Aloitin kello 6.54. Tällä kertaa aion päivittää tätä yhtä ja samaa tiedostoa, mikä on tietty RSS:n kannalta vähän tyhmää, mutta niinpä vaan teen. Minulla on kuppi espressoa ja kuulokkeet, jotta tyttöystävä saisi jatkaa uniaan.
* * *
Pre-show: En vieläkään jaksa tätä. Hihkuvat live-streamauksesta ja hoodeesta, mutta minä haluan päästä gaalaan. Suomessa nähtävä lähetys ei ainakaan ole 16:9, mutta niinköhän se on Ameriikassakaan? Joku varmaan tietää.
Hähä, Amerikan-setä teki klassiset: aloittaa esittelyn ja sitten ”aloitetaan uusiksi”, kaikki livenä, tietenkin. Cameron Diaz on aika nätti, huh. Yritän vieläkin kelata täällä kohti itse ohjelmaa, mutta tää vaan kestää ja kestää. Oho, Viggolla on täysparta.
Nyt digiboksi lopetti tallennuksen, eli tosiajassa ohomma olisi jo paketissa. Minun digitelkkarissani joku satavuotias setä vaan selittää, miten hän on ollut hoitamassa punaista mattoa vaikka miten pitkään.
Joo, kyllä mie ottaisin tuon Clooneyn kotio asumaan. Kai sillä voisi matot tampauttaa ja tehdä naapurin tytöt kateelliseksi, jos ei muuta.
Kolme minuuttia! Mitä hittoa nämä on täällä puuhanneet?
* * *
Vihdoin tulee alkuanimaatiota, klippejä sieltä ja täältä. Mutta tässä on joku ihmeen varjokuva, ihan kuin pitäisi katsoa stereolaseilla tms. The 80th Annual Academy Awards on ABC, sanoo juontaja. Ja joku autohan siinä pyörii taas.
Jee, Stewartin Jonppa! Eka vitsi on jotain kirjoittajien lakosta. ”The fight is over”… ”tonight, welcome to the makeup sex.” Kohteliasta naurua. Pahinta on että VF:n bileet peruttiin. Stewart: sanovat tehneensä sen kohtelaisuudesta kirjoittajia kohtaan. ”Oh, know another way they could make up to the writers?” Kutsukaa ne joskus sinne!
WGA:n lakko kesti niin pitkään, että tänä vuonna ei pitäisi olla ilmeisesti valmiita klippejä, vaan kaikki on monologia. Mikä edellisen kerran perusteella on vähän huono homma, koska ne insertit oli melkein hauskempia, mutta kuulemma Jon on tänä vuonna tuunannut juttujaan Hwdn suuntaan.
Ystävällistä kuittailua pääosaehdokkaille. Javierilla oli hassu tukka, hah hah haa. Mutta! Nyt sieltä tuli Hillary-vitsi, ja jotain tällaista tietenkin Stewartilta odotetaan. Ja heti perään juutalaisvitsi Atonementista. Sille naurajista: ”See where the Jews are in the audience.”
George Clooney: ”Sir, you’re a good man.” Juristivitsi, badam-ching. Dennis Hopperille: ”sanon tämän, että hän tietää missä on. Älä huoli, toistan sen noin vartin välein.” Diablo Codylle jotain käsikirjoittajana köyhäilystä.
Äh, Stewartilla on tuo kosiskeluilme. Mutta nyt se pääsi vittuilemaan Bushille: Irak-leffat eivät pärjänneet hyvin, mutta jos vain pidämme ne teattereissa, kaikki menee hyvin. ”We can’t let the audience win.” Sitten: ”Oscar is 80 this year, which automatically makes him the frontrunner in the Republican race.” Jonka perään ystävällinen piikki siitä, että olettekos te liberaalit sodomiitit jo valinneet suosikkidemokraattinne? Nyt se viittaa Onioniin, että naispresidentti tai musta mies Valkoisessa talossa meinaa meteoriittia törmäyskurssilla. Barack Obama kärsii samanlaisesta nimiongelmasta kuin Gaydolf Hitler (vai Mitler?).
* * *
Jennifer Garner, joka näyttää tietenkin upealta, kehuu pukusuunnittelijoita. Sen koru näyttäisi siltä, että se maksaa enemmän kuin mitä mie olen tähänastisen tyyöurani aikana tienannut. ”And the first Oscar of the evening goes to… Elizabeth”. No, looginen tämäkin, vaikka veikkasinkin Sweeney Toddia. Olisihan se aika hauskaa, jos joku juuttikangasminimalismi nappaisi joskus tämän palkinnon, mutta probably not going to happen.
* * *
Sehän on Clooneyn George, Yrjö kavereiden kesken. Ihan kuin se ei saisi teleprompterista selvää, kun tökköilee välillä. ”The one thing that always been consistent: it’s long.” Cue The Montage!
Päättelen tästä kuvakosteesta, että entisaikaan ihmiset näyttivät tosi hassuilta. Oho, niillä on ollut simpanssi lavalla. Enkä nyt tarkoita Ronald Reagania, hah ha haa.
(Kummasti tämä pistää paskoja puujalkavitsejä itse kunkin suuhun.)
Saatana ovat tähänkin lykänneet taustalle My Heart Will Go Onin. Ei olisi muuten yhtään patetiaa nimittäin vielä siinä, kun voittajat kiittelevät. Eipä ei.
* * *
Stewart katsoo Lawrence of Arabiaa iPhonella.
Kuvalle on tapahtunut jotain outoa. Näyttää siltä kuin katselisi vanhaa videonauhaa.
Äh, Steve Carell ja Anne Hathaway on yllättävän hyviä yhdessä. ”Is this being watched in Belgium?” Puhe on siis animaatiosta.
Ja taas tässä on tää tuplakuva! Itse asiassa se näytti siltä kuin olisi letterboksattu widescreen ja 4:3-kuva päällekkäin. Se vaatii kehittynyttä televisioteknologiaa tai sitten ohjaaja on nukahtanut.
Siitä eka rasti seinään miulle, kun Ratatouille voitti.
Bird sisällytti Jan Pinkavan kiitospuheeseensa, mikä oli miusta aika kiva ele.
* * *
Sminkki-Oskari. Sen nappasi poppoo, joka teki nätistä nuoresta naisesta vanhan haahkan eli Pariisin varpunen. Olisi pitänyt arvata. ”I’m really appy.” Nainen kiittää tsekkiporukkaa, mutta sieltä se ”painu helevettiin” -musiikki vaan puskee päälle.
* * *
Jon esittelee ekan lauluehdokkaan, joka on Happy Working Song. Amy Adams on vieläkin miusta aika ihana, mutta toisaalta taas: kuka ei olisi?
Hetkinen, Lauri Oinonen soittaa.
…
Sain juuri kuulla, että keskustan mieskansanedustajien mielestä Happy Working Song on vahvin ehdokas Oscar-voittajaksi. Sillä kuka voisi olla pitämästä laulusta, jossa nainen kertoo innostuvansa siivoamista?
Mutta mitä Kalervo Kummola tekee täällä ja miksi hän yrittää tökkiä minua mykiöön miesnänneillään?
* * *
Miun kursori sai kakkahalvauksen. Se kuvittelee koko ajan siirtävänsä ikkunaa.
Stewart: ”Mostly we’re making catty remarks about the costumes you’re wearing at home.”
Nelosen logokin näyttää siltä, että kuvan pitäisi olla anamorfinen, mutta eipä ole.
The Rock. Tai siis sehän kai käyttää nykyään jotain oikeaa nimeä, mutta mikä nimi voisi olla oikeampi kuin The Rock? Kamoon! The Rock!
Efektipalkinto jaetaan nyt. Digikarhu voitti, ts. Kultainen kompassi. Hutiin meni. On se hienoa, kun keski-ikäiset valkoihoiset nörttimiehet on hengästyneinä ja innostuneina lavalla. Aineski puhe oli sopivan lyhyt. Varsinaisia tunteenpurkauksia odotellaan tietenkin vasta parhaiden näyttelijöiden ja elokuvan kohdalla, sillä nehän niitä todellisia taiteilijoita on.
* * *
Lavastus- elikäs taideohjauspalkinnon jakaa Cate Blanchett. Ee-hana, sanon minä, täydellisen ee-hana. Sweeney Todd voitti, hah! Miullahan on tässä blogautuksessa rajana se, että 10.30 on Toddin pressinäytös, johon pitäisi ehtiä Oscar-voittajaa katsomaan. Voi näitä hauskoja ulkkareita ja niiden hauskoja aksentteja: ”Thank you to Tim Bartton”.
Oikein siis 2/5.
* * *
Cate-vitsi. Se oli No Countryn pitbull, hahaa. Mutta tää sen sijaan on hauska: ”Right now, I, Jon Stewart, am being played by Cate Blanchett.”
Eka näyttelijäpalkinto luvassa, ja sehän pitää pohjustaa koosteella. Nyt ei sentään soi Selin Dioon (ootteko kuullu sen hauskan vitsin, jossa Selin Dioon on Dion keikalla eikä näe mitään, koska se oli Selin Dioon? Ai olette. Okei.). En tiennytkään, että Cuba Gooding Jr oli täydellisen sekaisin vastaanottaessaan palkintonsa aikanaan.
Hudsonin Jennikka tuleepi jakamaan palkinnoon. Mie oon tälleen tuttavallisesti kaikkien kanssa lempinimipohjalla jo. Väittäisin, että jos Havier ei voita tätä, niin… sitten Havier tappaa kaikki. Kuin lehmät.
”I’VE SPENT THE LAST THREE YEARS LEARNING FINNISH!” raivoaa Seymorin Phil näytepätkässä. Kummasti on tähän näytteeksi päätynyt aina hienovaraisimmat otokset kaikilta. ”I am Shiva, the god of death.”
Arvatkaa kuka voitti? Sanotaan vaikka niin, että yleisö on vielä hengissä. ”Put one of the most horrible haircuts of history on my head.” Kummasti tää espanjankielinen kiitos kuulosti vielä paremmalta kuin englanninkielinen.
Oikein tällä hetkellä 50 prossaa.
* * *
Jon kääntää Havierin puheen loppuosan. ”I took Spanish in high school. I believe he told his mother where the library is.” Tästä tulee tietenkin mieleen Eddie Izzardin mahtava kouluranska-sketsi, jossa se päätyy kantamaan mukanaan apinaa ja pöytää, koska ei osaa puhua mistään muusta.
”Tässä käsikirjoittamattomien Oscareiden kunnianosoitusmontaasi kiikareille ja periskoopeille.” Sitten tulee painajaiset, ”an Oscar salute”. No, ainakin se oli lyhyt.
* * *
August Rush, joka on minulle ihan täysi mysteeri, on näemmä ehdolla parhaasta biisistä. Raise It Up, ja mukana on joku kuoro Harlemista. Ei voi olla täyttä paskaa.
* * *
Jahas, nettiyhteys katkesi ja vei mukanaan nerokkaat huomioni Havier Bardemista ja muusta. Saatana. Tunkki, tunkki!
Paras miessivuosa siis Havierille, paras lyhäri Mozartille ja animaatiolyhäri Pekka ja susi. Onnistumiseni 3/8.
(Recap: ranskalainen puhumassa englantia kuulostaa hassulta, koska ne kaikki sano ”appy”. Vastaavasti Jerry Seinfeld puhumassa tankeroranskaa kuulostaa ihan yhtä hassulta.)
Voi voi voi kun menetit kauheasti hauskuutta ja nokkelia sanaleikkejä. Oih voih.
* * *
Paras naissivuosa. Tässä on muuten hyvät ehdokkaat. Alan Arkin sanoo, että voittaja on Tilda Swinton. Oho oho, tätä voinee pitää pienoisena yllätyksenä. Eipä sillä, Swintonin rooli Michael Claytonissa oli aika mainiosti kirjoitettu, eli toisin sanoen siinä oli skaalaa alistuneesta ylimieliseksi ja sitä paitsi se pääsi sanomaan Clooneylle että eat it. Kiittää agenttiaan. Miksipä ei?
Viittaa Clooneyn bätpukuun, ”the one with the nipples”.
* * *
Miten Poitier voi puhua noin siististi?
* * *
Homma on suunnilleen puolivälissä, eikä tähän ole mennyt kuin vähän yli tunti. Sopivasti Scientific & Technical Awardsin kohdalla Nelosella on päätetty tunkea anamorfinen kuva 4:3-muotoon. No, ainakin sen sai säätämällä näkymään niin kuin pitäisikin.
Minusta Josh Brolin näytti paremmalta parran kanssa ja James McAvoy ilman partaa. Näitten sanailu on vähän tylsää, mutta toi sköttish äksönt on aika jees. Brolin sanailee vähän Jack Nicholsonin kanssa. Ilmeisesti Jack Nicholson on aina kunniavieras, vaikka eihän se ole edes ehdolla.
Hmm, Ronald Harwood kirjoittaa läppärillä, vaikka muistelin sen selittäneen käyttävänsä kirjoituskonetta. Näytefilmissä Coenit löhöilee … ja nyt ne voitti. Kuudes ehdokkuus, toinen voitto.
Pojille naureskellaan, vaikka ne ei tekisi mitään.
Miun osumat 4/10.
* * *
Tyyyyl-sääää! Jätkä puhuu siitä, miten äänet kerätään. Brad Birdille naurettiin. OOH! Michael Bay vilahti ruudussa. Onko tämä enne Transformersien menestyksestä?
* * *
Stewart insertin jälkeen: ”Wow. That was amazing.” Kyllä, se oli aika hyvä läppä.
Taas tulloo laulu Enchantedista.
Ja sen kunniaksi näemmä kuva palasi taas 4:3-muotoon. Ohjaaja on joko nukahtanut, paskalla tai humalassa. Tai siis oli äsken, koska kaikki oli hetken aikaa okei, mutta nyt kun se on taas tajuissaan, niin homma saatiin sotkettua.
* * *
Stewart luettelee raskaana olevia länsäolijoita. Miksi Kidmanista on vain stilli eikä videokuvaa? ”And the baby goes to…”
Judi ja Halle tulee jakamaan seuraavan palkinnon. Eli siis Seth Rogen ja Jonah Hill.
Paras äänileikkaus. Ah kuinka ironista onkaan, että lähetyksen äänessä on jotain fibaa. Ihan kuin olisi ajettu vanha kunnon laulunpoistoefekti ja balanssi olisi missä sattuu.
Voittajaksi tuli kolmos-Medusa. Olen huono: 4/11.
Aa, okei. Miksaus-Oscar jaetaan heti tähän perään, kuten ihan loogista onkin. Joku saisi luvan selittää, miksi nää on kaksi erillistä kategoriaa.
Bournelle meni sekin. 4/12. Goddamn, vain kolmasosa oikein.
* * *
Julie Christie vilahti klippikoosteessa. Jack Nicholson näemmä pitää aina aurinkolaseja. Ehkä se on, hmmmm, imagojuttu? Huh, Berryn puhe oli tosiaan aika uskomatonta tihrustusta.
* * *
Lisäesimerkki lähetyksen ääniongelmista: oletettavasti joku spiikkaa juontajat sisään silloinkin kun Stewart ei ole lavalla, mutta täällä päässä kaiuttimista kuuluu vain muminaa ja musa pauhaa täysillä.
Idi Amin jakaa parhaan naisnäyttelijän palkinnon. Julie Christien deitillä on aika hauska tukka. Jösses kun tuo Cotillard on ihana. Olisikohan niin, että ranskalaisia naisia ei päästetä elokuviin esiintymään, ellei ne ole tosi ihania?
Oscarin voittaa… Marion Cotillard! Hä, meikän eka veikkaus olisi ollut oikein. Ilmeisesti tällä kertaa voittoon ei riittänyt pelkästään rikkinäisen ihmisen näytteleminen, vaan tarvittiin elämäkerta. Cotillard on ihan höpönä tuolla lavalla. Se kiittää elämää ja rakkautta. Ja että kaupungissa on kuulemma enkeleitä.
4/13
* * *
Stewart pelaa tennistä Wiillä. Ei paskempi skriini noilla. Joo, ehkä tästä tosiaan huomaa, että kirjoittajilla ei ole ollut mitenkään valtavasti aikaa.
Colin Farrell esittelee Oncen biisiehdokkaan eli Falling Slowly. Tää on kai Elokuva-akatemian logiikkaa: irlantilainen puhukoon irlantilaisista?
Biisihän on edelleen aivan törkeän hieno, vaikka onkin rakenteeltaan simppeli. Mie toivoisin tän voittavan, mutta en luota äänestäjien makuun. Vähän hassulta kuulostaapi akkari tuolla jousiarmeijan keskellä. Edelleen äänessä on jotain vikaa.
* * *
Hereeeee’s Johnny! ”I love the movies”, sanoo Jack. Eikä sillä ole enää aurinkolaseja. Hmm.
Jaahas, sitten käydään minuutissa läpi kaikki parhaan leffan palkinnon voittaneet. Melkoista kuraa sitä tässäkin tulee olemaan. Maailman ympäri 80 päivässä, höhö. My Fair Lady ja Sound of Music, voi saatana sentään. Parhaita elokuvia, pffft. Näemmä tuossa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa akatemian maku kääntyi pikkaisen toiminnallisempaan ja synkeämpään suuntaan. Tai sitten vain projisoin omia käsityksiäni.
Joo, Forrest Gump ja Braveheart on molemmat parhaita elokuvia. Ngghgrherghr. Samoin A Beautiful Mind ja Chicago. Oh for fuck’s sake.
* * *
Zellweger vilauttaa säärtä melkoisesti. Haha, Roderick Jaynesille on kaivettu passikuva jostain.
Nyt jänskättää. Bourne Ultimatum vei illan kolmannen palkintonsa, mikä pisti samalla säpäleiksi tilastojen erehtymättömyyteen perustuvan veikkaukseni siitä, että No Country voittaisi parhaan elokuvan palkinnon. Yhtäkkiä vaikuttaa siltä, että Blood voisi olla vahvoilla ja sovitettu käsis jäisi Coeneiden lohdutuspalkinnoksi.
4/14
* * *
”Film editing, wow. Someone just took the lead in their Oscar pool with a guess.” Damn you, Jon Stewart!
Onhan se Nicole Kidman siellä. Sitä ei voi minusta oikein sanoa ihanaksi, koska se on enempi tommonen käsittämätön… tommonen. Taitaa tulla joku kunniapysti nyt sieltä. Hitchcockin lavastaja, jonka nimeä en sivistymättömänä ihmisenä tiedä, saa palkinnon. Ja tämähän on tietenkin kerrottu jo reilusti etukäteen. Aika kovia pätkiä jäbä on kyllä tehnyt. Robert Boyle on nimensä, jep jep.
* * *
Jösses, Harrison Ford on edelleen Calita Flockhartin kanssa. Huh.
Ilmeisesti kunnia-Oscarin saaja saa puhua täsmälleen niin pitkään kuin huvittaa, mikä on joko reilua tai epäreilua muita kohtaan. Ehkä reilua, en tiedä sanoa.
Vihdoinkin se lopetti.
* * *
”Small technical glitch. So we’re going to have to restart the show.” Penelope Krrrrruts, please come take me away! Parhaan ei-englanninkielisen leffan palkinnon jakaa tietenkin joku, jonka äidinkieli ei ole englanti. Olisipa hienoa, jos kazakhstanilainen leffa voittaisi tämän.
Väärentäjä voitti, joten tulokseni on 5/15.
* * *
Taas biisi Enchantedista. Taidan tehdä voileivän.
Vähän huolestuttaa, että viime vuonna sain kahdeksan oikein ja silloin sentään vedin kaiken hatusta. Nyt minulla oli käytössäni tieteellinen metodi, mutta ei mene tippaakaan paremmin. Oh science, why hast thou abandonesthsthghrhth me?
Hahaa, otinkin lättyjä!
Jee, maailmassa eli Hollywoodissa on sittenkin oikeutta: Falling Slowly voitti. Tähän sopisi hyvin valitus siitä, että olsi pitänyt kuunnela sydämensä ääntä eikä olla kyyninen ja luottaa Disneyn voittoon. Post factum voisin soveltaa vaikka altavastaaja-pykälää. ”Make art”, sanoo Hansard. Mutta hö, Marketa ei ehtinyt sanoa mitään, kun orkesteri soitti sen pois lavalta.
Ja Stewart: ”Wow. That guy is so arrogant.”
* * *
Ilmeisesti Stewart-Colbert-yksikön on aina pakko vitsailla siitä, että jonkun ajoneuvoon on jääny valot päälle. Tällä kertaa se oli La Brealle pysäköity lentokone, jonka laskeutumisvalot olivat jääneet päälle. Travolta juoksee lavalle ja ottaa avaimet. Stewart: ”Don’t worry – it’s a hybrid.”
Oho, vähän oikeutta. Marketa pääsi vielä sanomaan erikseen että kiitti. Voisin kuvitella, että Stewartia ei varsinaisesti haittaa, että se joutuu puhumaan hiukkasen vähemmän. Tuskin vaikuttaa palkkaan ja tolleen.
* * *
Stewart: ”Our next presenter is talented and beautiful. Apparently that’s what you need to get ahead.” Ja Cameron Diaz ei osaa sanoa cinematography. Se on kyllä aika vaikea sana, kokeile vaikka itse. Si-ne-ma-to-gra-fii.
Elokuvauspystiä jaetaan ny. Elswit voitti There Will Be Bloodista. Se meinaa, että PTA vetää potin kotiin parhaalla elokuvalla ja ohjauksella. Piruako menevät sotkemaan minun veikkaukseni, mokomat.
Elswit kiitti lavastajaa, ohjaajaa ja näyttelijää, mikä oli miusta aika kiva ele.
5/17
* * *
Hilary Swank näyttää miusta yhä edelleen pojalta, tosin hirmu nätiltä pojalta.
Piano soittaa surullista melodiaa, mikä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: joku on kuollut. Jep, nyt muistellaan edesmenneitä akatemialaisia. Jack Valenti sai vähän sentään aplodeja, Antonioni ei edes yhtä paljon. Laszlo Kovacsillekaan (aksentit puuttuu) tuskin taputettiin lainkaan. Sembene Ousmane vähäsen. Deborah Kerr jo jotain.
Bergmanille aika paljon ja show’n päättäneelle Heath Ledgerille eniten.
* * *
Amy ”ihana” Adams tulee esittelemään parhaan scoren ehdokkaat. Jaws, Close Encounters, Rocky. Eivät siis ole ehdolla, mutta niinko tälleen hittibiiseinä kertovat, että tää on hei tosi tärkeää hei.
And the Oscar goes to… Dario Marianelli for Atonement.
5/18. Olen kehno, kehno, kehno veikkaaja.
* * *
Mitäs tässä on jäljellä? Kaiketi käsis, miesnäyttelijä, ohjaaja ja paras leffa.
No nyt hävisi ääni.
Ai juu, lyhärit oli kanssa. Ilmanko en muistanut. Ja dokkari, niin juu.
Hetkinen-musiikki soi, mutta kuva pyörii ihan hyvin. Jipii.
Näyttäisi siltä, että Irakissa olevat sotilaat esittelee parhaan lyhäridokkarin ehdokkaat.
Nyt tää Nelosen kämmäily saavutti huippunsa. Puhetta ei kuulu enää ollenkaan, mutta musiikki kyllä pauhaa. Voi jumalauta sentään.
”Kansainvälisestä yhteydestä puuttuu ääni.” Tätä selitystä ei ole kuulunut sitten 1980-luvun urheilukisojen, jolloin se oli tuttu jokaiselle.
Juuri kun olin alistumassa seuraamaan studiojoukkueen kommentointia, ääni palasi. Pitäisikö tässä siis disauttaa Nelosen sijaan ABC:n läskejä?
* * *
Dokkari-Oscar: Taxi to the Dark Side.
Dokkarilyhäri oli sittenkin oikein, joten tulokseni on 6/20.
”Let’s hope we can move this country around”, sanoo Gibney. Ja liberaalit sodomiitit aplodeeraa.
* * *
Voi miten nokkelaa. Autovitsi Harrison Fordista, koska sen sukunimi on niinko sama ko auto.
Koska Harrison puhuu nyt parhaasta käsiksestä, niin olisiko sen syytä siteerata legendaarista heittoaan Lucasille? ”You can type this shit but you sure as hell can’t say it.” Oli se totta tai ei, niin ainakin se on hauska.
Jotain sentään miekin osaan: voittaja on Diablo Cody, joka näyttää – tietenkin tarkoituksella – aika erilaiselta kuin valtaosa gaalayleisöstä.
No, sano nyt jotain nokkelaa ja viittaa johonkin siistiin poppibändiin.
I’m not laughing yet.
Joo ei, siellä vaan itku silmässä kiitellään perhettä.
* * *
Paras näyttelijä.
Crowella on ollut aika ehdottoman hauska tukka vielä 1990-luvun lopulla. Ehkä se menee niin, että tuollaisia etukikkaroita voi käyttää vain kaveri, joka tietää voivansa pistää turpiin ketä tahansa, joka kuittailee hiusmallista.
Mirren on aika fabulöösi.
”Do I look like I’m negotiating?”
Mitenkä tuo Deppi voi olla yhä aina noin hottis? Hävettää melkein olla tämmönen fanboy, mutta siis että onhan se ihan törkeän komea.
Daniel Day-Lewis voitti, joten meikän kokonaissaldoksi taitaa jäädä 8 oikein.
* * *
Mikä on tuon lavalla virnuilevan tsubun funktio?
* * *
Kello on 9.37. Näemmä vähän vajaassa kolmessa tunnissa tämän pystyy katsomaan.
Oho, Coenit voitti kuitenkin. Siitähän tulee siis 9/23.
Näillä on edelleen illan hauskimmat puheet. Tai siis Ethanilla on.
* * *
Denzelillä on kalju pää ja pirun tiukka parta. I’d do him.
No niin, No Country sen vei.
Coenit oli näemmä jääneet suosiolla lavan reunalle hengailemaan.
Yhteensä 10/24, mikä on kaksi paremmin kuin viime vuonna, mutta huomattavasti huonommin kuin tieteellisen metodin ystävältä olisi syytä odottaa.
Mainittakoon, että Nelosen studiojoukkueessa veikkausvoiton veti Nurkse, mutta ei silläkään ollut kuin 12 oikein.
* * *
Nyt Sweeney Toddia katsomaan.
