Author Archive

Lisää tähtipelleilyä

Jatkan aiheesta: mitä tarkoittaa, jos dvd-arviossa itse elokuvalle annetaan kaksi tähteä mutta lisämateriaaleille kolme?

Aamulehden verkkosivut tekevät jakamisen helpoksi

Päätin kokeilla ihan silkasta mielenkiinnosta, mitä Aamulehden verkkosivujen Kerro kaverille -toiminto tekee.

No, se tekee näin:

Aamulehti pyytää rekisteröitymään

Älkää nyt viitsikö! Yritän ilmaiseksi levittää tietoa verkkosivuistanne, ja pyydätte minua rekisteröitymään.

Fuggettaboutit.

American Dad Subilla syyskuussa

Sähköpostissa möllöttää tiedote, jossa lukee näin: Su 2.9. klo 10.30 American Dad! Amerikkalainen animaatiouutuus CIA-agentti Stan Smithin ja hänen erikoisen perheensä elämästä.

Jos sarjan nimi ei sano mitään, niin kenties sen luoja Seth MacFarlane on tuttu?

Ei?

Okei, kyseessä on siis Family Guyn rinnakkaissarja, jonka tyyli on varsin lähellä esikuvaansa niin visuaalisesti kuin huumorinkin puolesta. Nirppanokkien mukaan kyseessä on itse asiassa sama sarja minimaalisen pienillä muutoksilla. Be as it may, syyskuussa pääset arvioimaan asian itse.

Nauraisin, ellei tämä olisi pelottavaa

New Yorkerin jutussa CIA:n salaisista kuulustelu/kidutuspaikoista ja -metodeista kerrottiin seuraava detalji:

A former C.I.A. officer, who supports the agency’s detention and interrogation policies, said he worried that, if the full story of the C.I.A. program ever surfaced, agency personnel could face criminal prosecution. Within the agency, he said, there is a “high level of anxiety about political retribution” for the interrogation program. If congressional hearings begin, he said, “several guys expect to be thrown under the bus.” He noted that a number of C.I.A. officers have taken out professional liability insurance, to help with potential legal fees.

Mitä sitaatin pitäisi paljastaa haastateltavasta?

Jari Lindholm kirjoittaa:

Pakko kysyä: mitä sitaatin on tarkkaan ottaen tarkoitus paljastaa puhujasta?

Sotkuinen syntaksi ei välttämättä kerro ihmisestä mitään. Olen urani aikana haastatellut tutkijoita, taiteilijoita, poliitikkoja ja muita viisaita, joiden lause oli niin sekava, että jos sen olisi purkanut sellaisenaan juttuun, puhuja olisi kuulostanut debiililtä.

Pääsääntöisesti sitaatilla pyritään siirtämään haastateltavan hallussa oleva tieto tai näkemys lukijalle. Omaperäiset ilmaisut ja murteellisuus saattavat joskus ryydittää tekstiä, kunhan ne eivät vie huomiota asiasta.

Niin no, luulin loppumerkinnästä käyvän ilmi, etten varsinaisesti ole önähdyksen tarkkuudella toimivan litteroinnin kannalla.

Suomesta löytyy esimerkkejä ihmisistä, joiden hassusta murteesta muistutetaan jokaisessa jutussa. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa Antti Tuisku, Hanna Pakarinen ja Juha Mieto, jotka kuulostavat aina leppoisilta. Heidän kohdallaan kyse on kliseestä, joka ei ainakaan kerro yhtään mitään. Muutenkin normista poikkeavalla kielenkäytöllä osoitellaan yleensä vain lapsia, spurguja ja vanhuksia.

Kai sen hahmon rakentamisen ideana on kertoa, mistä tullaan, minkä ikäisiä ollaan, mihin sosiaaliluokkaan kuulutaan, millaista jargonia puhutaan ja millaisilla keinoilla puhuja yrittää olla hauska.

Kaikki tämä ei myöskään poista sitä tosiasiaa, että valtaosassa lehtijutuissa käytetään sitaatteja pätkimään leipätekstin erämaata, jotta poloinen lukija ei säikähtäisi tekstimassaa ja juoksisi kirkuen television ääreen.

Miten lehtijutussa siteerataan?

Washington Postissa on parikin juttua, joissa käsitellään lehden politiikkaa sitaattien suhteen.

Homma sai alkunsa, kun sama sitaatti löytyi lehdestä kahdesta eri jutusta kahdessa eri muodossa. Sitaatin siistijä perusteli toimiaan näin:

”For me, having covered athletes for 15 years, I’ve always felt conscious and uncomfortable about the differences in class, background and race — I’m an African American — and in terms of the people who are doing the speaking and the people who are doing the writing. I really don’t like to make people look stupid, especially when I understand what they’re saying.”

WashPostin periaatteena on printata sitaatit just eikä melkein, mutta poikkeuksiakin on: Sometimes we will want to avoid humiliating a speaker by paraphrasing in grammatical form an ungrammatical statement.

Oma kantani on, että sitaatin tulisi olla tarkka, koska sen tarkoituksena on paljastaa puhujasta jotain sellaista, joka ei epäsuorassa tekstissä välity. (En onnistu tässä aina, en välttämättä edes usein.)

Mutta tarkkuus on suhteellinen käsite. Kirjoitettu kieli on kirjoitettua kieltä, eli se on aina vain approksimaatio puhutusta. Siinä pelataan niin eri säännöillä, että näiden kahden suora vertaaminen ei ole edes mielekästä. Joten lehteen painettu versio on aina välttämättä jollain tavalla siistitty.

Annan kaksi esimerkkiä. Introduction to linguistics -kurssilla olen kerran litteroinut viitisen minuuttia haastattelutekstiä, ja sitä hommaa ei kyllä toivoisi edes pahimmalle viholliselleen. Ensimmäisessä yritän sönkätä haastateltavalle, jälkimmäisessä hän vastaa kysymykseen ”kitos…tota. sitähän mun piti kysyä että minkä takia sä alotit sun päiväkirjan pitämisen…”

(mmh)… no tota… siis tästä ei. ei tule haastattelu, kysymys puhev-puhuv. mnjäm. haastattelu.. kysymys vastaus tyyppinen ohjelma vaan mä todennäköisesti leikkaan tästä itteni kokonaan pois… jah niin siis. se mun piti sanoa että. JOS SULLE KÄY. niin.. tota. voisitsä sitten jossain välissä lukea esimerkiks pätkiä päiväkirjasta. semmoseks. mitä voi sitten käyttää niinku rytmittävänä aineistona siinä välissä…

jaaa. no ainakin tietysti.. yks… idean mä tietysti sain siitäki-siitä et muillaki sattu olemaan noita tollasii. www päiväkirjoi että en mä suinkaan ihan ensimmäisiä. ihmisiä ole.. muttaa. ehkä mäjotenki aattelin. että mulla on kuitenkin aina välillä jotain sanottavaa… niimmä sit. ten päätin sitten. senkin takia. sitä päiväkirjaa ruveta pitämään. toisaalta joskus saattaa olla jotain. tapahtumakulkuja. niin se on. aika rasittavaa.. kertoo sii.. erikseen joka ikiselle irkka-ka-joka ikisellä irkkanavalla. nii voi… suunnilleen vaan mainita. nyt ei tarvii tehä muuta ku mainita.. että nyt olin siellä ja siellä. silloli. sielloli vähän tällasta ja tällasta ja oli. lukekaa loput sieltä päiväkirjasta

Hyvä lukijani: mitä sinä tekisit?

(Lähde: Poynter)

Uusin perheenjäsen

Postista löytyi tänään vekotin:

Möykky

Vesku ja Outi ei saa pilata muiden riemua kertomalla mikä tuo on.

IMified

Buujaa! Vähänkö kirjoitin tämän merkinnän Mirandalla.

(Edit: Vähänkö skandit meni rikki myös)

IMified

”Kesytä Mars”

Ensin:


Ilmoittauduit seuraaville kursseille:
Kurssi Sija Hinta Nimi Syntymäaika
110115 MUSIIKIN TEORIA 1/3 Paikka 80,00 SULOPUISTO OLLI 041279-

Riemuani ehkä heikentää vähän se, että Veeran mukaan tämäntasoisilla kursseilla käydään yleensä ala-asteella.

* * *

Sitten:

Tampereen työväenopiston kursseja 1: Kesytä Mars

Mytologian Ares ja Mars, astrologian sodan planeetta. Kuka on Eris, Areksen sisar? Mars miehisyyden indikaattorina: ovatko miehet tosiaan Marssista? Tämän päivän Ares ja Mars: aggressiot, urheilu ja tehokkuus. Mars, aktiivisuus ja kilpailunhalu. Miten naiset ilmentävät Mars-energiaa? Kuinka Marssia voidaan toteuttaa ja kanavoida mahdollisimman positiivisesti ja rakentavasti? Kurssilla tutkiskellaan ja käsitellään lisäksi Mars-teemoja osallistujien omilla kartoilla ja käytännön elämässä.

Tampereen työväenopiston kursseja 2: Suvun merkit

Kurssilla tutkitaan perhesuhteita ja suvun merkkejä astrologisilla kartoilla. Onko perhe paras vai pahin? Näkyvätkö sukupolvien “periytyvät” käyttäytymismallit kartoilta? Käsit-telemme myös seuraavia teemoja: Vanhemmuus ja isovanhemmuus astrologian valossa, ns. planetaarinen perinnöllisyys, lapsettomuus ja adoptio. Mitä sukututkimus voi paljastaa? Ns. ”suvun karma”. Sukulaissielut ja niiden indikaattorit astrologisesti. Kurssin yhtenä tarkoituksena on auttaa ymmärtämään omia juuriaan syvemmin.

Tiedän toistavani itseäni, mutta: mitä helvettiä?