Luulin myös, että teini-ikä tappaa useimpien hevosharrasteen.
Nyt käsitän, että kaksikymppisinä nuo samat pikkutytöt voivat olla aivan yhtä pöhelöitä. Eräskin yksilö sanoi eilen laittavansa joka kuukausi hieman rahaa sivuun asuntoa varten, mutta olevansa melko varma siitä että niillä säästöillä ostetaan sitten hevonen.
Yäk.
Tilanne on siis se, että sunnuntaina suuntaan Kuopioon, jossa odottaa Savon Sanomien kotimaan toimitus.
Vielä ei jännitä, lähinnä vaan mietin että miten sitä sopeutuu elämään uudessa kaupungissa. Kesätoimittamisessa on sellainen paradoksaalinen puoli, että toisinaan joutuu töihin paikkakunnalle, josta ei tiedä juurikaan mitään. Kolme kuukautta ei ole missään mielessä riittävä aika totutella tavoille ja ottaa selvää paikallisista asioista, mutta minkäs teet.
Kait se tästä.
Sattuma ei koskaan synnytä uusia loogisia konstruktioita. Se vain valitsee olemassa olevista mahdollisuuksista jonkin, jonka siis on täytynyt olla jo olemassa, ennen kuin sattuma on voinut sen valita.
Muuten hyvä, mutta perse edellä puuhun: Sattuma synnyttää variaatiota, josta evoluutio sitten valitsee. Tämä jälkimmäinen vaihe ei ole sattumanvarainen (suuressa mittakaavassa, siis), kun taas edellinen on.
Kysyttävää?
* * *
Kaupassa sattui silmääni lehti, joka mainosti kannessa fraasilla [alan] johtava julkaisu Pohjoismaissa
. Sattumoisin saman lehden sai tutustumishintaan, kas kun kyse oli ensimmäisestä numerosta.
* * *
Kävin Skypen Joensuun-koneelle asennettuani ostamassa headsetit kotiin ja itselle. Ensin poimit laitteet Gigantista, jossa halvin malli maksoi 40 euroa. Kiroilin hieman kovaa hintaa, mutta koska isä oli luvannut subventoida hankintaa, ostin ne silti. Tuntia myöhemmin huomasin ruokakaupasta poistuessamme, että PC Superstoressa oli bulkki-headsettejä useampaakin mallia à 9,90 eur.
Gigantin eduksi voidaan laskea se, että tuotteiden palauttaminen ja hinnan hyvitys onnistui nopsaan ja vaivatta.
Kiitos Family Guyn tiedän nyt, että sarja oli You Can’t Do That on Television. Vielä kun joku keksisi, että mitä se oli suomeksi.
Sitten olisi sellainen mysteeri, että mikähän mahtoi olla 1980-luvun alkupuolella näytetty brittiläinen lasten tahi nuorten scifi-sarja, jossa pojan huone muuttui avaruusalukseksi (ja sitä ohjattiin lampulla [ja sitten siinä oli ökkömönkiäisiä, joiden avaruusalukset muistuttivat jotenkin korppikotkia tai ainakin niillä oli kaula]).
Sergei Eisenstein: Elokuvan muoto (Jyväskylän kaupunginkirjasto)
Vuoroista voidaan sopia sitten kunhan pelaajia on tarpeeksi. Nyt olisi ilmeisesti viisi kasassa (Jussi, Ville, Ville, Anna-Mari ja minä). Tämä siis tarkoittaa, että saa huutaa kommenteissa jos tahtoo mukaan.
(Idea: Näkymättömiä tyylipisteitä saa, jos hakusanat ovat Googlen kestäviä, vrt. Barnesfeltnerin oireyhtymä.)
Opin lukemaan kuusivuotiaana. Mieleeni on painunut hetki, jolloin tajusin kotimme lähellä olevassa liikennemerkissä lukevan ”Savonlinna”. Jälkikäteen kyseinen tapahtuma on kohonnut liki myyttisiin mittoihin: Juuri tuolloin opin lukemaan.
Suomi–Tsekki-peli on saanut näinä viikkoina samanlaisen merkityksen.
***
Seuraavassa vaiheessa huomasin siis katsovani Eurosportia kahdelta aamuyöllä. Kanavalle sattuessani Liverpool-Juventus-peliä oli pelattu 60 minuuttia, ja minun oli pakko nähdä ottelu loppuun.
Selitin tätä innoissani seuraavana päivänä kaverille. Muistin maalintekijät, kuvailin ottelun luonnetta. Sitten hän kysyi mistä pelistä oli kyse. Nolostuin hieman, kun paljastui että kyseinen ottelu on uusinta.
Alku aina vaikeaa.
***
Kommenteissa on tarjottu jo muutamaa ehdokasta ja pohdiskeltu asiaa sellaisilta kanteilta, jotka tyystin unohdin. Erinomaista!
Ensinnäkin Fast Show’hun viitatakseni olen melko varma, että ymmärrän paitsiosäännön. Epätoivoisesta tunnesiteestä pitää vielä mainita tämä juttu Nick Hornbyn Fever Pitchin soveltamisesta jenkkimarkkinoille. Kai siinä kroonisten häviäjien kannattamisessa on oma magiansa.
Olen kallistumassa sellaiseen tulemaan, että voisin valita yhden kansainvälisesti hyvän jengin eurosportitettavaksi ja yhden kotimaisen, jotta voisin seurata pelejä ihan paikan päällä. Tästä syystä hyviä kandidaatteja olisivat vaikkapa jo mainittu JJK tai sitten — jos ottaa kesäduunin huomioon — KuPS. Niillä näyttäisi olevan kesällä puolenkymmentä kotiottelua, jotka voisi sitten käydä katsomassa. Näillä kriteereillä Atlantis ja HJK jäisivät kyllä armotta pois laskuista.
Tässä kotimaa/ulkomaa-kahdennuksessa minulla on sellainen pelko takaraivossa, että entäs jos masentavan kompuroivan divarifutiksen seuraaminen tappaakin orastavan innostukseni? Tosin Claes Anderssonhan se kirjoitti, ettei ole koskaan nähnyt tylsää futismatsia. (Epäilen kyllä, että fanatismini ei ole vielä aivan pianisti-ministeri-runoilijan tasolla.)
***
Keskustelin asiasta toisenkin toverin kanssa.
Aina voit ottaa jonkun Moskovan Dynamon ja katsoa, kun ne saa satanolla pataan mestareiden liigassa. Sitten voi olla erilainen nuori ja fanittaa jotakin ruotsalaisseuraa.
Yrittipä hän tarjota myös Bundes-liigaa, mutta eiköhän jätetä se saksalainen jalkapallo ihan suosiolla pois laskuista. Joku raja tässäkin hommassa.
***
Siis tiivistettynä: