Author Archive

Zzzzzzwäp!

Jussi hurahti Uri Gelleriin, joten minun on välittömästi kerrottava tässä oma pseudoindivualistinen Geller-kokemukseni.

On päivä ennen journalistiikan pääsykokeen ykkösvaihetta, eli olemme siis kesäkuussa 1999 j.a.a. Hektisen tenttiin pänttäämisen keskeyttää televisiosta, mitä luultavammin MTV3-kanavalta, tuleva Uri Geller -elokuva Mindbender. Muistaakseni näen tästä dokumentaarisesta pätkästä vain lopun, mutta – voi pojat ja tytöt – millainen loppu se onkaan!

Uri Geller asuu Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa kuuluisana kuin Midas ja Herkules. Hänen luokseen saapuu nippu salamyhkäisiä armeijan edustajia, jotka raahaavat telepaattimme salaiseen testikeskukseen. Siellä Urille kerrotaan, että Setä Samuli haluaa tutkia hänen voimiaan ja jalostaa niistä siviilikäyttöön sopivan version.

Tätä tutkitaan empirian avulla. Urin päähän laitetaan kypärä, jottei hän näe eteensä. Sen jälkeen hänet viedään huoneeseen, jonka toisessa päässä on koe-eläin, viaton apina. Herra Isoherra Kenraali käskee Geller-poloa tappamaan eläimen ajatustensa voimalla. Uri vastustelee, mutta tekee lopulta työtä käskettyä. Ja toden totta, apina heittää lusikan nurkkaan U:n psyykehyökkäyksen takia.

Paikalle tuodaan toinen koe-eläin, ja Uria pyydetään lahtaamaan sekin. Nytpä elukka ei olekaan apina, vaan ihkaoikea homo sapiens. Uri vaistoaa tämän yliluonnollisilla … öh, aistimillaan, ja kieltäytyy. Tästä seuraa tietenkin hirmuisesti nokkapokkaa, joka ratkeaa kun hra Geller päättää murtautua vapauteen. Silmät sidottuna. Salaisesta sotilastukikohtakompleksista. Joka on keskellä autiomaata.

Eipä vähän mitään. Sankarimme lähtee juoksemaan kohti ulospääsyä, jälleen sisäisen bat-vaistonsa ohjaamana. Kun sotilaat koettavat pysäyttää hänet, Uri heilauttaa valtavan skifikypärän peittämää päätään (tekee hypnoottisen eleen?) ja sotilas kuolee. Ihan kokonaan kuolee, pään nyökkäyttämisestä. Taitaa tuo onneton jermua ehtiä korahtaa ”nggh!” tai jotain muuta pahisten poismenoon sopivaa.

Päästyään ulos rakennuksesta Uri loikkaa – edelleen kypärän sokaisemana – Jeepin selkään ja lähtee kaasuttamaan kohti kaupunkia, jossa hänen ystävänsä jo odottelevatkin miestä. Kuinka hän voi ohjata autoa vaikkei näe mitään? kuulen sinun kysyvän. Helposti: Uri ottaa nimittäin telepaattisen yhteyden ystäväänsä, joka toimiikin tämän silminä. Vaikka istuukin olohuoneessaan jossain ihan muualla.

Uri löytää tietenkin perille, ja tekee näyttävän sisääntulon lennähtämällä olohuoneen ikkunan läpi. Kaikki on hyvin ja joukkio päättää paeta maasta.

Tämä olisi jo kunnianhimoinen lopetus mille tahansa elokuvalle, mutta tämä tositapahtumiin perustuva teos pistää vielä paremmaksi. Lopputekstit nimittäin kertovat, että tämän ikävän tapauksen jälkeen Uri muutti Israeliin, jossa hän rikastui etsimällä öljyä, jalometalleja sekä timantteja yliluonnollisten kykyjensä avulla.

Sometimes truth really is stranger than fiction.

Zzzzzzwäp! on ääni, jonka kuvittelen Urin mieliammusten päästävän.

I feel numb

Huomasin tässä, että jos käsi puutuu (sanotaanko nyt syyn olevan vaikkapa se, että roikottaa tarttumaelintä epäoptimilla tavalla yli sohvan selkänojan), sitä voi purra eikä satu yhtään. Erikoista.

Film noir

Ensimielipiteeni olohuoneen uusista verhoista: Jee, pystyy katsomaan telkkaria päivälläkin! Hyvä homma.

Word 111: Quotidian

I’m very much a fan of JG Ballard, where you have people in this fantastically quotidian situation that goes suddenly wrong, and how people deal with that.

quotidian (adj) : found in the ordinary course of events [syn: everyday, mundane, routine, unremarkable, workaday] – source: Close to the Edge

One, two, six

Aika väsynyttähän tämä on, mutta jälleen kerran Hesari laskee väärin. Sunnuntain premin ylin otsikko huutaa, että Keskustan kannatus nousi kesän aikana niukasti. Kuka arvaa miten tämä HS-Gallupiin pohjautuva juttu jatkuu?

Jjjjep: keskustan kannatus on noussut […] puoli prosenttiyksikköä ja tutkimuksen virhemarginaali on suurimmilla puolueilla kaksi prosenttiyksikköä.

Eikös tämä ole jo journalistin ohjeiden vastaista?

Word 110: Nimbus

A Love Supreme?: The German word for love, ”liebe,” appears climactically in the air in a glowing nimbus.

nimbus (n) 1: a dark gray cloud bearing rain [syn: nimbus cloud, rain cloud] 2: an indication of radiant light drawn around the head of a saint [syn: aura, halo, glory] – source: Love, Faith, and Dry Ice: The Afterlife on Screen

Röyhkeys huipussaan

Tiukussa on sellainen ominaisuus, että jos ihminen istuu hiljaa sohvalla, niin ennemmin tai myöhemmin karvanaama nousee paikaltaan kiipeilypuun päällä, kurahtaa, venyttelee ja putkahtaa sohvalle viereen nukkumaan.

Ja sehän on pelkästään mukavaa.

Sen sijaan jonkin aikaa nukuttuaan kissa alkaa yleensä kieriskelemään, täten levittäen fyysistä olemustaan yhä isommalle ja isommalle pinnalle. Sitten käy kuten äsken, jolloin kolmikiloinen kissa pakolla väänti itsensä kyljelleen ja syrjäytti siinä sivussa reilut 20–30 kertaa painavamman isäntänsä muutaman sentin sivummalle. Nöyryyttävää.

Korjauspolitiikka

Pitkään aivon taustalla hyörinyt ajatus blogimerkintöihin tekemieni muutosten kirjaamisesta muuttui konkreettiseksi noin viisi minuuttia sitten. Aion yhäkin korjata merkityksettömät kirjoitusvirheet (okei, rajanveto on vaikeaa mutta uskon lujasti olevani kykenevä suorittamaan moisen arvion) siitä sen kummemmin mainitsematta, mutta asiavirheiden ja lisäysten kanssa tilanne on eri. Muokkaan merkinnän uuteen muotoon, ja kirjoitan sen loppuun huomautuksen siitä, mitä on muutettu ja milloin. Tosin tällä hetkellä tämä on vain periaatepäätös ja kello on kuitenkin aika paljon, joten katsotaan miten hyvin pystyn pitämään ideaalistani kiinni tulevaisuudessa. Olli out.

Popin ja rockin ideologia, osa 1

Simon Frith on, itse toimittamassaan kirjassa The Cambridge Companion to Pop and Rock, yrittänyt määritellä popmusiikin sen negaation kautta. Hänen mukaansa pop on se mitä jää jäljelle kun rockin tai vaikkapa rapin ideologia poistetaan. Frithin neljä ydinkäsitettä ovat markkinasuuntautuneisuus, ideologia, tuotanto ja esteettiset arvot.

Markkinasuuntautuneisuus tarkoittaa sitä, että pop on suunnattu kaikille. Pop doesn’t come from any particular place or mark off any particular place, hän kirjoittaa. Täten pop pyrkii ylittämään niin maantieteelliset kuin sukupolvienkin väliset rajat. Popin ideologinen tausta liittyy läheisesti tähän sitoutumattomuuteen, sillä Frithin mielestä popmusiikin tuotantoa ajaa vain taloudellisen voiton mahdollisuus. Pop is about giving people what they already know they want rather than pushing up against technological constraints or aesthetic conventions.

Pop ei ole tee-se-itse-musiikkia, vaan suuryhtiöiden ja ammattimaisten tuottajien synnyttämää. Tässä se eroaa taiteellisemmista veljistään, jotka ovat – tai joiden ainakin oletetaan olevan – lähtöisin taitelijan itsensä sisäisestä luomisen pakosta. Niinpä tärkeimmät musiikilliset hahmot tapaavat olla tuottajia ja laulunkirjoittajia sekä monipuolisia esittäjiä. Nämä kaksi puolta yhdistyvät popissa suhteellisen harvoin.

Esteettisellä aspektilla Frith tarkoittaa popin olevan not an art but a craft. Tämä tuotantometodeihin rinnastuva luokittelu tarkoittaa popin olevan pikemminkin tuote kuin taideteos. Sen tehtävänä on tarjota ihmisille tuttuja melodioita, jotka ilmaisevat kaikkein tavallisimpia tunteitamme: rakastumista, menetystä, mustasukkaisuutta. Frith kuitenkin painottaa poplaulajan tehtävän olevan näiden klisekimppujen muuntaminen sellaiseen muotoon, joka vetoaa jokaiseen yksilöllisesti niin että laulun voi kokea omakseen.

Lisäksi hän selventää vielä näkemystään popin musikaalisten ja muiden ansioiden suhteesta:

What’s sure is that pop can’t be sensibly analysed just in terms of musicology or aesthetics. Yes, we do respond to the song-in-itself but that song-in-itself is soon encrusted with uses and memories and references. Once a pop song is launched on the world, all sorts of things can happen to it. When Bobby Vinton was in the studio laying down ’Blue Velvet’, one of his soppier tracks, could he have foreseen that the song would accompany one of the great homoerotic scenes in Hollywood cinema, in Kenneth Anger’s Scorpio Rising, or become forever menacing, following its use by David Lynch?

Seuraavalla kerralla: Rockin ideologia.

Muokattu 29.8.2003: Lisäsin lähdeviitteen kirjaan.