Huomasin, että Spotifyssä kollektiivisesti koottavalla hipster hits 2010 -soittolistallamme on vain 8 tilaajaa.

Se on omituista. Ei siksi, että listalla on vuoden eniten parhaat rokit vaan siksi, että hipster hits 2009 on saanut 37 tilaajaa ja hipster hits 2008 kokonaiset 23.

Säännöt: biisien pitää olla julkaistu vuonna 2010, biisien pitää olla hyviä, yksi biisi per artisti ja toisten lisäämiä raitoja ei sovi poistaa (ei vaikka samalta levyltä löytyisi mielestäsi parempi tapaus – omia valintojaan saa toki vaihdella).

Levy, jonka aion lainata heti kun olen taas Helsingin kirjastojärjestelmän piirissä (selitys).

Teemu Brunilan säveltämä ja sanoittama Nettiin on jumalattoman ärsyttävä kappale. Vika ei ole siinä, että Jenni Vartiainen laulaisi huonosti. Sävellys on tarttuva ja sovitus miellyttää kaltaiseni urpon korvaa. Mikä siinä sitten mättää?

Tekstihän siinä mättää. Jaetaanpa ongelma palasiin ja katsotaan sitä osanen kerrallaan. Aloitetaan aiheen ja sanavalintojen välisistä ristiriidoista.

Nettiin on vähän raflaavaksi ja rohkeaksi tarkoitettu kertomus siitä, miten sikamainen ex-poikaystävä lähettää kertojasta ottamansa pano- tahi alastonkuvat internettiin.

Kertosäe alkaa näin:

Sillä kun me erottiin /
Sä laitoit minut nettiin /
Niin kuin luonto minut tarkoitti /
Tätäkö se tarkoitti?

Ensimmäinen kysymykseni on, että miksi ihmeessä verbiksi on valittu laittaa eikä panna? Mieleen palaavat yläasteen äidinkielen tunnit, jolloin opettaja yritti kovasti vakuutella hihittelevälle lapsilaumalle, ettei panna-sanassa ole mitään vikaa. Kirjat pannaan kirjahyllyyn ja marjat pannaan pakkaseen. Miksei sitten alastonkuvia voida panna nettiin? Ei kai sana ole liian… tuhma?

Tämä on pohjimmiltaan koko kappaleen suurin ongelma. Jos kerran yritetään olla rohkeita ja räväköitä, miksi ihmeessä käytetään hirveä määrä pöhköjä kiertoilmauksia? Poikaystävää luonnehditaan fraasilla ”sinä munapää” ja kuvat otettiin, kun ”tehtiin juttuja pariskuntana”. Myöhemmin vielä todetaan, että on liian myöhäistä perua tapahtunutta, sillä ”Joku Ilpo mua katselee / Ja itseään koskettelee”. (Jos siinä ei oikeasti sanota Ilpo, en halua tietää. Ilpo on kappaleen hienoin kohta.)

Jos toiveena on, että kielikuvien ansiosta tekstistä välittyisi jonkinlainen eroottinen kipinä à la vähäpukeinen on kiihottavampi kuin alaston, metsään menee että rytisee. Pikkutuhmien tarinoiden kirjoittaminen niin, ettei ole edes pikkiriikkisen tuhma, on yhtä tyhjän kanssa.

Nyt tuntuu siltä, että metaforisuuden tasoa nostetaan himpun verran abstraktimmaksi silloin – ja vain silloin –, kun pitäisi sanoa kikatuttava sana. Tietenkään Vartiaisen esittämässä kappaleessa ei voida sanoa paneminen, tissit tai runkata. Sitä ei pystyne kiertämään mitenkään, joten lopputulos on kuin tunkisi neliöpalikkaa pyöreään koloon*.

Verrataanpa tilannetta Vartiaisen aiempaan hittiin. Ihmisten edessä on tyttöparin kädestäpitelyineen oikein sympaattinen teksti. Ei siinä vaivaa, että C-osassa ei kuvailla seksiä yksityiskohtaisesti, sillä eihän kappaleen pointtina ole mehustella lesboilulla. Sen sijaan koko Nettiin-tekstin ytimessä on ajatus siitä, että ”oho oho, sitä on Annankadulla harrastettu seksiä!” Siinä tapauksessa pitää pystyä sanomaan sana niin kuin se on tai keksittävä kokonaan toinen lähestymistapa.

Sitä paitsi: kenen mielestä on hyvä idea tehdä vuonna 2010 kappale, jonka keskeinen idea on se, että on olemassa tämmöinen internet? Kari Tapiolle se voisi olla raju aihepiiri, mutta tuskin Jenni Vartiaiselle.

Viimeinen huomautus on oikeastaan metahuomautus, joka liittyy musiikkiin. Kaikki tämä vouhkaaminen tekstin ontuvuudesta olisi turhaa, ellei Nettiin olisi varsin toimiva sävellys. Itse asiassa koko ärsytys alkoi siitä, että huomasin kertosäkeen pyörivän päässäni sen pirun kiekaisun takia. Kertosäkeen tehokkain kohta, sen koukku, on laitettu niin lähelle laittaa/panna-outoilua, että se saa paljon suuremman painoarvon kuin oikeastaan ansaitsikaan.

*: Kielikuva kuulostaa tahattomasti siltä, että se voisi olla sitaatti Nettiin-biisistä. Ei ole.