Edit 14.3.2007: Karttalinkki sojotti ihan väärään paikkaan. Me asutaan tuossa raviradan vieressä, paikassa, jossa ei Googlen mukaan ole mitään. (On siinä. Punainen talo.)
Tulevia teatteriensi-iltoja
30.3. Hayao Miyazaki: Kikin lähettipalvelu – Seuraava Ghibli-suomennus ei ole oman Miyazaki-suosikkilistani kärjessä, mutta hieno elokuva se on silti.
6.4. Zack Snyder: 300 – Verta, spartalaisia, hidastuksia. Oletettavasti hieno, mutta oletettavasti draama on tönkkösuolattua.
20.4. Danny Boyle: Sunshine – Scifi-jännärillä on hieno traileri.
18.5. David Fincher: Zodiac – Minulla on teoria, jonka mukaan Fincherin parilliset elokuvat ovat hyviä ja parittomat huonoja. Witness: Alien3 (buu), Seven (ok), Game (buu), Fight Club (jee), Panic Room (tjoo). Kritiikit ristiriitaisia, mutta jospa kerrankin odottaisin elokuvan näkemiseen saakka.
Ja viimeiseksi jätin tämän, koska se on niin hauska:
13.4. Nimekkään kulttiohjaajan uutuus
I went to a psychiatrist once. I was doing something that had become a pattern in my life, and I thought, Well, I should go talk to a psychiatrist. When I got into the room, I asked him, ”Do you think that this process could, in any way, damage my creativity?” And he said, ”Well, David, I have to be honest: it could”. And I shook his hand and left.
Eli David Lynchin Inland Empire.
Elokuvilla on sittenkin väliä
Monsieur Lindholm, odotamme kommenttianne.
A Newer New Yorker
Ulkomaan elävistä ainakin Kottke kommentoi uudistusta.
Australialainen kauppaa leffoja
Saattaisi.
Lindholm muistaakseni kehui Over Thereä ja Horatio Hornblower on kiinnostanut Master & Commanderin näkemisestä saakka.
Lisäksi ostaisin sikahalvan kaksi ensimmäistä X-Men-leffaa sisältävän boksin, ellei minulla jo olisi sitä. Eikä Kummisedän hintakaan mikään mahdoton ole.
Tuplakirjat
Nuori Hannibal, Blood Diamond
Blood Diamond nosti Lindholmin karvat pystyyn, mutta minusta se oli aika menevää toimintapakkelssia. Se on jännä, siinä on pommeja ja pääosanesittäjät näyttävät tulevan toimeen keskenään. Erityisesti minua piristi se, ettei DiCaprion hahmo flipannut puolia kesken kaiken, vaikka toki ahneen kuoren alta löytyi kultainen sydän. Varoituksen sana: Veritimantti on nimensä alkupuoliskon mukainen – siinä on varsin paljon varsin raakaa väkivaltaa.
Uutiskriteerit: kuolema vs henkilön merkittävyys
Siitä tuli lehdille ylimääräinen ongelma: kumpi asioista on tärkeämpi, eli kumpi nostetaan uutisen kärjeksi? Hesarissa oli premillä jätetty Sasi jälkiriville, kun taas Aamulehti nosti kansanedustajan nimen sekä etusivun että sisäsivun otsikkoon. (Koska olen ahdasmielinen ihminen, en edes halua tietää, miten iltapäivälehdet tästä kirjoittivat. )
Hankalia asioita.
Aamulehden etusivu:
Kimmo Sasi mukana kuolonkolarissa
Onnettomuudet: Murheellisena maanantaina maanteillä kuoli yhteensä viisi ihmistä
ja sisäsivu:
Avustaja uskoo, että Sasi toipuu pian perheen tuella
Onnettomuus: Kimmo Sasin auto ajautui väärälle kaistalle, ja ikaalislainen mies kuoli
Hesarin premi:
Maantieliikenteen onnettomuuksissa kuoli viisi ihmistä
Kimmo Sasi loukkaantui Ylöjärvellä
ja sisäsivu
Kimmo Sasi loukkaantui kuolonkolarissa Ylöjärvellä
Breaking & Entering, Night at the Museum
Night at The Museum on niitä elokuvia, joista on hankala sanoa mitään fiksua. Se on pöhkö, mutta aika viattomalla tavalla pöhkö. Isien ja lapsien välinen yhteydenpito on tärkeää, check. Dinosaurukset on siistejä, check. Kaatuiluhuumoria, check.
Kopioiko Pelaaja Wirediä? Tuskin
Uudessa Pelaaja-lehdessä (maaliskuu 2007, jutun alku) on Jukka O. Kauppisen kirjoittama artikkeli Gizmondo-käsikonsolin noususta ja tuhosta. Aika suoran kronologisesti kirjoitettu juttu alkaa firman pääpirun Stefan Erikssonin vapautumisesta vankilasta 19-vuotiaana ja päättyy tammikuuhun 2006, jolloin sama mies ajoi firman liisaaman Enzo Ferrarin pahki.
Kuulostaako tutulta?
Siihen saattaa olla syynä se, että Wiredin viime lokakuun numerossa oli juttu Erikssonista. Pelaajan artikkeli ei ole suora kopio, mutta siinä on kovin vähän mitään sellaista, mitä ei olisi löytynyt jo Wiredin jutusta. Voi tietysti olla, että Kauppinen on käynyt läpi samat primäärilähteet, mutta epäilenpä kuitenkin, että hän on turvautunut pääasiassa Randall Sullivanin featureen. (Tosin Pelaajan juttu on huonommin kirjoitettu: se heiluu preesensin ja imperfektin välillä vailla sen suurempaa tolkkua.)
Luulen, että asia ei vaivaisi minua näin paljon, jos Kauppinen olisi maininnut Wiredin artikkelin omassa jutussaan.