen yön erään naispuolisen henkilön luona. J.S. on niin leikkisä tyyppi.


EI OO KRAPULA
YHESTÄ OLUESTA
JA KAHESTA
VENÄLÄISESTÄ
HUORASTA, EKA
LUENTO,
VÄSYTTÄÄ!

Kuten tämä S:n 13. lokakuuta klo 9:12 lähettämä viesti todistaa, sivarikoulutuksessa on varsin tylsää. Ja tämä oli vielä toisena päivänä.


Me and my 2000
trolls + a moose
and specially
trained
mountain lamas

…Ja minä kun vaan kysyin, että keitä ”me” tarkoittaa. Huoh. M:hän se, 30. marraskuuta klo 9:45.


MEIKÄ TAHTOO
VETÄÄ SUA IHAN
TONNILLA
PYLLYYN...OOOH
AAAAAH MEIKÄ
LAUKES.
LAUKESIT SÄ
SAMAAN AIKAAN.

Totta, uusivuosi on suuri juhlapäivä, mutta … L:n puhelimestahan tällaista tuli, mutta Luotettava Lähde kertoi minulle, että syypää oli eräs punapää. Enivei, 1. tammikuuta 1999.


TEIN VIIMEYONA
KAPPALEEN,
JOKA KERTOO
POSTIMIEHISTA!
SEN NIMI ON
"POSTMEN COME 
AT NIGHT". SON
TIETTY VIELA
KESKEN. :)

S., tuo väsymätön nero, loi tällaista 17. lokakuuta -98 kello 7:16.


OOT SÄÄLITTÄVÄ
TAPAUS.IHMISKUN
NAN 
IRVIKUVA.IHMISE
N
SATIIRI.MIES,LUKI
O ON JO LOPPU!

A. oli mulle kateellinen, koska minä pääsin risteilylle ja se joutui jäämään Helsinkiin. Mokoma, mukamas aikuinen ihminen ja jaksaa moisista vauhkota.
Timestamp 25. elokuuta -99, klo 15:32.

Nykyään puhelimeeni tulee vain pornoa, jota ei voi julkaista tässä. Paitsi ehkä nämä.


Maa vaatii verta.
Olet viimeisellä
matkalla
matkallasi. Tänä
yönä ei sinun
anneta kulkea
sen ohi.
Taistellaan
vastaan! -quaz
this flag will be
flying through
the epoch of
statehooe, as
black as the
night and the
unending space.
black flag flying
here tonight.

Herra J.E. oli päättänyt 12. kesäkuuta 2000 klo 00:59, että minun on välttämättä saatava tietää tämä. Sain hämmennysreaktion.

Ei ollut minun pussi/
ei myöskään siis minun ongelma/
syntiset huutakoon jumaliaan/
maailmanpyörä palaa!

Luulin, että autoon jäänyt muovipussi olisi J. tai seuralaisen. Ei ollut, 10. maaliskuuta 2001 klo 21:17.


Tänään ääni on
Jaakobin ääni,
mutta kädet kuin
Eesaun jalat.

J., 17. lokakuuta 2001 klo 04:09.


Turpasauna!
Sikamusiikkia! Ja
olenko ehtinyt
pyytää
puutarhurin
laulua! Nyt
vietiin Almaa
tuonelaan!

J., kylläkyllä. 2. marraskuuta 2001 00:59.

Jatkettu:
1/2
Eversti Backmanin, tuon
Mannerheimin 
varusmieslähetti
nä palvelleen
kyläpäällikön
suurin hetki oli
kun Folland
Gnat-hävittäjä
laskeutui
ensimmäisenä lento
Jatkettu:
2/2
koneena Lusiin
-- Ote
harjoituksen
tiedotuslehdestä

Ilmavalvoja J.I. taisi olla kertaamassa, 7. kesäkuuta 2002 21:31.

Jos uutiset
puetaan
viihteeksi, mutta
markkinoidaan
todellisuutena,
niin eikö itse
todellisuudesta
tule viihdettä?
(Ikonen 2002, 20)

Aivan oikein, J. siteroi itseään proseminaarin jälkimainingeissa 13. toukokuuta 2002 22:15.


OLLI, KUULE,
TIEDÄTHÄN/
OLEMME
VAKKARISSA, SEN
SIEDÄTHÄN/ KUN
SANON TÄTÄ
SOPIVAKSI
KOHTAUSPAIKAKS
I ETHÄN LUULE/
ETTEMME 
KUTSUHUUTOASI
KUULE.

S:n runosuoli sykkii 1. joulukuuta 2001 21:57.

Se on helle ja
kesä.Paskalla
istuessa tulee
hiki.

P. oli päässyt perimmäisten totuuksien äärelle 30. toukokuuta 2002 12:49.


Ai en? :) Voi hitto
hitto.. Kummaa 
ja harmillista.
Älä oo möksy.
Jossain 
vaiheessa 
kumpanakin
päivänä katselin
kyllä välillä
keltapaitoja sillä
silmällä jos siut
bongaisin.

J.R., tuo verbaalivirtuoosi, etsi minun sinistä t-paitaani keltaisten joukosta. En tajua kyllä syytä. 14. heinäkuuta 2002 23:32.

Best of 2001

(Rumban vuosiäänestykseen vastaamani mukaan muotoiltu lista musiikkiasioista vuonna 2001, järjestysnumerot poistettu ja selitykset lisätty. Bonuksena myös lisäekstroja!)

Parhaat

Kotimaiset

Bändit

  • Circle
    • oikeastaan tässä pitäisi olla bändin koko tuotanto, sillä keikkakokemus johti katalookin läpikuunteluun
  • Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
    • toimiiko Timppa livenä, mitä?
  • CMX
    • tämäkin enemmän koko habituksensa kuin jonkin ajankohtaisen takia

Äijät

  • Paleface
    • Mr. Message ja ehti vielä tehdä ihan kuunneltavaa rytmimusiikkiakin
  • Jarkko Martikainen
    • jokaiseen itseään arvostavaan julkaisuun pitää saada Jarkko sanomaan, että asiat ovat huonosti, sanomaan se satiirin keinoin ja mieluusti vielä mainitsemaan, että tämä sitten on satiiria
  • A.W.Yrjänä
    • CMX:n kysyvastaa-palsta, ’nuff said

Uudet

  • Liekki
    • basistilla mikki pelkkiä lavaspiikkejä varten, ihanaa
  • Manboy
    • kotitarvekitarapoppia, levyllä hiottua ja livenä tökkivää, mutta yritys hyväplus
  • Tulenkantajat
    • pakkoko se on koko ajan höpöttää ketä-murteella?

Levyt

  • YUP: Lauluja metsästä
    • parasta YUP:ta sitten Toppatakkien, jos minulta kysytään. Kitara + pop = rok?
  • Liekki: Magio
    • basistilla mikki … eiku sanoinko mie tän jo? Joka tapauksessa, levy josta jäi hyvä mieli
  • Circle: Taantumus
    • kun toinen levykokonaisuus, yksittäisiä biisejä en edes muista

Biisit

  • YUP: Erinomaisia ihmislapsia
    • selkäpiitä kylmää vieläkin
  • Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Joki
    • Perunateatteri tekikin temput: uuden levyn kaikki biisit eivät olletkaan enää 3. Nainen -pastisseja!
  • Zen Cafe: Eipä tiennyt tyttö
    • Zenkkareiden uuden levyn Se biisi

Ulkomaiset

Bändit

  • Depeche Mode
    • oi se keikka, se keikka…
  • Divine Comedy
    • näin se homma hoidetaan: tehdään pitkä ura, helevetin hyvä levy ja sitten rikotaan koko yhtye, juuri kun ehdin innostua siitä
  • System Of A Down
    • Look ma, metal doesn’t have to be boring after all!

Äijät

  • Macy Gray
    • kähinäpetteri ja laulurepertuaari nopeasta hitaaseen
  • Nicky Wire
    • naiivi ja korni välillä, mutta silti onelinereiden ja kantaaottamisen maestro
  • Nina Persson
    • The Bluest Eyes In Texas on niin surullinen, semminkin kun Boys Don’t Cry oli niin surullinen

Uudet

  • A Camp
    • ks. yllä
  • My Vitriol
    • ensisinkku kuulosti tylsältä, mutta jotenkin pojista irtosi reilusti enemmän puhtia ja intoa kuin saman saaren kenkäintuijottelijoista
  • Røyksopp
    • jos biisin nimi on Eple, ei bändikään voi olla täysin paha. ”ping pingpong, pogopingpong”

Levyt

  • Divine Comedy: Regeneration
    • pienestä melodiasta isoon sovitukseen, naivismista satiiriin, menettämistä ja anteeksiantoa – Regenerationissa on kaikki
  • Spiritualized: Let It Come Down
    • toinen ison soundin ystävä
  • Manic Street Preachers: Know Your Enemy
    • eihän se niin hyvä ollut kuin toivoin, mutta luotan yksittäisten biisien parantavaan voimaan (”Cos DNA means Does Not Accept”)

Biisit

  • Depeche Mode: Freelove
    • Mode pitää kiinni perinteistään eikä suostu julkaisemaan parasta biisiä ekana sinkkuna
  • Spiritualized: Out of Sight
    • ”I’d rather add some life to my years”
  • Garbage: Androgyny
    • tämäkin kuulosti ensin ihan möllöltä, siirtyi sitten sisäkorvaan soimaan ja osoittautui vielä lopulta yhdeksi uuden (tylsän) levyn parhaaksi biisiksi

Muut asiat

Kotimaista plussaa

Cleaning Women siivosi lavan puhtaammaksi kuin levysoittimen, Lumo poppasi tyylipuhtaasti, Pistepirkkojen levy oli a-ok, mutta esimerkiksi Hulkkosen miksaus ei oikein sytyttänyt, Crash oli so-so, Don Johnson rentoutti mutta oli levymitassa tylsähkö, Neljä Ruusua toimii kuten hyvä pop aina toimii, Soul Captain kuulostaa uudelta Ultra Bralta ja Subbareiden uudessa oli enemmän ideaa kuin edellisissä levyissä yhteensä.

Kotimaista miinusta

Office Building kuulosti livenä paremmalta kuin levyllä, Fintelligenssin pöntöt heiluivat ja kieli oli yhä kauempana siitä mitä suomeksi kutsutaan, Killer varasti bassoriffin Ritari Ässän tunnarista (ja levy kuulosti makkarapötköltä), Ville Leinosesta puhuttiin mutta yliannostus siirappia on yliannostus siirappia ja Viikate kuulostaa vieläkin ontolta vaikka Timppa kauniisti laulaa lurauttaisikin.

Ulkomaista plussaa

Airin kakkoslevyä pitää kuunnella sateella kuulokkeet päässä, Cult oli tanakkaa muttei tarpeeksi monipuolista, Eelsin tuotos tuntui repaleiselta levyksi mutta sisälti paljon hyviä biisejä, Muse rokkasi surisevasti mutta melko itseääntoistavasti, R.E.M. paranti kuin sika juoksuaan, Rammstein popitti keikalla koko rahan edestä, Tricky teki melkoisen sekametelisopan ja Weezer teki vasta nyt hyväksyttävän kakkoslevyn.

Ulkomaista miinusta

Clawfinger kuulostaa samalta kuin aina ennenkin, Elbow saa soitella jatkossakin itselleen jos minulta kysytään, Live upposi syvemmälle jenkkirokin suohon, Pulp oli taiteellisimmillaan ja kuuntelukelvottomimmillaan sitten 80-luvun, Radiohead pulputti ihan omiaan (miksei yhtä hyvää levyä kahden keskiverron sijaan?) eikä Toolin Lateralustakaan ei tullut paljoa soiteltua.

Toisten listat

Vertailun vuoksi katso vaikka mitkä olivat Tommyn valinnat 2001, NME:n valinnat 2001, Rolling Stonen valinnat 2001 (öh, Mick Jagger kolmosena? Jonkin sortin inside-huumoria, oletan) tai Q:n valinnat 2001. Kotimaiset musiikkiaviisit pitivät kiinni vähäisimmän mahdollisen veppityöväen periaatteesta, eivätkä saaneet vieläkään parhaus-listojaan WWW:hen.

Ensimmäinen kerta, kun kuulin tietyn kappaleen tai tiettyä yhtyettä

Eka kerta kun kuulin viisun oli missä ja mitä sitten tapahtui
Circle Livenä Lutakossa keväällä 2001 Herramunjee. Hypnoottista yhden riffin progea, nukuttavaa ja vangitsevaa.
Itä-Saksa: Viva Las Palmas Kerubin levyautomaatista Ei ollut mitään havaintoa biisistä, mutta mieleen jäivät kuolemattomat sanat ”sexo anal, sexo oral”.
Dido: Here With Me Mafialta kotona joululomalla 2000 Kuulin sen kahdesti autoradiosta ja sen jälkeen oli pakko ottaa neidistä selvää
Nine Inch Nails: Broken-EP Tuomon luona yläasteikäisenä Kommentoin äänimaailmaa tyyliin ”täähän ois ihan hyvä jos ei ois niin paljon surinaa”
YUP: Huuda Harkiten-LP Kallen luona kirjaston vinyyliltä Sikamusiikkia ja Saatana meni korvasta sisään jäivät ikuisiksi ajoiksi mieleen ja tartutin parhaan kykyni mukaan kaveritkin
Kent: Om du var här Video Jyrkissä abivuonna Ilokiven keikka ja ”Kultainen kikkeli rannalla hyppeli, pappi juoksi perään”
Manic Street Preachers: A Design For Life Mafia tai Jyrki levyn ilmestymisen aikoihin Oskari sanoi että onpa hirveää sontaa, mie lainasin puolisalaa levyn Kekäleen Joonakselta, inhosin The Holy Bibleä ja So Why So Sad on mielestäni huono mutta odotan silti uutta levyä innolla (3.12.2001: ei se Know Your Enemy mikään ykköshittilevy kyllä ole, vaikka muutama rokkipläjäys on mukaan sattunutkin)

Kokemiani keikkoja (vakaassa epäjärjestyksessä)

  • Manic Street Preachers: Helsingin Jäähalli 1999 ja Provinssi samana vuonna
  • Garbage: Helsingin Jäähalli 1999
  • Depeche Mode: Exciter Tour, Hartwall-Areena 18.9.2001 (arvio KSML:ssä vain tilaajille blaablaa)
  • Faith No More: Provinssi 1995
  • U2: Helsingin Olympiastadion 1997
  • Don Huonot: 1. kerta VPP-aikana Provinssissa, viimeisin Tähti-aikana Provinssissa
  • YUP: 1. kerta Homo Sapiens-aikana Ilosaaressa, viimeisin Miljoonasateen kanssa Lutakossa syksyllä 2000 – eiku Lauluja Metsästä -kiertueella
  • CMX: festareilla sillon sun tällöin, ensimmäisellä kerralla Ilosaaressa luulin niitä humppabändiksi, (CMX:n) ns. vikalla keikalla jalkaan koski joten pompin nurmella hiljaa ja kauniisti kuin päiväperho. Olin myös ennen virallista paluukeikkaa (Provinssi 2001) Lutakossa olleella pamauksella
  • Oscar HOT Quartet: 1. kerta Nilun musiikkiluokassa silloin kuin poikain nimi oli vielä Prowling Machine (tai jotain sellaista (huom: meikkis on OG)), sittemmin aina silloin tällöin kun ei niiltä voi oikein välttyä, eikä jättää väliin
  • Ultra Bra: festareilla jokusen kerran. Aikaisemmat keikat olivat parempia.
  • Lataamon laulajat: Redneckissä keväällä 2000 & 2001, Yläkaupungin yössä 2000. Redneckissä keikat oli kivenpia.
  • Circle + Deadushki Lutakossa keväällä 2001. Nami nami, suitsutusta.
  • Liekki, Lutakko 29.9.2001. Kovin symppistä, ja basistilla mikrofoni spiikkejä varten, yeah!
  • Rammstein Helsingin Jäähallissa 26.11.2001 – KABOOMBAH! RATTATAAA! Visuaalista, sano!
  • Cleaning Women & Deadushki rokkailivat Lutakossa 1.8.2001. CW:n olikin nähnyt jo aiemmin jossain Ilokiven tapahtumassa, ja olihan se edelleen ihan älyttömän kivaa sälinää ja tanssittavaa mälinää. Levyltä niitä ei kyllä kuuntele pirukaan. Deadushki paukutti kovaa ja välillä kovinkin aggrosti, mutta aika tasapaksusti.
  • Smashing Pumpkins Hartwallilla 25.10.2000. Minä tyhmä tänne ryntäsin innoissani, viimeinen kiertue ja kaikkea. Piti olla aggressiivista roketirollia, vaan olikin härösekoilua, joka ei edes kuulostanut hyvältä. Ihan sonta keikka.

Kesätöikokemuksia 2001

Keskisuomalaisen kotimaan osasto

Heipä vaan. Vuoden 2002 alussa KSML uudisti verkkosivustonsa, ja kuten kaikki veppislangia tuntevat tietävät, se tarkoitti lähinnä kaiken täydellistä uudelleenjärjestelyä niin, että kaikki vanhat urlit menivät rikkipoikki (plus että nyt sivuja eivät pääse lukemaan kuin paperilehden tilaajat, minkä fiksuudesta voi tietenkin olla montaa mieltä). Niinpä yksikään tällä sivulla listattu keskisuomalainen.net:iin osoittava linkki ei toimi.

Tällä hetkellä lukukelpoisia ovat siis pakinani, koska niitä ei koskaan julkaistu verkossa, ja jouduin siirtämään ne tänne tuskallisesti kut’n’paste-käsityömetodeita harjoittaen. Uutisjutut toimivat sitten, kun olen saanut hankittua kopiot kaikista jutuista ensin itselleni. Älkää siis odottako mitään ihan pian.

Pakinat

Ensimmäinen työviikko, 2. – 4. toukokuuta

Ei mitään ihmeellistä, asialliset hommat hoidettiin ja muuten oltiin kuin Ellun kanat. Tutustuttiin Marika Katajan (maisteriohjelma, toinen harjoittelija meiltä) kanssa vähän paikkoihin ja ihmisiin. Juttujen makuunkin päästiin kyllä heti, ei siinä mitään.

Toinen työviikko, 7. – 11. toukokuuta

Marika oli töissä lauantain, minä normaalin viikon. Kokeiltiin iltavuoroa ja opeteltiin päivystäjän rutiinia. Nothing out of the ordinary, I’d say. Jämsässä tuli kävästyä juttukeikalla seuraavan viikon Muksusuomalaista varten. Paikallistuntemukseni on silti lähes nolla.

Kolmas työviikko, 14. – 18. toukokuuta

Tällä viikolla tuli ripastua parit jutut ja jopa tuo yliopiston tiedotteesta tehty yksipalstainen sai säilyttää otsikkonsa. Työlistat saatiin ja palkastakin oli jotain epämääräistä puhetta. Ei vieläkään mitään valtavaa.

Neljäs työviikko, 21. – 25. toukokuuta

Olihan tuo helatorstai tuossa välissä, ettei koko viikkoa tarvinnut puskea töitä putkeen.

Viides työviikko, 29. – 31. toukokuuta

Kolme ekaa päivää meni häslätessä ylioppilaskirjoitusten kanssa: jutun pointti vaihteli, ja niin vaihteli jututettavien mielikin. Ette saa tuloksia – saatte tulokset – kiellettyä – sallittua ja niin eespäin. Vaan tulihan tuo kasaan. Ja seksivestivaalijutusta saimme (me = toimitus) palautetta. Maakunnassa tilauksia perutaan kuten takatalvi niittää hukkakauraa. Tai jotain.

Kuudes viikko, 4. – 6. & 9. – 10.

Jostain syystä minusta alkoi tuntua kovin puuhakkaalta ja kiireiseltä heti kun harjoittelujakso päättyi ja meistä tuli tavallisia kesätyöläisiä, vaikka mitään eroa ei varmaan ollutkaan. Funny thing, this head of a human.

Seitsemäs viikko, 11., 12., 14., 17. kesäkuuta

Kaksi päivystystä ja kaksi juttukeikkaa, aika hiljainen viikko. Paitsi että sitten sunnuntaina loin toki Oodin tuntilapulle. Päivi antoi palautetta lehtijutuista, se on toki mainittava. Nyt tiedän, mitä juttuja en pistä työnäytteisiin.

18. kesäkuuta – 5. heinäkuuta

Jussin jälkeinen reppariduuni ja päivystyksiä ihan liikaa. Ei ihmeellistä raportoitavaa, paitsi että sain jonkin verran palautetta, ja tällä kertaa se oli myös positiivista. Nyt täällä on listattuna enää valikoitu osa jutuista, lähinnä muut kuin yksipalstaiset.

A Week (Or So) In The Life Of Debian Unstable

Wednesday, April 25th

09:25 EEST

I do my regular ”sudo apt-get update, check the topic on irc.openproject.org’s #debian and sudo apt-get upgrade” -cycle.

The following packages have been kept back
  gnome-bin gnome-control-center libcapplet0 libgnome-dev libgnome-vfs0
  libgnome32 libgnomeui32 libgnorba-dev libgnorba27 libpgperl libpgsql2.1
  libpopt0 postgresql postgresql-client postgresql-contrib ppxp-applet
  task-database-pg 
37 packages upgraded, 0 newly installed, 0 to remove and 17  not upgraded.

Seems that GNOME needs some tweaking, maybe it’s in preparation for 1.4. Downloading the packages takes 5 minutes 30 seconds, using a cable modem and a local Finnish mirror. Unpacking and configuring is usually quite fast with my Duron 750 MHz and 128 megs of memory.

Then, at 09:39 the upgrade stops with

Unpacking replacement xfig ...
Errors were encountered while processing:
 /var/cache/apt/archives/libpgtcl_7.1release-1_i386.deb
E: Sub-process /usr/bin/dpkg returned an error code (1)

Well, it’s isn’t exactly the first time. It would seem that libpgtcl tries to overwrite a file that’s already in postgresql-pl (found that out by trying sudo dpkg -i /var/cache/apt/archives/libpgtcl_7.1release-1_i386.deb . I’ll try to upgrade rest of the packages first and return to this later. I’m not even using PostgreSQL right now, so I don’t mind if it breaks.

Now, the only problem with this approach is that dpkg doesn’t agree with my chosen path, but instead instructs me in the following way:

$ sudo apt-get upgrade
Reading Package Lists... Done
Building Dependency Tree... Done
You might want to run `apt-get -f install' to correct these.
Sorry, but the following packages have unmet dependencies:
  pgaccess: Depends: libpgtcl (>= 7.1) but 7.0.3-4 is installed
E: Unmet dependencies. Try using -f.

I do as I’m told, and end up with the file overwriting problem, again. *Sigh* I decide to take the easy way out, and just remove pgaccess. Just that task-database-pg requires it … oh heck. So it’s time to start forcing things, which is always wrong (see the moral here?) but I have to do it anyway.

My sudo dpkg -i --force-overwrite installs the package cleanly, only giving a warning saying dpkg - warning, overriding problem because --force enabled. Now back to the upgrade, which finishes cleanly. It’s now 09:57, and the process took almost 30 minutes, including the time it took to write things up.

With the easy things completed, it’s time to try upgrading GNOME. I just copy and paste all the packages listed into an apt-get upgrade -line and hit enter.

Some packages could not be installed. This may mean that you have
requested an impossible situation or if you are using the unstable
distribution that some required packages have not yet been created
or been moved out of Incoming.

Okay, so the GNOME packages aren’t ready yet. I’m cool with that, but I’ll try to install as many of them as possible, anyway. I’m that kind of a person. After closer inspection I find that installing, for example, gnome-bin would remove some development packages from my hard drive. Now, I’m not sure if I’d even need them, but I’m sure the next time I need them to compile some obscure tarball, I won’t remember to reinstall them. So I put off the GNOME upgrading. The clock reads 10:03, not bad.

17:12 EEST

I notice that one of the packages not upgraded by apt-get upgrade is task-database-pg. So I install it and have no trouble with it. Boring.

Thursday, April 26th

12:50 EEST

Hmm, GNotes didn’t start up at all. Well, I gues the GNOME packages are updated already, so let’s see what happens. The normal sudo apt-get update gives46 packages to upgrade, plus a bunch of others that’ve been kept back.

apt-get upgrade ends cleanly at 13:02. Then to tackle the other packages, mainly bonobo gnapster gnome-bin gnome-control-center libcapplet0 libgnome-dev libgnome-vfs0 libgnome32 libgnomeui32 libgnorba-dev libgnorba27 libpgperl libpgsql2.1 postgresql postgresql-client postgresql-contrib ppxp-applet sysklogd. Something has to be broken here, and indeed it is:

Sorry, but the following packages have unmet dependencies:
  ppxp-applet: Depends: libart2 (>= 1.2.13-5.1) but 1.2.13-5 is to be installed
               Depends: libgnome32 (>= 1.2.13-5.1) but 1.2.13-5 is to be installed
               Depends: libgnomesupport0 (>= 1.2.13-5.1) but 1.2.13-5 is to be installed
               Depends: libgnomeui32 (>= 1.2.13-5.1) but 1.2.13-5 is to be installed
               Depends: libgnorba27 (>= 1.2.13-5.1) but 1.2.13-5 is to be installed
E: Sorry, broken packages

So okay, I don’t upgrade ppxp-applet … actually, why is that one even installed? I don’t have a modem, never had with this installation. I’ll get rid of it later, now I just want to upgrade my GNOME (sounds weird, that). Some reorganization of packages seems to have happened, but In apt I trust.

The following extra packages will be installed:
  klogd libdb3-dev pidentd 
The following packages will be REMOVED:
  libdb2-dev postgresql-pl 
The following NEW packages will be installed:
  klogd libdb3-dev pidentd 
17 packages upgraded, 3 newly installed, 2 to remove and 1  not upgraded.
Need to get 6330kB of archives. After unpacking 2343kB will be used.
Do you want to continue? [Y/n]

At 13:08 something in PostgreSQL goes the broken way.

The upgrade will now be done and output will be sent to
/var/lib/postgres/automatic_update.log.
Sorry; the automatic database upgrade failed.
A log of the upgrade attempt is in /var/lib/postgres/automatic_update.log

dpkg -s gnome-core reports Version: 1.4.0.2-2. Good. I remove the ppxp-applet package, which I’ve installed for god knows what reason. After that it’s time to check out what’s wrong with PGSQL. I su as root and start digging the logs. Since I have no active dbs at the moment, I simply decide to reinstall the postgresql package hoping that it’ll fix things.

Good plan, just that it doesn’t work. Seems that the postgresql package itself is broken. Now someone please tell me why I didn’t bother to check this with #debian? It would seem I’ll have to wait t’till things clear up a bit. Or maybe … let’s try to dpkg --purge all the PGSQL packages and reinstall them.

Woah, it worked! Funny, I really don’t remember many other cases in my 1,5 years with Debian Unstable that I would’ve had to purge and reinstall. But it works, which is enough for me now. I’m signing out at 13:29 EEST.

13:36 EEST

Oh yeah, the postgresql-pl package, which was removed earlier. Seems it’s not needed anymore, since apt-get install claims that Package postgresql-pl has no available version, but exists in the database. This typically means that the package was mentioned in a dependency and never uploaded, has been obsoleted or is not available with the contents of sources.list
However the following packages replace it: postgresql

13:50 EEST

Oh yeah, one more thing. Since the GNOME 1.4 packages are here, I suppose Nautilus has been updated to 1.0.2 too. Currently I’m running a deb built from the rpms with alien, since Nautilus 1.0 simply doesn’t work with my locale. Actually it does more (or less) than simply doesn’t work – it goes into an infinite SEGFAULT – restart -loop. But let’s upgrade and see what happens. I just have to clean away the old packages first.

Hmm, I’ve put nautilus-mozilla on hold. Wonder why. And before I forget, GNotes works just fine. I don’t know why it didn’t load the last time. Ah, the reason nautilus-mozilla was on hold was that the package’s been obsoleted. At one minute to 14:00, the installation finishes. Lessee.

Yes, I see. Doesn’t work. Back to the converted rpms we go. Of course the deb packages differ from the rpms so that I have to remove everything first and then reinstall and even force-overwrite. Lessee again. Oh yes, it’s better now. Much better.

Tuesday, May 1st

11:09 EEST

Back from vacation, so let’s do the sudo apt-get update again! (Sorry, Rocky Horror was on last night). And what do we run into, whee.

98 packages upgraded, 0 newly installed, 0 to remove and 2  not upgraded.
Need to get 73.1MB of archives. After unpacking 3041kB will be used.
E: Sorry, you don't have enough free space in /var/cache/apt/archives/ to hold all the .debs.

Maybe now would be the time to listen to a friend’s advice and try some other package control tool aside from apt-get. But I’m in a kind of hurry, so I’ll just try to whip up something. After manually installing konqueror, kword, xnest and libarts and something else, the upgrade goes fine.

15:47 EEST

Frustrating. Now that I’ve restarted X after the upgrade, I see that GNOME (or something, maybe running out of disk space on /var/home ?) has devoured all my GNOME configs. Or at least the panel and Evolution. I’ve no idea what’s up.

Wednesday, May 2nd

18:49 EEST

sudo apt-get update and we’re away. Everything looks just fine, so I upgrade.

35 packages upgraded, 0 newly installed, 0 to remove and 0  not upgraded.
Need to get 22.0MB of archives. After unpacking 460kB will be used.

On a quick note, it would seem that GNOME and KDE are among the packages being updated.

19:23 EEST

Whups, I kinda forgot what was happening. When I came back from cooking, everything was just fine.

Thursday, May 3rd

17:51 EEST

I do sudo apt-get update, check the news on apt and #debian’s topic. Since there’s nothing there, into upgrade we go.

17 packages upgraded, 0 newly installed, 0 to remove and 0  not upgraded.
Need to get 9025kB of archives. After unpacking 1769kB will be freed.

Seven minutes later the upgrade is over, and things look fine – no errors or anything. Only later do I notice that gnome-panel has all the launchers placed in it. I readd them to no avail.

Friday, May 4th

20:49 EEST

I type the usual, sudo apt-get update, once again msg apt news and check out the topic. Nothing there.

33 packages upgraded, 0 newly installed, 0 to remove and 0  not upgraded.
Need to get 7678kB of archives. After unpacking 449kB will be freed.

The upgrade takes about then minutes, and it looks like panel is one of the updated packages. I’ll try it later. (Didn’t do anything.)

On a completely different angle, I think there’s something wrong with NVidia’s drivers. I use sproingies from the xscreensaver-gl package, and leaving it on for a few hours results in excessive memory leaks and / or X getting sig 11. I changed my screensaver back to random, that worked just fine.

Saturday, May 5th

13:03 EEST

Nothing special. Todays menu includes sudo apt-get update and

The following packages have been kept back
  gtkhtml libgtkhtml-data libgtkhtml-dev 
19 packages upgraded, 0 newly installed, 0 to remove and 3  not upgraded.
Need to get 8401kB of archives. After unpacking 460kB will be freed.

and later on

sudo apt-get install gtkhtml libgtkhtml-data libgtkhtml-dev

That’s all folks.

Sunday, May 6th

13:53 EEST

After firing up X and the company, I notice konqueror doesn’t display web pages in anti-aliased fonts anymore. Just a quick check shows that all the font settings have been resetted. Welll, no time to mourn that now, I go into sudo apt-get update.

57 packages upgraded, 0 newly installed, 0 to remove and 0  not upgraded.
Need to get 49.7MB of archives. After unpacking 3053kB will be used.

Fifteen minutes later the upgrade stops. PostgreSQL is giving me trouble, again.

 /var/cache/apt/archives/postgresql-client_7.1release-3_i386.deb
E: Sub-process /usr/bin/dpkg returned an error code (1)

I hit apt-get upgrade again, this time getting a lot printout which basically says that the automatic upgrading of my db didn’t work, and asks me Do you want me to continue with the automatic update? [y/N]. Now, the only right answer is – of course – yes. And it works, too. I wonder if these pgsql problems have something to do with the fact that I haven’t created any databases and that postmaster isn’t running during the upgrade?

After restarting X (a lot of X packages were updated), anti-aliasing works again. Oh the miracles of modern technology.

19:00 EEST

I started compiling a new kernel, 2.4.4 to be exact, to get my scanner to work. In the process I noticed make-kpkg didn’t function as it’s supposed to. A moment of digging revealed there was a bug in the package fileutils, luckily a bug that was easy to fix by inserting one line into the source package and rebuilding. No, I didn’t think of that myself, I found it out from the bug report.

Created: Wed Apr 25 09:37:32 EEST 2001 Last modified: Wed May 9 23:12:46 EEST 2001

Irti Popista

Kiitän ystäviäni Lauraa, Tommyä ja Samulia, jotka kaikki ovat suorasti tai epäsuorasti vaikuttaneet tämän sivun syntyyn, kypsentämiseen ja valmistumiseen. Niin, ja Samuli Knuutia, jota en tunne, mutta jonka syytä tämä myöskin on, ja ne nimettömät yksilöt, joiden puheita lainasin, luvattomasti tai luvallisesti.

Kommentteja odotetaan, toivotaan ja lisäillään sivulle. Ja jos kerrot nimesi, en lainaa sinua luvatta. Enkä anonyymisti.

Sisällysluettelo kaikista niistä tuskista ja vaivoista, joihin liiallinen popin kuuntelu (saattaa) johtaa.


Fanius

Popmusiikin kuuntelu johtaa faniuteen, ennemmin tai myöhemmin. Kaikki alkaa ihan viattomasti, ehkä vain yhdestä kappaleesta radiossa, MTV:llä tai ystävän luona perjantai-illan myöhäisinä tunteina. Se kuullostaa hyvältä. Huomaat hyräileväsi kertosäettä tai toistelevasi sitä C-osan hauskaa koukkua. Levyn ostaminen alkaa vaikuttaa hyvältä ajatukselta. Ennen kuin huomaatkaan, omistat 80% yhtyeen tuotannosta ja kiljut konserteissa eturiveissä.

Tätä kutsutaan ammattilaispiireissä porttiteoriaksi.

Vaikka jotkut paatuneet popin käyttäjät haluaisivat kiistää teorian paikkansapitävyyden, on maailma täynnä teini-ikäisiä, joiden koko olemus todistaa päinvastaista. Yksi keskeinen faniuteen liittyvä seikka on silmitön varmuus syytää kaikki rahat idolilleen välittömästi, aivan mistä tahansa syystä. Mikä tahansa logolla varustettu krääsää kelpaa, esimerkiksi brandivaatteet ovat monien mielestä hienointa mitä voi olla.

Aito fanius

Saatat luulla, että fanius on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua, heti zombieksi muuttumisen jälkeen. Valitettavasti se ei pidä paikkaansa.

Jos fanille saattaakiin riittää se, että hänellä on lähes kaikki yhtyeen julkaisemat LP:t, ei tosifani tyydy sellaiseen ikinä. Ensinnäkin hänen on saatava kaikki, siis aivan kaikki pitkäsoitot. Samoin kuin EP:t, singlet, yhteistyö- ja sooloprojektien tuotokset ja lehdet, joissa mainitaan yksikin soittajista. Toisekseen hänen on aivan pakko saada kaikki eri versiot mainituista tuotteista. Siis se tavallinen CD, digipak-versio, numeroitu yksilö ja tietenkin myös nimikirjoituksilla koristeltu kappale.

[19:07] < Kazi> digipackin... juliste, extrabiisi. Loistava esimerkki hölmöstä fanista :)
[19:07] < Kazi> numeroituna!
[19:07] < Kazi> mulla on 2334 :)

Tällaisten ihmisten on myös erittäin tärkeää nähdä idolinsa livenä mahdollisimman monta kertaa mahdollisimman monessa paikassa. ”No nyt täytyy alkaa odotella ensi kesän kiertuetta. Jos löytyy muita ketkä ovat lähdössä katsomaan Pearl Jamia niin mailailkaa. Itse menen Zurichin, Berliinin, Hampurin ja Tukholman keikoille.” Minusta tuollainen käytös ei ole ehkä enää aivan tervettä.

Eikä siinä vielä mitään. Eräs popin kirjoittamattomista laeista on se, että jokainen yhtye huononee vanhetessaan. Täten ne fanit, jotka ovat seuranneet bändin kulkua alusta asti ovat Aidompia Faneja kuin ne sopulit, jotka ovat löytäneet yhtyeen vasta viimeisimmän hittisinglen myötä. Aito Fani tietää sen, ja muistuttaa nuorempia, epäaidompia ja – suoraan sanoen – epäilyttäviä faneja siitä jatkuvasti. Todennäköisesti jokainen yhtään fanilaumoissa hengaillut ihminen on törmännyt tähän ilmiöön.

Tosifaniudessa on kyse suuremmista asioista kuin vuosiluvut tai Bendsien lukumäärästä. Vaakalaudalla ovat autenttisuus ja oikeus yhtyeen omistamiseen.

Vaatteet

Kuuluvatko mystiset hieroglyfit, räikeät värit, muodin mukaiset (lue: rumat) leikkaukset ja typerät onelinerit tyylikkääseen asuun? Ajattelepa nyt kerrankin objektiivisesti. Älä käytä vertauskohtana englantilaisia koulupoikia polvihousuissaan, vaan mieti kuinka normaalit ihmiset pukeutuvat. Tylsästi? Kyllä. Tyylikkäästi? Mielipidekysymys.

Mutta entäpä popin harrastajat? Tylsästi? Ei. Tyylikkäästi? Ei ikinä. Ja onko heillä vaikeuksia maksaa vaikkapa 150 markkaa hienosta T-paidasta, 250 oravannahkaa mageesta hupparista tai 100 markkaa baseball-lippiksestä?

Elvis perkele minkä menit tekemään.

Lämppärit

Pitäsikö yhtyeen ottaa keikalleen lämmittelijäksi saman tyylisuunnan edustaja, yleisön miellyttämiseksi? Vai olisiko kenties rehellisempää valita siihen jokin yhtye, joka miellyttää soittajia, ja sitä kautta kenties myös faneja? Onko sillä mitään väliä? Ongelma on hyvin samansuuntainen kuin pohdinnat siitä, tulisiko keikoilla soittaa kaikkien tuntemia hittibiisejä vai kenties palkita uskollisimmat fanit vähän harvinaisemmilla kappaleilla. Ratkaisua ei ole näköpiirissä, ja tuskin sellaista koskaan saavutetaankaan.

Katu-uskottavuus

Ketä todella kiinnostaa, onko Neljä Ruusua uskottavampi suomenkielisenä vai kolmatta kotimaista änkyttävänä 4R:nä? Onko sillä mitään väliä? Miksi helvetissä sitä edes kysytään? Miksi artistien (…) pitää puuttua siihen? Miksi haastattelijoiden täytyy kysyä sitä? Olen varma, että se liittyy jotenkin oikeaan faniuteen.

Väittely

Pekka sanoi kerran oppineensa ircistä sen, että ”mielipiteistä väitellään kun faktoista ei voi” (paitsi että koska tuo oli Pekan kirjoittama niin siinä ei oikeasti ollut tietenkään skandeja). Minä taas sanon: ”Näyttäkää minulle yksi musiikillinen fakta josta ei voi kinastella niin minä liikutan maailmankaikkeutta”.

Mutta kuinkapa musiikista useimmiten keskustellaan ja kirjoitetaan? Fanit kehuvat kappaleita kilpaa, Tosi Fanit haukkuvat uusia kappaleita, ja eri genrejen ystävät vaihtavat ystävällismielisiä mielipiteitä tyyliin ”Suurin osa Rap-muusikoista tuskin osaa edes soittaa mitaan soitinta saatikka lukea noutteja. Opetellaan vain painamaan oikeita nappuloita tietokoneesta, kuten arvoisa Roger Clover on todennut. Musiikin paalle yritetaan laulaa tai lausua jotain typeraa.” Kaunista ja rakentavaa.

Kerrankin tosin ongelma ei ole pelkästään popissa. Käsittääkseni kaikki taiteentulkinta, mikä on kyllä yleensä aivan liian kiltti sana kuvaamaan musiikin tienoilta käytävää keskustelua, on jossain määrin merkitysten etsimistä ja niiden luomista. Eikä siis järjestelemistä ja luokittelua. Kunpa joku vain kertoisi sen kaikille pienille poppareille.

Levyn aloituskappale

Tulisiko LP:t aloittaa nopeahkolla, tarttuvalla kappaleella, vai kenties johdatella kuulijat pehmeästi äänitteen saloihin? Esimerkiksi Kentillä on jokaisen levyn ensimmäisenä kappaleena mainion iskevä pläjäys, siis auraalinen moukarinisku nivusten tienoille. Tämän tavan ongelma on vain siinä, että myöhemmin tulevat rauhalliset kappaleet kärsivät kontrastista, samoin kuin myöhemmin tulevat nopeatkin kappaleet.

Vaihtoehtona on siis aloittaa rennosti, kenties kokonaan slovarilla tai sitten biisiä loppua kohti kasvattamalla. Itse olen jälkimmäisen koulukunnan ystävä, sillä pehmeä alku saattaa jäädä liiankin pehmeäksi, eikä toimi sellaisena rauhoittavana johdatuksena äänimaailmaan kuin on saatettu toivoa. Damned if you do, damned if you don’t.

Seurusteleminen

Lainaan aluksi ystävääni Samulia, joka sanoi ”Varsinkin jos aina alkaa kuuntelemaan niitä bändejä mitä tyttöystävä kuuntelee niin eihän niitä helvetti soikoon enää seuraavana kesänä pysty kuuntelemaan”. Erittäin hyvin sanottu, Samuliseni. Minullekin on tullut monta kertaa mieleen muistot menneistä tiettyjen levyjen tai kappaleiden mukana. Joskus itsesäälissä kylpeminen on mukavaa, joskus ei. Se riippuu täysin siitä, kuinka päinperseinen kausi elämässä on muuten menossa.

Sanoitukset ja nimet

Sanoitukset ovat tärkeä osa populaarimusiikkia. Joskus niistä tekee tärkeitä täydellinen älyttömyys (”Todellisessa rockissa sanoituksethan ovat aina olleet täyttä bebobbalulaa”, Cityn levyarvostelu), niiden unenomaisuus (kuten vaikka Yrjänä-sedällä), moniselitteisyys (Liimattako?) tai ihan vain puhdas oneliner-potentiaali (”Libraries gave us power / then work came and made us free”).

Mutta pop ei olisi poppia, ellei tätäkin väärinkäytettäisi. Kun popin pitää olla niin helvetin postmodernia ja kaikkea, on alettu kuvitella ettei sanoilla ja laululla ole mitään väliä. Kun ensimmäisen kerran laulettiin ”baby I love you”, se oli nerokasta. Toisella kerralla se oli nerokasta, koska se oli lainausta ja toistoa. Nykyään … don’t get me started on that one.

Samulin sanoin ”Lyhyet nimet ovat suosiossa: Neljän Ruusun uusi single on nimeltään Varjo, Donkkareiden levy Tähti ja Absojen levy Suljettu. 0-piste on tosin nimien ytimekkyydessä kunnostausunut jo aiemmin, Simpukka-amppelilta löytyy mm. piisit Silti, Tämä, Tämä kun. Kaksi viimeksi mainittua vieläpä peräkkäisinä kappaleina.” Voiko sitä enää paremmin ilmaista? Asia liittyy selkeästi koko popin pintakiiltosyndroomaan.

Toisto vs. monimutkaisuus

A B A B C B. Minusta se on hienoa. Vanhan ja uuden suhde massakulttuurissa on varsin tarkasti määrätty. Joittenkin mielestä taas musiikista tekee musiikkia käsityötaito ja monimutkaiset kudelmat. ”Napin painajat” ovat näistä halveksuttavia taiteilijan irvikuvia, ja se että rumpalin jokainen raaja soittaa eri rytmiä, on tavoiteltavaa.

02:22 < tmy> mä en tykkää niin jumps jumps
02:22 < tmy> tänäänkin kuuntelin progee
02:22 < dSt> oliko siina rumpalin kaikilla raajoilla eri rytmi?
02:23 < tmy> oli ! ja mä sain 16/18 orgasmia

Vrt. väitteleminen musiikin ansioista.

Visuaalisuus

Ei pelkästään ulkonäkö, vaan myös se kuinka esiintyminen ja yleensäkin se vaikutelma joka annetaan, muodostuu tärkeämmäksi kuin musiikki. Tai mikä tahansa, missä on substanssia. Lainaanpa taas Samulia: ”Se tuossa artisti-hommassa joskus rasittaa, jos ei huvittais olla kool. Mut mikäs siinä, kyllä muakin taas pitkästä aikaa huvittaisi laittaa tiukat homovaatteet päälle ja mennä backstagelle juomaan bisseä. :)”

Joku voisi urputtaa, että niinhän kaikki on nykyään vain pintakiiltoa ja kitchiä. Mutta kun se on toiste päite. Massakulttuuri saattoi alkaa teollisesta vallankumouksesta, Elviksestä ja hampurilaisketjuista, mutta nykyään se on kaikkialla. Pahinta on se, ettei sitä huomaa.

Journalismi

Urheilijat ja muusikot. Kumpiakaan ei tarvitsisi haastatella, ikinä. Mutta maailma ei taida vieläkään toimia aivan kuten toivoisin. Milloin muka viimeksi kuulit Jari Isometsän sanovan jotain älykästä? Milloin viimeksi kuulit Mika Häkkisen sanovan yhtään kieliopillisesti kokonaista lausetta? Milloin viimeksi uskoit Bon Jovia, kun hän kertoi uuden levyn olevan ”lopultakin se juttu mitä me ollaan etsitty”? Milloin viimeksi Jyrkin haastattelija kysyi haastateltavalta jotain muuta kuin ”no miltä nyt tuntuu” ?

Ratkaisuksi kävisi varsin mainiosti esimerkiksi rasti ruutuun-periaatteella täytettävä haastattelulomake. Artisti voisi siitä kätevästi valita, onko tämä uusi levy nyt a) erilaista kuin ennen, b) samanlaista kuin ennen vaiko c) sekä samanlaista että erilaista kuin ennen, palauttaa lomakkeen haastattelijalle varttia ennen nauhoitusta ja kaikki olisi hyvin.

En tahdo kuitenkaan implikoida, että kaikkien muusikoiden päät olisivat pelkästään rasite niskalihaksille. Mielestäni vaikkapa Manic Street Preachers tai Absoluuttinen Nollapiste ovat yhtyeitä, joiden haastattalut ovat parhaimmillaan mielenkiintoisia ja kiehtovia. Huonoimmillaan nuokin yhtyeet naitettuina rock-”journalisteihin” tuottavat sitten jalostettua selluloosaa, jolle painetun materiaalin arvo on alhaisempi kuin raaka-aineen.

Pop-ajattelu

Ehkä pahinta kaikesta on se, kuinka pop-estetiikka hyvin helposti ja huomaamattomasti ujuttautuu ykkössijalle omassa ajatusmaailmassa. On hankala vastustaa sellaista omnipresenssiä, joka on muokannut koko länsimaista maailmaa (tai soveltaakseni erään Gandhin lausuntoa, ”Olisi hyvä jos siellä olisi jotain muokattavaa.”) ja etenkin teini-ikäisten kuluttajien käsityksiä. (Jo se, että käyttää sanaa kuluttaja sanan ihminen tai asukas sijasta, paljastaa tarpeeksi. Liikaa, kenties. Tämän ei pitänyt kuitenkaan olla yhteiskuntakriittinen kirjoitus, joten palaan aiheeseen.)

Mutta pop on jo mädättänyt minun aivoni kokonaan. En osaa arvostaa korkeakulttuuria sen ehdoilla. Olen kuin Lassi sarjakuvasta Lassi ja Leevi, paitsi etten ole varma olenko parodiaa. Viisi minuuttia ja punchline, tai vaihdan kanavaa. Kaksi minuuttia ja kertosäe tai vaihdan kappaletta. 50 sivua ja juonenkäänne tai vaihdan kirjaa. Klik, klik, klik. Surfausmentaliteettia to the extreme. Joskus minusta tuntuu siltä, että tahdon keskeyttää televisiokanavan lataamisen, koska siinä ei tapahdu muutoksia tarpeeksi usein. Olen ajatellut nimetä tämän Sulopuiston surfausoireyhtymäksi.

Tiedostan kyllä olevani naurettava, mutta en mahda sille mitään. Ehkä se johtuu siitä, että olen mielestäni bryanadamsiaanisesti sixteen till I die, ja mitä on teininä ollut, sitä on aina oleva. Tilanne muistuttaa kivi-paperi-sakset-peliä. Vaikka arvaa, mitä symbolia toinen seuraavaksi käyttää ja valitsee vastineensa sen mukaan, on toinen voinut miettiä jo senkin vaiheen ohi. Loputon ketju. Ehkä tämäkin kirjoitus on vain avunhuuto.

Tiuku levyarvostelee

Kiitos Jobbanan, päätin alkaa kirjaamaan muistiin Tiukun reaktioita erilaiseen musiikkiin. Enkä minä olisi itseni, ellen tunkisi muistiinpanojani intter nettiin.

Äänite Tiukun arvio Päiväys
Radiohead – Kid A Idioteque ja Morning Bell saivat Tiukun pitämään itseään olympiatason voimistelijana, joka voi heittää voltteja seinän kautta. Lisäksi kissa harjoitti nopeita lihassolujaan singahtelemalla sänngyn päältä eteiseen ja nojatuolin selkänojalle. 6.10.2000
Björk – Hyper-ballad Uh-oh. Tiuku alkoi päästelemään ääntä, joka muistutti erehdyttävästi sen kiimaulinaa. Periaatteessa on ihan hyvä, että Björk-neito laittaa feromonit laulamaan, mutta ei tämän kissan kohdalla juuri nyt. 2.10.2000
Ever Had – Jearousin(200) Kolinaa, kissa tasapainoilee levyjen päällä häntä sojossa, ulinaa, kissa juoksee eteiseen. Tulkkaus: tää on huonoa musiikkia. 31.7.2000
Bomfunk MC’s – In Stereo Kun Stir Up The Bass pläjähti eetteriin, karvakerä siirtyi hyvin vauhdikkaasti huoneesta toiseen suuntaan. Ehkä Bomfankit valloittaa Australian, mutta kissojen kanssa taitaa tulla ongelmia. 25.7.2000
Synapscacpe – Rage Tiuku tuli maukumaan anelevasti ja katsoi minua silmiin ole nyt kiltti isäntä ja lopeta -ilmeellä. Sen jälkeen se tosin meni istumaan stereoitten päälle ja alkoi tuijottamaan näkymättömiä mutta ilmeisen tärkeitä asioita ikkunasta. 14.7.2000
Winterkälte – Structures of Destruction Ilmeisesti kissa diggasi tästä, koska se makoili aluksi aivan toisaalla mutta tuli sitten sängyn alle lötköttämään ja sanoi myöhemmin miau. 3.7.2000
Gridlock – Further Ensin levottomuutta, mutta Egeszegesin kohdalla kissa jäi syliini ja alkoi nukkua sekä kehrätä. Saattaa johtua myös aikaisesta kellonajasta. 29.5.2000
Juno Reactor – Bible of Dreams Tiuku juoksee seinille, rullalle ja kattoon yhtä aikaa. Ilmeisesti tämä on nyt sitä trippeilevää musiikkia, mitä ne teknoketkut kuuntelee varastoissa. 28.5.2000
Primal Scream – Exterminator Tykkäsi kovasti. Jopa niin paljon, että jahdattuaan ensin omaa häntäänsä kaiuttimen päällä Tiuku laski päänsä lähemmäksi elementtejä ja oli paikallaan monta kymmentä sekuntia. 27.5.2000
ØRGYMØRGY – NEVERENDING SORROW OF DEATH IN BURMA Kasvoilla hieman epäuskoinen ilme. En osaa tulkita. 25.5.2000

Maaniset Katusaarnaajat Provinssirokissa 1999

Onneksi Suomessakin on Yleisradio, joka esittää silloin tällöin
hyviä musiikkiohjelmia kaikilla kahdella kanavallaan. Ja koska
Ylen tehtäviin kuuluu myös kansan sivistäminen, ei yksikielisiä
tahdota diskriminoida. Niinpä esimerkiksi englanninkieliset laulut
tekstitetään suomeksi, tähän tapaan.
Vertailun vuoksi olen laittanut jokaisen kappaleen loppuun linkin
alkuperäisiin sanoituksiin.

Suurkiitos tekstien työstämisestä bittimuotoon Lauralle.

Tsunami

Sinulle rakas siskoni,
joka turvaudut minuun aina
tanssit discossa raiskaajien kanssa
rikoksesi on vaieta

En kestä tätä enää,
en voi liikkua haluan olla kotona
minua sitovat kainalosauvat
jotka ovat liian lähellä kättä

se tunne valtasi minut

En voi puhua enkä ajatella
en halua jutella, en kävellä

Lääkäreistä olen kyyninen
minusta syy on kemiallinen
Mitä tehdä tyttö?
itke juomaani niin katoan

Hammasmaiset silmät kiusaavat minua
ne tuovat mieleeni varjot
nukun ja hengitän lakanoidemme alla
hengitän ahdistusta

se tunne valtasi minut

Ota sinä soturit, minä otan vakoojat

Alkuperäiset sanoitukset

The Everlasting

Kuilu, joka kasvaa elämiemme välillä,
kuilu jota vanhemmillamme ei ollut
ajatukset pois ja mieli hallintaan
pitää korvata ne asiat joita halveksii
sanot olevasi vanha
se ei tarkoita etten välittäisi
en usko enää säälittäviin toimiin arvottoman asian takia

Alussa kun olimme voitolla, kun hymyilimme aidosti
Nyt se on anteeksiantamatonta ja ikuista
Alussa kun olimme voitolla, kun hymyilimme aidosti
Nyt se on anteeksiantamatonta ja ikuista

Maailma on täynnä pakolaisia
he ovat kuin me
meillä on kuitenkin mahdollisuus
päättää tyhjyys kaikessa voimassaan
ei saa unohtaa eikä teeskennellä
loppujen lopuksi on kyse aina samasta
se tapahtui vain erilaisessa elämässä
se tuhoaa päiväni ja kummittelee öisin

Alussa kun olimme voitolla
Nyt se on anteeksiantamatonta

Alkuperäiset sanoitukset

Motorcycle Emptiness

Kulttuuri imee sanat itseensä
pitää todentaa inho ja syöttää pakkohymyjä
järjestää oma heimosota
tee pahaa, loukkaa, tapa ja orjuuta slummi

Joka päivä eletään valetta
elämä myydään halvalla ikiajoiksi

Alla yksinäisten neonvalojen, moottoripyöräyksinäisyys

Elämä on hidasta itsemurhaa
oikeaoppisia unelmia ja symbolisia myyttejä
feudaaliherrasta pohattaan
ostovoiman ihana maailma

Kuin keuhkot jotka ahmii happea
eloonjäänti on yhtä luonnollista kuin suru

Haluamme teiltä vain fiiliksiä joita olette antaneet

Ajaessa kaikki on samanlaista
yhtä kuolemanselliä, kaikki ovat uhreja
ilot ovat väärennettyjä
onni vääristeltyä poliittista paskaa
elämää eletään kuin unessa
ego on pullistunut ja me vain niellään

Alla yksinäisten neonvalojen, loputon tyhjyys

Alkuperäiset sanoitukset

A Design For Life

Kirjastot antoivat valtaa
sitten työ vapautti meidät
mikä hinta
pienestä, mitättömästä itsekunnioituksesta

Olisipa minulla pullo
tässä likaisen naamani edessä
joka on täynnä arpia
voisin näyttää mistä olen kotoisin

Emme puhu rakkaudesta
haluamme vain juoda
emme saa kuluttaa
meille sanotaan että tämä on loppu

Siinä on elämänsuunnitelma

Alkuperäiset sanoitukset

If You Tolerate This Your Children Will Be Next

Tulevaisuus opettaa olemaan yksin
nykyhetki olemaan pelokas ja kylmä
jos voin ampua kaneja, voin ampua fasisteja

Luoteja aivoihinne tänään
unohdamme sen kuitenkin taas
suunnitelmista toteutuvat muistomerkit vievät tahtoni

Jos siedätte tätä, lapsenne ovat seuraavat uhrit

Painovoima painaa pääni
vai onko se kenties häpeä?
olen niin nuori ja niin turhamainen

Reikiä päähänne tänään
olen silti pasifisti
olen kävelyt La Ramblosilla mutten tosissani

Jos siedätte tätä

Kadulla tänä yönä vanha mies rukoilee
on hänellä lehtileikkeitä huippuvuosiltaan

Jos siedätte tätä

Alkuperäiset sanoitukset

Linja-auto

Tunnusta se. Sinäkin vihaat bussikuskeja. Sinäkin vihaat sitä, kun ne omahyväisesti virnistellen painavat kaasua kun näkevät sinun juoksevan bussipysäkille. Sinäkin tahtoisit ottaa sellaisen pullean, omahyväisen linja-auton kuljettajan ja tunkea sen pään jonnekin missä aurinko ei paista.

Ei se mitään. Tuo kaikki on täysin luonnollista. Jokainen ihminen tässä maailmassa inhoaa bussikuskeja, paitsi ehkä kuskit itse. Ja se on ymmärrettävää. Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä.

Täähän on aivan täyttä paskaa. Miksi minä tällaista kirjoitan? Väsyttää ja lomakin alkaa viiden minuutin päästä. En minä tahdo kirjoittaa mitään pakonomaista näennäishauskaa … ja parasta tässä on se, ettei minun tarvitse! Nämä ovat minun sivuni! Olen jumala, despootti, hallitsijoista ainut! Tarvitsen lisää unta! Ja ruuvimeisselin!

Todellinen vapautumisen tunne. Eihän minun tarvitse vastata näistä sivuista kenellekään, eikä minulla ole mitään aikarajaa. Voisin vaikka jättää nämä kesken nyt jos tahtoisin. HA! Tätä on kyperawaruus parhaimmillaan. Valtavasti turhuutta, kuten kuvia alastomista naisista USA:n lipun päällä poseeraamassa. Loistavaa! Minä otan kolme juustopurilaista, pistä paljon valkosipulia.

Toisaalta olen liian kunnianhimoinen antaakseni periksi nyt. Loppujen lopuksi, eihän minun tarvitse tehdä mitään muuta kuin kirjoitella silloin tällöin ja tietysti hyvä olisi jos virittäisin kuvasivun toimimaan ja viimeistelisin Olli FAQ:n ulkoasun, mutta ne ovat pikkuseikkoja. Eikä niillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että minä tahdon hyvän monitorin.

Toisaalta hyviä kolumnien aiheita roikkuu ilmassa vaikka kuinka paljon. Pikkujoulujen tekopyhyys, kuinka vuodenvaihde on hyvää aikaa kolumnisteille, parhaat palat pop-kulttuurista… mutta kaikkien näiden tärkeiden aiheiden edelle tunkee polttava tietoisuus siitä, että bussini lähtee parin minuutin päästä. Minä lähden tästä pysäkille kompastelemaan.

Hyvää joulua ja muita oheistarvikkeita.