Kymmenen vuotta elämästäni

Opiskelijakortti

Sain sähköpostia:

Olli Aleksi Sulopuisto,

Tietojemme mukaan sinulla ei ole tällä hetkellä työ- tai opintosuhdetta Jyväskylän yliopistoon, joten tietohallintokeskuksen tunnuksesi ”olli” käyttöoikeus päättyy. Tunnuksesi vanhenee 15.10.2009, ellei työ- tai opintosuhdetta ole ko. päivänä.

Lokakuussa on kulunut hitusen päälle kymmenen vuotta siitä, kun muutin Jyväskylään ja aloitin tietojärjestelmätieteen opinnot. Vuosi eteenpäin, ja pääsin opiskelemaan journalistiikkaa. Kolme vuotta lisää, ja olin vaihdossa Walesissa, jota varten tämän bloginkin alkujaan perustin. Kaksi vuotta päälle, ja pääsin töihin Jyväskylän Ylioppilaslehteen. Kolme vuotta siitä, ja muutin Outin kanssa Tampereelle. Vuosi sitten muutimme Helsinkiin.

Gradua ei ole, opiskelijakortin tarra vanhenee, eikä kohta ole enää käyttäjätunnustakaan. Niin vierivät vuodet.

Humanistihautomo

Humanistinen tiedekunta on paras tiedekunta.

HTKS153 Humanistihautomo 5 op

Ajalla: 15.10 – 12.12.

Sisältö: Mitä syntyy, kun humanisti hautoo ? Nimestään huolimatta kyseessä ei ole yrityshautomo, vaan nimellä viitataan pikemminkin humanistien ideariiheen, jonka yhteydessä pyritään omaan osaamiseen perustuvien ideoiden kehittelyn rinnalla pohtimaan omaa suhdetta työelämään ja yrittäjyyteen.
Kurssilla annetaan opiskelijoille mahdollisuus luoda vahvempi käsitys omasta osaamisestaan ja sen luomista mahdollisuuksista. Kurssi rakentuu erilaisista asiantuntijaluennoista (yrittäjät, tutkijat ja virkamiehet) ja niiden reflektoinnista, sekä erilaisista yksilö- ja pienryhmäharjoituksista ja -tehtävistä.
Tavoitteena on toteuttaa paitsi opiskelijoiden tarpeet huomioon ottava, vapaamuotoinen ja vuorovaikutteinen kurssi, jossa opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien konstruoima tieto toimii oppimiskokemusten punaisena lankana. Kurssi on suunnattu erityisesti opintojensa loppuvaiheessa oleville humanistiopiskelijoille.

Mä voisin vähän hautoa, pohtia suhdettani työelämään ja reflektoida.

Nyt nimittäin jämäköidytään

No niin. Sain proffalta aamulta sähköpostin otsikolla ”gradu”. Ensin säikähdin, mutta sitten totesin että olen taas opiskelija.

Painostin sitten toveri Liljan myös graduhankkeeseen, jonka lopputuloksena voimme toukokuussa 2009 ~~2008~~ mennä Painoon, iskeä proverbiaaliset munat pöytään ja sanoa ”filosofian maisterit tässä, nyt kaatakaa juomaa”.

Tästä voimaantuneena väänsin vihdoin toiminimen vepskun suunnilleen toimintakuntoon: nonfiktio.fi. Blogauttamisen siellä ei ole tarkoitus olla mitenkään superaktiivista, mutta hieman fokusoituneempaa (ja vähemmän kirosanoja) kuin täällä AHBoSG:issa.

Julkaiskaa sähkölehtenne nyt eikä vuoden päästä

Tuli tarve saada uusimmat vuosikerrat sekä Kosmopolis- että Politiikka-lehdistä. Valtsikan kirjasto oli mennyt keskiviikkona neljältä kiinni ja muutenkin satojen sivujen kahlaaminen kirjastossa tuntui tylsältä idealta, etenkin kun läystäkkeistä kerran oli sähköiset versiot olemassa.

Mutta: syystä X lehtien sähköversiot eivät sisällä tuoreimpia numeroita. Kysyn: miksi?

En epäile, etteikö tähän olisi joku ihan järkevä selitys, mutta en vain keksi sitä itse. Meinaan, että käsikirjoitukset ovat kuitenkin sähköisessä muodossa, joten siirtäminen julkaisujärjestelmään ei voi olla ylivoimaisen työlästä. Kirjastot maksavat jo sähköisestä käyttöoikeudesta, joten homman ei pitäisi olla kiinni rahastakaan.

Voisin kuvitella, että taustalla on joku tekijänoikeustekninen seikka. En siltikään ymmärrä, kenen etua palvelee se, että lehdet eivät ole saatavilla mahdollisimman laajasti (kun kerran rahastakin on jo huolehdittu). Valaiskaa minua.

Huh, onpas outo olo

Siinä minä olin, keittämässä alasti cappuccinoa, kun päätäni alkoi yhtäkkiä jomottaa.

Ahaa, tuumasin. Tältä siis tuntuu saada idea.

Puoli tuntia myöhemmin istuin (alasti – ei tällaisina aikoina ehdi pukeutua) kannettavan ääressä naputtelemassa ideaani tekstieditoriin. Tallensin sen juuri 2008 gradu -tiedostoon.

Toivottavasti tämä ei toistu. Edellisestä kerrasta on sentään turvalliset kolme vuotta.

Sarjakuva minusta #2

Ensimmäinen osa

Raimo Sailas ei enää syö pöydässäni

Tuli kirje.

Tukikuukaudet

Tämän ilmoituksen mukaisen maksukuukauden jälkeen Teille ei enää
makseta opintotukea, koska olette saaneet opintotukea opintotuki-
lain mukaisen enimmäisajan.

55 kuukautta, 183 opintoviikkoa — vain gradu puuttuu. Ehkä se tästä.

Minua tuijotetaan

Kävelin tänään kaupungilla kädessäni ns. gradukirja, kun toverini tuli nauraen vastaan. Toi on niin säälittävää, hän sanoi.

Mielestäni käveleminen on toiseksi tehokkainta lukuaikaa heti junamatkan aikana lukemisen jälkeen. Mikä siinä on muka niin hauskaa, hä?

Lisäksi tänään liimasin kasvoihini (myös kieleen) post-it-lapun palasia ja ölisin. Tapahtumasta tehtiin yhdeksän sekunnin mittainen videotallenne.

Rahoitus

Siellä se nimi killuu, Jokes-apurahat 2005 -sivulla. Vaan onpa mukana näemmä muitakin tuttuja: Merituuli (sama talo, aineski alkujaan), Noora (sama vuosikurssi), Sami (sama vuosikurssi ennen loikkausta pimeälle puolelle), Aino (sama graduryhmä, nuorempi [iik]), Noora (sama ryhmä, vanhempi [phew]) ja vielä Tirin Antti, joka jatkaa gradussa näemmä prosemmansa linjaa. Aika hienoa tällainen tirkistely. Kannattaa egogooglailla.

Kah, näemmä Maarit Tastulankin gradu on vielä kesken.

Kuparinen rikki

Kirjoitin tovi sitten ensimmäiset sanat graduuni. Tavoitteena oli sivu, mutta ei tullut kuin kappale. Tulipa kuitenkin jotain.

New Yorker -lehden ensimmäinen numero ilmestyi helmikuun 21. päivä 1925 (Yagoda 2001, 40). Sen perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja Harold Ross oli työskennellyt lehdistössä molemmin puolin ensimmäistä maailmansotaa (emt., 25). Sodan jälkeen New Yorkiin muuttaneella Rossilla oli lukuisia ideoita lehdiksi, joista hän lopulta päätyi hakemaan rahoitusta ”koomiselle lehdelle” (emt., 33). Vuonna 1924 näkemys tästä paikallisesta, ajankohtaisesta ja kulttuuriin keskittyvästä lehdestä tiivistyi rahoitushakemuskirjeessä lauseeseen ”The New Yorker will be the magazine which is not edited for the old lady in Dubuque”(1) (emt., 39).

(1) Dubuquen rouvaa voinee verrata suomalaisittain Pihtiputaan mummoon.

A Heartbreaking ∞ of Staggering Genius

Archive for the ‘koulu’ Category