Archive for the ‘leffat’ Category
Huutokaupan saturaatio
Tästä pääsemmekin sitten aasin ja holvirakenteen avulla siihen todelliseen asiaan. Käypäs nimittäin joutaessasi huutamassa näitä: Spirited Away (R3) (eli Henkien kätkemä eli Sen to Chihiro no kamikakushi) ja/tai Monty Python’s The Meaning Of Life (R2). Saisin nimittäin niistä rahaa, joilla ostaa lisää DVD-leffoja, vaikkapa juurikin Huutonetistä.
Aakkostettuja, osa III
Metropolis
En nyt tarkoita Fritz Langin suuruudenhullua projektia, joka on siitä hauska elokuva, että se toimii paljon paremmin pikakelattuna – on meinaan kuvalukutaito kehittynyt sitten 1920-luvun. Tarkoitan tätä uudehkoa animeprojektia, joka pohjautuu Tezukan klassiseen mangaan (jota en kylläkään ole lukenut). CGI-puoli on oikein hienoa ja istuu minusta tavallaan makeasti tällaiseen art deco -tulevaisuuteen. Juonikaan ei ole Langilta lainattu, vaikka päähenkilö onkin. Toisaalta taas juoni ei ole kovin kummoinen, joten liekö sillä niin väliä. Voisi hyvin kuvitella, että tuhottoman pitkän sarjakuvan sovittaminen elokuvakäsikirjoitukseksi aiheuttaa tällaisia ongelmia. Soveltuu parhaiten hitaaseen iltapäivään.
Miehuuskoe
Loppupuolella melko hektiseksikin äityvä pätkä breikkasi aikanaan eräänkin Dustin Hoffmanin. Elokuvan teemat ovat universaaleja ainakin niin pitkään kun nuoria miehiä panettaa ja ahdistaa samaan aikaan, ja niin pitkään kuin dramturgit pitävät viettelevistä vanhoista (suhteellisen vanhoista, rakas Watson) naisista. Ai niin, Se Leikkaus uima-altaasta sänkyyn on todella hieno. Ja kun sanon teemojen olevan universaaleja, tarkoitan että kyllä tämä katselua kestää vieläkin. Ei tätä aivan suotta pidetä yhtenä Hollywoodin uuden aallon pioneereista.
Mutta… kuka murhasi Harryn?
Hitchcock-tuntemukseni on vallan heikkoa, mutta Harry on vallan mainio sanailukomedia. Teatterin puolellehan tässä mennään, mutta kun mono- ja dialogit ovat ykkösluokkaa, niin kenelläkään ei pitäisi olla valittamista. Olen ollut ymmärtävinäni, että Hitchin jännäripuoleen kiintyneillä ihmisillä on ollut vaikeuksia käsittää tätä. Oma häviönsä, sanon minä.
Spider
Vaihteeksi ei tungeta videokasetteja massuun, nussita autokolareissa tai ammuskella virtuaaliavaruudessa. Nyt tyylilajina on maaninen jännäridraama, joka tarjoaa aina mainiolle Fiennesille mahdollisuuden 90 minuutin mutinatuokioon. Spider ei olekaan elokuvan päähenkilö paitsi kerronnallisesti. Leffa purkaa hänen lapsuusaikaisia tulkintojaan isin ja äitin toilailuista siihen malliin, että Sigmund-sedän luuranko pomppii riemuissaan. Minusta mukavinta leffassa oli se, että tulkintoja jäi auki ainakin kaksi, vaikka toinen niistä hieman heikommin kuin toinen. Toisaalta epäilen, että tämä juttu toimi paremmin kirjana. Pitänee tsekata joskus.
Spring and Chaos
Satuelämäkerta japanilaisesta runoilijasta, jolla oli – jos leffaan on luottaminen – tavattoman herkkä sielu. Animaatio on yleensä hyvä keino fantasioiden välittämiseen valkokankaalle ja tälläkin kertaa onnistutaan maalaamaan sellaisia kuvia, jotka heiluvat sopivasti toden ja unen välimaastossa. Eihän tätä katsomalla opi mitään Kenji Miyazawasta, mutta vallan mielenkiintoinen kokeilu silti.
Twins Effect
Buffy meets Matrix meets Shaolin Soccer meets Blade. Ensin vedetään vampyyrejä turpaan, sitten hölmöillään, rakastutaan ja vedetään taas verenimijöitä epäkuolleeseen nekkuun. Ja hitsi, sehän toimii! Viimeisen puolituntisen lopputaistelu on aika vakavaa vääntöä, mutta hyvä maku tästä jäi. Aivan Shaolin Soccer -luokassa ei olla, mutta paremmin tämä minulle upposi kuin Stephen Chown muut hassuttelut. Sitä paitsi Gillian Chung on söpö.
Underground
Eric Kusturica on selvästi kaatanut tähän projektiin sydänverta litrakaupalla ja aihekin on sen mukainen, Balkanin ruutitynnyrin surullisimman osan viimeinen satavuotinen. Puolenvälin paikkeilla siirrytään henkilökohtaisesta viha/rakkaussuhteesta maanalaiseen metaforaan, josta revitään loppua kohti sen luokan traagisia tehoja, että antiikin Kreikankin näytelmäkirjailijat itkisivät. Ja onhan se, perkele, pirunmoinen tarina, surullinen niin kuin vain tosielämä voi olla. En kyllä silti ole sama mieltä sen kirjoittajan kanssa, jonka mielestä Welcome to Sarajevo ei vanginnut koko homman naurettavaa kammottavuutta yhtä lailla tehokkaasti, sillä jos niistä kahdesta pitäisi valita, katsoisin mieluummin Winterbottomin elokuvan uudestaan, enkä siksi että se olisi yhtään vähemmän sydäntäsärkevä.
Personoitua leffa-arviota
Syötettyäni vempulaan reilut 250 arvosanaa, se tarjoaa minulle seuraavia elokuvia: Forgotten Silver, Whale Rider, Hard-Boiled, Wait Until Dark ja For a Few Dollars More. Näiden lisäksi listassa on kymmenkunta sellaista leffaa, jotka olen ainakin joskus nähnyt, mutta joille en tohtinut antaa mielikuvan perusteella arvosanaa.
Joten sinne vaan rekisteröitymään ja muista lisätä minut kaverilistaan. On niin kiva saada virtuaalikavereita.
PS: Osta Fargo (R1). Se on hyvä elokuva.
Aakkostettuja
Adaptation
Onko se parempi kuin Being John Malkovich? Jaa-a, paha sanoa, mutta ainakaan se ei ole huonompi. Neljä mainiota pääosanesittäjää (kaksi Cagea, tietenkin), loistava käsikirjoitus ja metakerrontaa parin viikon tarpeisiin. Toinen katsontakerta oli aivan ehdoton, sillä vaikka tiesin toki jujun jo nähdessäni pätkän teatterissa, ei kaikkeen silti ehtinyt kiinnittää huomiota.
Annie Hall
Ensinnäkin, Annie Hall on parempi kuin Manhattan. Toisekseen, elokuva on kuvattu todella kauniisti, mikä ei varsinaisesti ole ihme, koska Willis oli DoP:nä. Kolmannekseen, vitsitiheys on uskomaton: Hello? I forgot my mantra
, Walkenin automonologi, Uh, I’m very shallow and empty and I have no ideas and nothing interesting to say
, Hey, don’t knock masturbation. It’s sex with someone I love
ja niin edelleen. Neljänneksi, Diane Keaton on aivan loistava. Viidenneksi, myös draama-puoli toimii. Summa summarum: Ihana, ihana elokuva.
Barton Fink
Coenien Fargoa-edeltänyttä-elokuvaa-edeltänyt-elokuva edustaa poikien tuotannon hämyisempää päätä. Realistisella mallilla tätä ei saa selitettyä niin millään, ja yleissävykin on ehkä hitusen synkempi kuin ihmekaksosilla keskimäärin. Kun mainitsin mieluisimpien kuvien sijoittuvan Miller’s Crossingin ja Fargon väliin, en ollut vielä nähnyt Finkkiä. Toki elokuvasta löytyy yksi tapporepliikki, nimittäin Finkin Sex? He’s a man! We wrestled!
Nyt jälkikäteen sijoittaisin sen samaan kategoriaan O Brotherin ja Man Who Wasn’t Theren kanssa, ne kun ovat molemmat konseptipainotteisia, enkä siis tykännyt niistä mitenkään ältsisti, älyllisellä tasolla lähinnä.
Basic
McTiernanin jännärin (vaikka ehkä trillereiden yhteydessä olisi asiallista mainita myös käsikirjoittaja… okei), McTiernanin ja Vanderbiltin jännärin eka puolisko on aika mainio, sen jälkeen tahti hidastuu ja viimeisen vartin aikana narut vedetään koneesta tulleen jumalan avulla niin solmuun, ettei kenelläkään ole enää kivaa. Not without its merits, tho’.
Blood Simple
Coenien esikoinen on kohtalaisen onnistunut film noir -pastissi. Pojat ovat palanneet samaan genreen tai sen reunamaille myöhemminkin, mutta keskeisimmät elementit ovat jo kasassa: groteski huumori, möhlätyt rikokset ja paksu, paksu aksentti. Toki halpuus näkyy ja kuuluu jossain, mutta on tällä viehätyksensä vielä 20 vuotta valmistumisen jälkeenkin, olipa sitten Coen-fani eli ei.
Myytävänä komiikkaa
A Well-Regulated Militia
British Gun Control Laws Caused Their Doom – The infected could have been slowed or held at bay perhaps if London residents had greater access to firearms. If the infected popped up in some American town or even NY, sure people would go down in the thousands but the uninfected would have a fighting chance. Zombies aren’t that bad if you’re well armed. These zombies while fast and horrid are no match for well trained disciplined fire like the Brits at Rourkes Drift!
you’re missing the point. i’m sick of you liberals and your ”rational” ideology. i think that the main thing to consider is that i’d rather feel safe from zombies than fear walking down the street at night because every psychotic freak can get their hands on a gun. never, ever, question american civil liberties again!
I agree with Dude Where’s My Car, I would rather know I am able to defend myself from zombies with guns than worry about getting shot. Maybe because I live in America so I am used to guns. My cousin in law is French and I was hanging out with him and my uncle a few weeks ago and we were shooting targets. My Cousin-in-law was very uncomfortable with rifles and made me scared with his lack of safety.
Vau.
Satsi yksi
28 Days Later
En vaan tykkää siitä miltä digivideo näyttää. Zombieleffana ihan ok, jossain määrin ennalta-arvattava vaan niinhän ne kaikki. Kuvat tyhjästä Lontoosta ovat juuri niin hienoja kuin on annettu ymmärtää.
Cabaret
Mielipiteeni perinteisistä musikaaleista ei ole koskaan ollut kovinkaan korkea, eikä Cabaret’n näkeminen ainakaan nostanut sitä. Näytelmäosiot ovat melko pätevästi tehtyjä ja kehyskertomus on mielenkiintoinen, mutta a) laulut eivät linkity tarinankerrontaan kovinkaan mielenkiintoisesti ja b) natsismi-aspekti ryssitään (heh heh) aika totaalisesti.
Final Destination 2
Hieno yhdistelmä Wallace & Gromit -tyyppistä vekotinrakentelua ja veristä teinikauhua. Juoniosiot ovat tietenkin aivan turhia, mutta puolenkymmentä gore-kohtausta toimivat itse asiassa vallan mainiosti.
God of Cookery
Pataan tarvitaan: pari kakkavitsiä, paljon naamanvääntelyä, hieman kung fua. Kypsennetään 90 minuuttia. Lopputulos: Ei yhtä hyvä kuin Shaolin Soccer. Mutta toisaalta, mikäpä olisi?
Happiness of the Katakuris
Jaa-a. Ilmeisesti järjettömän hieno konsepti (kauhu-komedia-musikaali-savianimaatio) voi sittenkin johtaa ala-arvoiseen lopputulokseen. Sillä puolivälissä elokuvaa mielenkiintoni loppui kokonaan.
Hudsucker Proxy
Minun mielestäni Coenin veljesten paras kausi alkaa Miller’s Crossingista ja päättyy Fargoon. Juuri siltä väliltä löytyy myös Hudsucker Proxy, tajuntaalaajentavan hienosti suunniteltu, rakennettu ja kuvattu komedia kafkalaisesta yrityksestä. Joku voisi pitää päähenkilöitä tylsinä, eikä olisi aivan väärässä. Toisaalta taas pastisseina ja pilakuvina he ovat loistavia.
Human Traffic
Kyllähän minä sen ymmärrän, että klubbailusta kertovassa elokuvassa ei paljon ulkomaailmaa näytetä, mutta Human Traffic olisi voinut tapahtua Cardiffin sijaan ihan missä tahansa muualla. Leffasta löytyy muutama hieno elokuvatekninen osuus, mutta hönöjen monologit ovat pääasiallisesti tylsiä.
Spun
Musiikkivideo-ohjaaja Åkerlundin esikoispitkä lainaa reilusti Requiem For A Dreamia ja kaikkia koskaan tehtyjä huumehölmöilyrainoja. Kaikessa ylettömyydessään (leikkausleikkausleikkaus) ihan hauska viimeistä kolmasosaansa lukuunottamatta. Kun ei ole draaman kaarta kannattamassa koko leffaa, niin ei ole.
Treasure Planet
Paradoksaalisesti CGI:n käyttö piirretyissä elokuvissa vie ne lähemmäksi perinteisiä toimintaelokuvia, koska niissäkin käytetään tietokoneella luotuja efektejä. Niinpä tässäkin tapauksessa käsiin jää latteahko seikkailuelokuva, jonka päähenkilöt vain sattuvat olemaan piirrettyjä. Sisältää standardiannoksen Disneyn perhesoopaa, ja päähenkilö-teini on ihan käsittämättömän ärsyttävä.
Undercover Brother
Ollakseen komedia näyttelijöillä on turhan usein luvattoman huono ajoitus, mutta muutama läppä osuu ja uppoaa. Dave Chappelle on hauska.
Haluatko käsikirjoittajaksi?
Toinen vallan mielenkiintoinen paikka on Writer’s Guildin massiivinen neuvolista, jonka kiinnostavimmat jutut löytyvät kolmososasta, kaksi ensimmäistä kun keskittyvät pitkälti Hollywoodin arkipäiväiseen politikointiin.
Pari näytettä:
The rule is AVOID telephone conversations at ALL COSTS. They’re cinematic death. In reality, however, this is only an ideal. So when you DO have to have them, keep them as SHORT as possible and make damn sure you have two camels humping in the B.G.
Nobody in their right mind would have HIRED Tarantino to write ”Pulp Fiction.” Imagine trying to pitch that puppy. Or ”Seven?” Yeah, great pitch. I would love to see the look on the executive’s face who heard ”And it ends as the hero gets his wife’s head delivered to him in a box.”
Lisäksi kannattaa tsekata WGA:n artikkelisivu, jolta löytyy mm. William Goldmanin, Michael Mooren ja Alexander Paynen haastattelut.
Eikä mikään ole parempaa harjoitusta kuin valmiiden (tai puolivalmiiden) käsikirjoitusten lukeminen.