Sarasvuo määritteli Igniksen tehtäväksi ”Suomen pelastamisen”, ja lupasi palkata vuosikymmenen loppuun mennessä Ignekseen tuhat työtekijää. Palkkauslupauksesta on vielä toteutumatta 961 työpaikkaa.
Marko Junkkari, HS 23.1.2007
Archive for the ‘media’ Category
Engrish-apuja
Edit 19.1.2007: Aston mainitsema typo korjattu.
Auttakaa huonon kirjallisen seksin kanssa
Tarvitsen siihen apua. Listatkaa, oi ihanat ihmiset, tämän merkinnän kommenteissa mahdollisimman monta erikoista/outoa/hauskaa seksikohtausta kirjoista, tai kirjaa, tai kirjailijaa – ainahan on kirjasto. (Ajattelin löysätä sääntöjä sen verran, että kyseessä ei tarvitse olla esikoisromaani eikä edes vuonna 2006 ilmestynyt kirja, kunhan on uudehko.)
Kiitos paljon.
Le leffa-arviot
Jackille ja Kylelle taisi käydä se, mitä äiti aina varoitteli: jos ei varo mitä toivoo, toive voi toteutua. Vaikka Jack Black on edelleen hauska kaveri ja Tenacious D rokkaa yhä yhdellätoista, elokuvasta olisi voinut tulla parempikin.
(Saattaa kyllä olla, että juurikin miun äiti ei koskaan sanonut noin, mutta uräiti kyllä.)
Clint Eastwood on vanhoilla päivillään käynyt ahkeraksi. Nyt hän on ohjannut kaksi elokuvaa, jotka kertovat eräästä toisen maailmansodan tärkeimmistä Tyynellä valtamerellä käydyistä taisteluista. Myöhemmin teattereihin saapuva Kirjeitä Iwo Jimasta esittelee konfliktia japanilaisten näkökulmasta. Sitä ennen Likainen Harry saattoi valmiiksi Isiemme liput, joka seuraa Joe Rosenthalin kuuluisassa valokuvassa esiintyneiden sotilaiden elämää ennen ja jälkeen lipunnoston.
(Tuli jotenkin päämäärätön arvio tästä.)
Little Miss Sunshine yllättää. Tummasävyinen komedia – eihän missikisaan viittaava nimi voi olla mitään muuta kuin ilmeinen vitsi – kasvaa vieraannutettua ironisointia suuremmaksi elokuvaksi, joka liikuttaa yhtä paljon kuin naurattaa.
(Tämä vaikutti paremmalta arviolta kirjoittamisensa aikoihin, nyt se on ihan tavanomainen.)
Arvon imag-kustannuksen väki
Nimim. ”Taasko?”
Tiedotustutkimuksella meni pupu pöksyyn
Perusteluja odotellessa.
(via Kari Haakana)
Ich bin fertig
On kulunut viisitoista kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran tulostin valmiita sivuja.
Tässä välissä Jyväskylän Ylioppilaslehteä on ilmestynyt 23 numeroa, jotka ovat sisältäneet 288 sivua. Mikäli minulla on joskus todella tylsää, voisin vielä laskea, montako juttua ja merkkiä se tarkoittaa.
Joka tapauksessa urakka on ollut kohtalainen. Yksi tabloidsivu vastaa pinta-alaltaan neljää keskiverron kovakantisen kirjan sivua. Täten voisi laskea, että olen ollut kätilöimässä 1152-sivuisen kirjan syntymää. Onhan siinä kai sanottu sana jos toinenkin.
Viimeiseen Jylkkäriin kirjoitin JYYn ensi vuoden budjetista, Reilu kahvi-Utz Kapeh -sekaannuksesta Ilokivessä, goatsesta ja Tuomas Nevanlinnan Nurin oikein -kirjasta. Toiseksi viimeiseltä sivulta löytyy vielä (kuvallinen) kolumni, jossa yritin välttää tavanomaiset ”moi ja kiitti” -latteudet haukkumalla lehteä ja itseäni mahdollisuuksien mukaan.
Viimeisenä työyönä kuuntelimme Backstreet Boysia, 22-Pistepirkkoa, Beastie Boysia ja – tietenkin – Ristoa. En antanut muiden juurikaan vaikuttaa musiikkivalintoihin. Hihittelimme säkkituoleille ja Tarton poliisin tiedottajalle.
Huomenna perjantaina järjestetään lehden pikkujoulut, jotka ovat samalla minun läksiäiseni ja seuraavan toimittajan, Mikko Mattlarin, tuliaiset. Työsopimusta on jäljellä joulukuun loppuun, mutta ylityövapaat alkavat perjantaina 8. joulukuuta. Sen jälkeen pitäisi kai keksiä, mitä aikoo elämällään tehdä.
Täytän puolentoista viikon päästä 27 vuotta. Olen onnellinen, koska elämässäni asiat ovat hyvällä mallilla.
Tiedät kyllä, että puhun sinusta.
Idea lainattavaksi: guest editor
Miksei tuollaista tehdä Suomessa? Muistan, että Imagessa on joskus harrastettu vierailevia päätoimittajia, mutta entä muut lehdet? Eikö tuo sopisi parhaiten juuri harrastelehdille (musiikki, elokuvat, urheilu)? Yleisuutis- tai -aikakauslehdessä idean toteuttaminen olisi ehkä hankalampaa, mutta kyllä minä ainakin ostaisin A. W. Yrjänän päätoimittaman Soundin.
Ideaa saa vapaasti jatkokehittää.
Lisää syitä digata Jörkkaa
Kommunismista kunnallispolitiikassa ei tietenkään ollut tietoakaan — — Ystävystyin ruotsalaisten pankinjohtajan Erik Wittingin kanssa. Juotiin snapsia kokousten lomassa.
Jouduin ihailemaan sitä tarmoa, millä EU:ta vastustavat, Paavo Väyrynen etunenässä, kirjoittivat vastalauseitaan ja pitivät uuvuttavan pitkiä puheita, jotta jäsenyys estyisi. Ennen ratkaisevaa äänestystä mentiin aamupaukuille Ostrobotniaan — — Viskin maku tuntui raikkaalta kun näki numerot taululla, 145–42.
Jos minulta nyt kysyttäisiin, mitä olen saanut aikaan, ainoa vastaukseni on, että näyttelin keskeistä roolia kun Kaapelitehtaasta tehtiin erillinen, omillaan toimiva yhtiö, joka on luonut Euroopankin mittakaavassa merkittävän kulttuurikeskuksen. Muuten kontribuutioni on ollut samaa kuin nolla, paitsi että olen läheltä voinut seurata oman kaupungin kehitystä.
Jörn Donner, SK 46/2006
Arvio: Valkoinen kaupunki
”Someday a real rain will come and wash all this scum off the streets”, tuumasi Travis Bickle Taksikuskissa vuonna 1976. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin taksikuski Veli-Matti Lehtonen (Janne Virtanen) siteeraa noita sanoja, sade vain on vaihtunut lumeksi. Ja kun elämä alkaa lipsua käsistä, sekoittuu kaupungin valkoiseen peitteeseen verenpunaisen sävyjä.
Eipä siinä mitään, minusta Valkoinen kaupunki oli ihan onnistunut elokuva. (Virtasen haastattelu on muuten luvassa ihan lähipäivinä, kunhan vain ehdin kirjoittaa sen.)
Sellaista olen tässä miettinyt, että kriitikolla on kaksi velvollisuutta:
- tulee pyrkiä kaikin voimin ymmärtämään, mitä taiteilija(t) on halunnut teoksellaan sanoa
- tulee kuitenkin aina muistaa, että kriitikko on katsojan puolella
En oikein tiedä, että miten noita sitten sovitellaan yhteen.
Edit 17.11.2006: Linkki korjattu.