On päivä ennen journalistiikan pääsykokeen ykkösvaihetta, eli olemme siis kesäkuussa 1999 j.a.a. Hektisen tenttiin pänttäämisen keskeyttää televisiosta, mitä luultavammin MTV3-kanavalta, tuleva Uri Geller -elokuva Mindbender. Muistaakseni näen tästä dokumentaarisesta pätkästä vain lopun, mutta – voi pojat ja tytöt – millainen loppu se onkaan!
Uri Geller asuu Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa kuuluisana kuin Midas ja Herkules. Hänen luokseen saapuu nippu salamyhkäisiä armeijan edustajia, jotka raahaavat telepaattimme salaiseen testikeskukseen. Siellä Urille kerrotaan, että Setä Samuli haluaa tutkia hänen voimiaan ja jalostaa niistä siviilikäyttöön sopivan version.
Tätä tutkitaan empirian avulla. Urin päähän laitetaan kypärä, jottei hän näe eteensä. Sen jälkeen hänet viedään huoneeseen, jonka toisessa päässä on koe-eläin, viaton apina. Herra Isoherra Kenraali käskee Geller-poloa tappamaan eläimen ajatustensa voimalla. Uri vastustelee, mutta tekee lopulta työtä käskettyä. Ja toden totta, apina heittää lusikan nurkkaan U:n psyykehyökkäyksen takia.
Paikalle tuodaan toinen koe-eläin, ja Uria pyydetään lahtaamaan sekin. Nytpä elukka ei olekaan apina, vaan ihkaoikea homo sapiens. Uri vaistoaa tämän yliluonnollisilla … öh, aistimillaan, ja kieltäytyy. Tästä seuraa tietenkin hirmuisesti nokkapokkaa, joka ratkeaa kun hra Geller päättää murtautua vapauteen. Silmät sidottuna. Salaisesta sotilastukikohtakompleksista. Joka on keskellä autiomaata.
Eipä vähän mitään. Sankarimme lähtee juoksemaan kohti ulospääsyä, jälleen sisäisen bat-vaistonsa ohjaamana. Kun sotilaat koettavat pysäyttää hänet, Uri heilauttaa valtavan skifikypärän peittämää päätään (tekee hypnoottisen eleen?) ja sotilas kuolee. Ihan kokonaan kuolee, pään nyökkäyttämisestä. Taitaa tuo onneton jermua ehtiä korahtaa ”nggh!” tai jotain muuta pahisten poismenoon sopivaa.
Päästyään ulos rakennuksesta Uri loikkaa – edelleen kypärän sokaisemana – Jeepin selkään ja lähtee kaasuttamaan kohti kaupunkia, jossa hänen ystävänsä jo odottelevatkin miestä. Kuinka hän voi ohjata autoa vaikkei näe mitään?
kuulen sinun kysyvän. Helposti: Uri ottaa nimittäin telepaattisen yhteyden ystäväänsä, joka toimiikin tämän silminä. Vaikka istuukin olohuoneessaan jossain ihan muualla.
Uri löytää tietenkin perille, ja tekee näyttävän sisääntulon lennähtämällä olohuoneen ikkunan läpi. Kaikki on hyvin ja joukkio päättää paeta maasta.
Tämä olisi jo kunnianhimoinen lopetus mille tahansa elokuvalle, mutta tämä tositapahtumiin perustuva teos pistää vielä paremmaksi. Lopputekstit nimittäin kertovat, että tämän ikävän tapauksen jälkeen Uri muutti Israeliin, jossa hän rikastui etsimällä öljyä, jalometalleja sekä timantteja yliluonnollisten kykyjensä avulla.
Sometimes truth really is stranger than fiction.
Zzzzzzwäp! on ääni, jonka kuvittelen Urin mieliammusten päästävän.