Lähiympäristö valokuvina

Pitäisi blogauttaa J-päivistä, mutta matskua on paljon ja suurin osa siitä varsin tylsää. Siksi ilahdutan sinua mieluummin hassuilla valokuvilla.

Lapsena minulla oli Formula 1 -aiheiset Top Ass -pelikortit, mutta Aarsleff on melkein yhtä hieno nimi.

Huumori ei ole kuollut ainakaan Kolmionkatu 2:n G-rapun asukkailta.

Sanamuoto Yoda-mainen sekaannuksen aiheuttaa saattaa: ihmiset eivät saa paskoa koirien piha-alueilla, vai miten tämä pitäisi lukea?

Lukijapalaute ei ole aina hyvästä

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että tiedotusvälineiden saiteilla tapahtuva juttujen blogityylinen kommentoiminen on Hyvä Asia™. Poikkeuksiakin löytyy. Poynter Online kertoo, miten jenkkimediat reagoivat veppisivuillaan Virginia Techin ampumistapauksen synnyttämään lukijapalautteeseen.

Poimintoja:

Roanoke Timesin pomot päättivät, että toimituksen voimat pitää suunnata uutisointiin eikä trollaajien siivoamiseen kommenttipalstoilta. He linkkasivat toiselle saitille, joka hoiti sitten moderoinnin. Hyvä idea, minusta: miksi heittää lapsi ulos pesuveden mukana?
New York Times pisti kuusi toimittajaa käsittelemään pelkästään ampumistapaukseen liittyviä kommentteja. Jos resursseja on, miksipä ei? Ison talon etu.
Washington Postin kohdalla kiinnostavinta on tieto siitä, että veppitoimittajat muokkaavat kommenttien kieliasua aivan kuten minkä tahansa julkaistavan tekstin(!)

Adwords-uutisia

Sattuneesta syystä googlasin äsken fraasia virginia tech. Hakutulosten vieressä ollut mainos oli seuraavanlainen:

Muistan, että uutistapahtumiin liittyvistä Adwords-kokeiluista on kirjoitettu aiemminkin, mutta vaan löydä linkkejä. Ja: onko tämä ensimmäinen tapaus Suomessa?

Roll credits, please

Maailmassa on aika monta elokuvaa, joiden paras kohta ovat alkutekstit. On myös leffoja, joissa muu elokuva on yhtä hyvä. Submarine Channel on koonnut saaterin hienoja krediittijaksoja otsikon Forget the film, watch the titles alle.

Kuka kelpaa leffakriitikoksi?

Jatkona edelliselle merkinnälle toimii tämä Boston Globessa julkaistu Ty Burrin artikkeli, joka tiivistää kriitikon tärkeimmän ominaisuuden näin:

That’s what every critic should know: How to engage a reader. How to make him or her see the thing afresh, whatever it may be, and even more than that the world that contains it.

Ennen tuota päätelmää Burr on esittänyt monta hyvää ideaa.

Sen lauluja laulat

Valittu sitaatti:

Minusta tämä on järkyttävää Isoveli valvoa, mutta totella tiedän, että ne jotka ovat vastuussa tästä, he eivät saa kertoa suurelle yleisölle, mutta minä olen freelanceri, ja minä kerron, että varoitan systeemistä.

Mitäs me freelancerit.

Mihin Saharan rahat käytettiin?

Los Angeles Timesin saama 151-sivuinen analyysi Sahara-leffan rahankäytöstä (reg. req’d) on mahtavaa luettavaa. Siitä selviää paitsi Matthew McConaugheyn palkka (615000 dollaria/viikko), myös paljon kiinnostavampia asioita. Kuten nyt vaikka se, että elokuvantekijät lahjoivat viranomaisia, jotta viemärin rakentamista siirrettäisiin myöhemmäksi, ettei se katkaisisi kuvauksia.

Hienoa on myös lukea, miten product placement voi toimia. DaimlerChrysler maksoi kolme miljoonaa, jotta Jeep pääsisi esille edukseen leffassa. Tästä seurasi, että tuottaja vaati poistettavaksi kohtausta, jossa Jeppi jää jumiin, koska se ei nyt vaan sovi firman imagoon.

Juttu on täynnä vastaavanlaisia hienoja yksityiskohtia. Suosittelen.

Sarjakuva minusta #2

Ensimmäinen osa

Studio 57 voisi opetella tavoille

Sähköpostiini napsahti tuplana Studio 57 -nimisen lafkan sähköposti, jonka otsikkona komeili JAKELUSOPIMUS.

Pari juttua tästä:

En ole tilannut teiltä mitään, joten miksi spämminne päätyy minulle?
Miksei viestin lopussa lue, kuinka spämmilistalta pääsee pois?

Kai sitä jonkinlaisia käytöstapoja pitäisi olla.

Back at ya

Erkka istuu tuossa edessä.