Mastodon

Archive for the ‘misc’ Category

Hyvä Itella tai Posti, minulla olisi asiakaspalautetta

Saapunut on

Tulin Hakaniemen postin kautta kotiin. Eteisessä minua odotti lappu, jonka mukaan isokokoinen kirje ei ollut mahtunut postiluukusta, mutta voisin noutaa lähetyksen Hakaniemen postista 12.10. klo 9. Se on tänään.

Jos olen oikein ymmärtänyt, jakajan pitäisi jättää lappu jo silloin kun hän tuomassa lähetystä, eli siis tässä tapauksessa eilen. Kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Posti – tai Itella tai mikä hitto sen asiakasrajapintanimi nykyään mahtaakaan olla – tekee näin.

Olen maininnut asiasta pari kertaa postilaisille, mutta vastaus on ollut ”no kai kantaja ajattelee että paketti palautuu Hakaniemeen vasta myöhään illalla ja ihmiset saattaisivat käydä kyselemässä jo ennen kuin se on ehtinyt sinne”, mikä kuulostaa huonolta selitykseltä.

Tämänhetkinen olettamani on, että jakaja ei ota pakettia edes mukaan koko kierrokselle, vaan tyytyy tuomaan saapumisilmoituksen. Olettamus perustuu siihen, että olemme olleet moneen otteeseen kotona, kun posti tuodaan, eikä jakaja ole edes soittanut kelloa. (Olkoonkin, että ovikellomme kuuluu tosi huonosti sisälle.)

Pitää siis tehdä ylimääräinen reissu Hakaniemen postiin, vaikka juuri tulin sieltä. Siihen muuten liittyy toinen hauska tarina, heh heh.

Tilasin nimittäin Verkkokauppa.comista paketin Express City -toimituksella. Ajattelin, että kannattaa maksaa muutama euro siitä ilosta, että kamat kannetaan kotiin asti enkä joudu noutamaan niitä Hakaniemestä.

Olin juttukeikalla Ruoholahdessa, kun lähetti soitti. Kello oli 12.46. Kerroin olevani kotona kahden jälkeen, johon hän totesi ”se on vähän myöhään” ja sanoi vievänsä paketin Hakaniemen postiin.

Josta sitten kävin sen äsken hakemassa ja tulin kotiin, jossa eteisessä minua odotti lappu…

Turvan matkustajavakuutus ja 500 euron Catch-22

Olin taannoin New Orleansissa, kun Isaac-hurrikaani sotki matkasuunnitelmani. Minun piti lentää New Orleansin kentältä New Yorkiin tiistaina, mutta kaikki lennot peruttiin ja koko kenttä suljettiin ennaltamääräämättömäksi ajaksi. New Yorkista olisin jatkanut San Franciscoon, josta lähti torstaiaamuna paluulento Suomeen.

Lentoyhtiö tarjosi minulle korvaavaa lentoa vielä tiistain aikana, mutta se lähti New Orleansin sijaan Baton Rougesta. Hyväksyin korvaavan lennon, koska luulin vakuutuksen korvaavan siitä aiheutuvat ylimääräiset kulut eli käytännössä kuljetuksen New Orleansista Baton Rougeen.

Siis: luulin, että lennon peruuntuminen olisi riittänyt vakuutuksen aktivoimiseen (paremman sanan puutteessa), mutta olin väärässä. Tulkitsin asiakaspalvelijan neuvoja ja matkustajavakuutuksen tuote-ehtoja (pdf) väärin, mikä maksoi minulle puolisentuhatta euroa.

Matkalta myöhästyminen

Matkalta myöhästymisellä tarkoitetaan sitä, että vakuutettu ei ehdi lento-, laiva-, juna- tai linja-automatkansa alkamispaikkaan tai etukäteen hankitun jatkoyhteyden alkamispaikkaan.
Myöhästyminen korvataan, kun se aiheutuu sen vuoksi, että

* vakuutetun kuljetukseen tarkoitettu yleinen kulkuneuvo myöhästyy tai sen kulku estyy sään, luonnonmullistuksen, teknisen vian, liikenneonnettomuuden, rikollisen teon tai viranomaisen toimenpiteen vuoksi

* vakuutetun käyttämä yksityinen kulkuneuvo joutuu liikenneonnettomuuteen

Vakuutuksesta ei korvata myöhästymistä, jos vakuutettu ei ole lähtenyt matkalle riittävän ajoissa huomioon ottaen olosuhteet, jotka vallitsevat ennen matkan alkamista.

Vakuutushtiö on tietenkin aivan oikeassa siinä, etten myöhästynyt paluulennoltani. Korvaushakemukseni Turvassa käsitellyt virkailija ei suostunut kertomaan, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi ottanut vastaan lentoyhtiön tarjoamaa, toisesta kaupungista eri aikaan lähtevää korvaavaa lentoa.

Olen siis siinä käsityksessä, että minun olisi kannattanut kieltäytyä Baton Rougesta lähtevästä lennosta ja vaatia uutta lentoa New Orleansista. Vielä maanantaina (eli lentoa edeltävänä päivänä) oli mahdotonta sanoa, milloin lentokenttä olisi avattu uudestaan. Todennäköisesti en olisi kuitenkaan ehtinyt torstaiaamuksi San Franciscoon, jolloin olisin myöhästynyt jatkolennolta ja vakuutusyhtiö olisi maksanut korvaavan lennon.

Vakuutusyhtiön näkökulmasta kyse on kai siitä, että olin ehtinyt New Orleansiin ajoissa, eli en myöhästynyt sinne vievältä lennolta. Tai näin olen ymmärtänyt.

Tarinan opetus: älä ikinä yritä toimia tavalla, joka säästäisi vakuutusyhtiön rahoja. Kulut kirjaamme kohtaan ”oppirahat”.

Mihinkö sain käytettyä 500 euroa? Roikuin puhelimessa sekä American Airlinesin että vakuutusyhtiön kanssa hyvän tovin. Ainoa toimiva julkisen liikenteen väline tiistaina New Orleansin ja Baton Rougen välillä oli taksi. Lisäksi jouduin buukkaamaan New Yorkista uuden majoituksen, koska saavuin paikalle paljon suunniteltua myöhempään.

50 reikää

image

Porasin aamupäivällä kaapin peräseinään puolensataa koloa. Luulen, että akti edustaa noin 99 prosenttia 2000-luvulla tekemistäni puukäsitöistä. Apuna minulla oli kaksi pikkuveijaria.

Muotiblogaus 2012

Olli

Puku, paita ja taskuliina: Boss
Kravatti: Filippa K
Kengät: Nilsson
Tukka: Linda, parturi-kampaamo Loco
Sormus: Harri Syrjänen
Rillit: Marc O’Polo
Sukat ja kalsarit: varmaan jostain Sokkarilta
Parta: kuvattavan oma
Päiväkäsky: C.G.E. Mannerheim

Viime vuoden muotiblogaus.

Omppublogaamista

Pink Lady Apple

Ostan kaupasta usein välipalaksi omenia. Viime aikoina valintani on lähes aina ollut Pink Lady, joka on Cripps Pink -lajikkeen kauppanimi. Jummi kun australialainen onkin kehittänyt ylivertaisen mainion hedelmän.

Pitääpä oikein haukata omenaa, jotta saan maun kuvailuun eloa. Jo ennen syömistä omenan kaunis punainen väri kiinnittää huomion ja värähtää sisimpäni ripsi. Omppu on ihanan kiinteä, joten puraisusta lähtee juuri sopivan rouhea ääni.

Sitten pääsemme kohokohtaan: Pink Lady on sekä mehevä että makea! Ai että miten kuolaneritys kiihtyy, kun hedelmän mehut tirskuvat huulille ja mylläävät suun sisällä.

Äsken kävin ostamassa kolmella eurolla viisi omppua lähikaupasta. Sen jälkeen uhkapelasin raha-automaatilla parin euron panoksella ja voitin 15 euroa, eli jäin voitolle kympin ja omppupussin verran. Mahtavaa!

Ainoa keksimäni ongelma on, että näitä tekee mieli syödä tosi monta putkeen ja sitten ne loppuvatkin kesken aivan kuin tämä blo

Oi internet, tee musta laiha

Vaaka sanoi painokseni 83 kiloa (vaatteet päällä). Se on melkein kymmenen kiloa liikaa, jos meinaa mahtua viime kesänä ostettuun pukuun – ja minähän meinaan. Seuraa siis julkinen itsehäväistys, jonka nimi on yksi kilo, kaksi viikkoa.

Se olkoon tavoitetahti ainakin jonkin aikaa. Raportoin tapahtumista internetin Twitter-putkissa maanantaisin hashtagilla #1kg2vko. Mukaan saa liittyä, vaikka ei edes pitäisi samaa tahtia.

[View the story ”1 kg, 2 vko” on Storify]

Lukeminen vaatii kontekstia

Aloitetaan huumorilla:

I got a dig bick

Olin torstaina katsomassa A Dangerous Method -elokuvaa ja rustasin pimeässä salissa muistiinpanoja pieneen Field Notes -vihkoon. Jälkikäteen katsoin kuvassa keskimmäisenä näkyvää riviä ja ihmettelin, mitä hittoa siinä luki:

Muistiinpano

Tylsämielisyyttäni sitten pyysin Facebookissa veikkauksia asiasta. Tovi siihen meni, mutta parin iteraation jälkeen J-P Valkeapää osui oikeaan. Siinä lukee K 1,85:1 ja se tarkoittaa elokuvan kuvasuhdetta.

(Sivupolku: käytän K-kirjainta merkkaamaan kuvaukseen liittyviä asioita. Muita lyhenteitä ovat M = musiikki, N = näyttelijät, FB = flashback ja 1K = ensimmäinen kuva.)

Sotku, josta en meinannut saada itsekään ensin selvää, oli loppujen lopuksi ymmärrettävissä, mutta väitän sen johtuvan ennen kaikkea kontekstista. Jos sama asia lukisi lypysytilarepparin muistiinpanoissa, sitä olisi mahdoton ymmärtää. Nyt tarjolla oli tarpeeksi tietoa ohjaamaan ajattelua oikeaan suuntaan. En olisi itsekään tajunnut mitä siinä lukee, ellen tietäisi, että minulla on tapana kirjoittaa kuvasuhde muistiin heti leffan alussa.

Omituinen värkki on ihmisen aivo, perin omituinen.

Haja-ajatuksia eteispalvelusta

Nimimerkillä yksi monien puolesta:

  1. narikka l. eteispalvelu on pakollinen
  2. eteispalvelu on maksullinen
  3. laukut on jätettävä naulakkoon
  4. paitsi jos on nainen
  5. asiakkaita pyydetään ottamaan lompakot, kännykät ja muut arvotavarat mukaan, vaikka 1.–3.
  6. hinnassa on arvonlisäveroa 23%
  7. joten saako siitä kuitin
  8. jotta voi vähentää verot, jos on työkeikalla?

Ateismin pitäisi lainata uskonnosta kaikki paitsi uskominen

Alain de Bottonin mielestä ateistien kannattaisi kupata uskovaisilta uskonnon hyvät piirteet. Hän ei tarkoita sillä jaettuja moraaliarvoja tai muuta sellaista, vaan – jos karkea kahtiajako sallitaan – uskonnon muotoa. Tarvitaan toistoa, riittejä, toistoa, kalenteria, toistoa, puhetaitoa ja yleensäkin kaikkia keinoja, joiden avulla ihmisiä aivopestä– siis indoktrinoidaan. Tarkoitan että koulutetaan.

Kirjaansa en ole lukenut, mutta ainakaan TED-puheessa hän ei tarjoa keinoja uusuusateistisen (ateismi 2.0 on niin dorka termi) maailmanjärjestyksen rakentamiseen. Olen pohdiskellut asiaa hieman toiselta kantilta, eli miten uskonnottomat voisivat hoitaa tilanteet, joissa ei-uskonnottomat turvautuvat seremonioihinsa? Toki Suomessa toimii jo Pro-Seremoniat, mutta ongelmana on käsittääkseni se, että meillä tylsillä sekulaarihumanisteilla on samaan aikaan sekä kova himo olla yksilöitä että kuulua yhteisöön, ja noiden kahden tarpeen yhteensovittaminen on pirullisen hankalaa.

Jos luterilaisin menoin naimisiin menevä nuoriso saattaa toivoa omaan vihkitilaisuuteensa ikiaikaisten riittien lisäksi ripauksen persoonallisuutta, ateisteilla kuvio kääntyy päälaelleen. Jokaisen uskomusjärjestelmä on ainutlaatuinen, mutta olisipa kiva silti saada mukaan jotain jaettua, jotain yhteistä.

Jos kellä on hyviä ehdotuksia ongelmatiikan ratkaisemiseksi, saa esittää niitä esimerkiksi kommenttiosiossa.

Kirjoitelmia, Olli Sulopuisto 4c

Äiti löysi parikymmentä vuotta vanhan ainevihkoni. Kuten seuraavista otsikoista ja avauslauseista näkyy, en ole kehittynyt neljännen luokan jälkeen juurikaan. Arvostan etenkin in medias res -tyyppisiä aloituksia, kekseliäitä nimiä (go Hiimok!) ja suvereenia fiktiivisten detaljien hallintaa (xybriläinen ajanlasku).

Matka: Kävimme eräänä kesänä viikon lomalla Vilniuksessa.
Arvosana: hyvä

Siitä sain rangaistuksen: Kerran, kun olin kävelemässä kaupungilla, kuulin kaupasta kummia ääniä.
Arvosana: hyvä

Hobitin seikkailut: Olipa kerran neljänkymmen [sic] tuuman pituinen hobitti, jonka nimi oli Lembas.
Arvosana: hyvä–

Tonttu Taaperon kömmähdys: Eräänä jouluna (aika monenakin) Korvatunturilla oli uskomaton kiire.
Arvosana: hyvä

Lumijättiläiset: Asuipa Lapissa kauan sitten lumijättiläisten kansa.
Arvosana: hyvä

Seitaur: Kerran kauan sitten oli lappalaispoika nimeltään Aslak.
Arvosana: hyvä–

Intiaanipoika Hiipivän Mokkasiinin jännittävä metsästysretki: Kun Hiipivä Mokkasiini, tai lyhyesti Hiimok, heräsi aamulla, hän muisti, että tänään oli metsästyspäivä.
Arvosana: hyvä+

Avaruusalus Mark V:n nousu: –On 17.80.4031 xybriläisen ajanlaskun mukaan.
Arvosana: hyvä–