Mastodon

Tekstiviestillä ei tavoita nopeiten

Perinteisesti kai ajatellaan, että tekstiviesti on nopein tapa saada viesti perille vastaanottajalle. Puheluun ei pysty aina vastaamaan, mutta viesti ilmestyy vastaanottajan puhelimeen lähes välittömästi.

Mutta jos haluat saada minut nopeasti kiinni, tekstari ei välttämättä toimi. Se kun välitetään ainoastaan puhelimeen, enkä ole aina puhelimen äärellä – tai siis en tuijota sen ruutua jatkuvasti (niin kummalliselta kuin tämä saattaakin kuulostaa).

Facebook- tai Google-pikaviesti on jo astetta parempi, koska se näkyy useamman kuin yhden laitteen ruudulla. Optimi olisi oikeastaan sähköposti, koska sellaista atk-laitetta minulla ei taida ollakaan, jonka ei tarkistaisi GMail-tililleni saapuneita viestejä vähän väliä. Tosin meilin ongelmana on, että tärkeät ja vähemmän tärkeät viestit menevät onnellisesti sekaisin.

Tjaah. Ehkä teidän ei kannata lähettää minulle ollenkaan viestejä.

ITE-innovaatio

Jos näet kuvassa rikkinäisen vaatekappaleen, olet auttamattomasti ajastasi jäljessä.

Sormikas

Todellisuudessa siinä nähdään uusin ITE-innovaatio: kosketusnäyttösormikas. Juuri tällaisia teknis-taloudellisia läpimurtoja Suomi kaipaa, jotta saadaan talous nousuun.

Seuraavaksi pitää keksiä, miten saan sukkahousut mukaan vekottimeen ja maailmanvalloitustuote on valmis.

Ei yhden Google-tuotteen lopettaminen sentään virstanpylväs ole

Kollega Jussi Ahlroth kolumnoi Google Readerin tappamisen tarkoittavan sitä, että RSS:n aikakausi on ohi. Enemmän se kertoo ehkä siitä, että Google yrittää keksiä, millainen yritys se on.

Ajattelin kuitenkin keskittyä olemaan eri mieltä yhdestä asiasta. Ahlroth kirjoittaa, että RSS-syötteiden tarjoaman suodattamattoman informaatiovirran sijaan hän on tykästynyt laitteisiin, jotka poimivat virrasta kiinnostavia sattumia:

Lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan algoritmia.
Se on säästänyt minulta pirun paljon aikaa.

On totta, että läheskään kaikkien aihepiirien kanssa edes kaltaiseni nörtähtävä toimittaja ei jaksa kahlata läpi satoja ja taas satoja syötteitä. Avainlause on läheskään kaikkien. On tiettyjä aiheita, joista luen tai ainakin silmäilen hervottoman määrän juttuja, koska haluan löytää tärppejä, jotka eivät ehkä ole vielä sattuneet kaikkien silmiin. Sitten on toisenlaisia aiheita, joista luen mieluusti vaikka vain yhden jutun päivässä, viikossa tai ehkä kuukaudessa.

Tärkeintä on kuitenkin se, etten halua luovuttaa päätösvaltaa aina ja kaikissa tapauksissa koneille. Haluan ehdottomasti säilyttää mahdollisuuden valita omat lukemiseni.

Moni on huomauttanut, että Twitter tuntuu uutisseurannan välineenä miellyttävämmältä kuin Google Reader. Sille on yksinkertainen selitys: RSS-ohjelmat nalkuttavat lukematta jääneistä jutuista, kun taas Twitterissä tapahtumat vierivät koko ajan eteenpäin, oli niitä lukemassa tai ei.

Sama työkalu ei sovi kaikkiin tarkoituksiin.

Hyvin tärkeä ruokablogaus

Nimittäin!

Ranskis

Rainbow Crispy Longs -ranskikset olivat – yllättävää kyllä – nimensä mukaisia eli rapeita ja pitkiä. Oletettavasti rapeus on saavutettu kreosootilla tms. luomuhyödykkeellä, mutta aivan sama, sillä potut maistuivat paremmilta kuin pikaruokaravintolassa.

Suosittelen.

Tarjolla mainiota uutta musiikkia vuonna 2013

Jo neljättä kertaa kollektiivisesti (epä)organisoitu hipster hits -soittolista on täällä taas. Tervetuloa kuuntelemaan ja ennen kaikkea lisäilemään poppista listalle. Noudatamme vanhaa hyvää sääntöä, jonka mukaan

biisien pitää olla julkaistu vuonna 2013, biisien pitää olla hyviä, yksi biisi per levy ja toisten lisäämiä raitoja ei sovi poistaa (ei vaikka samalta levyltä löytyisi mielestäsi parempi tapaus – omia valintojaan saa toki vaihdella).

Saa kirjan oikolukeakin

Ostaa päräytin Kemppisen kehuman tietokirjan. En osaa vielä sanoa sen asiasisällöstä mitään, koska sen sivuilta on pomppinut silmille ihan liikaa pieniä ja pienehköjä virheitä.

Kamoon – jos minä huomaan nämä ensimmäisellä lukukerralla, kai ammattilainen olisi löytänyt ne toimitusprosessin aikana? Viat eivät ole sinänsä kovin vakavia (ja osa on melkeinpä makuasioita), mutta jos lehtijutun ja kirjan välillä on joku ero, sen pitäisi kaiketi liittyä siihen, että toinen on kertakäyttöhyödyke ja toinen kestää pitkään.

nykyyh

En keksi muuta selitystä kuin sen, että painetussa kirjassa y-y-kohta on rivinvaihdon kohdalla ja automaattinen tavutus on hoitanut homman näennäisesti kotiin.

kurimussytyke

Milloin viimeksi kurimus (iso pyörre virtaavassa vedessä, nielu) on saatu syttymään?

winwin

Win-win-tilanne, kenties?

elämäkerta

Elämäkerta, aikakauslehti. Perusknoppeja. Ja kas, siellä on myös suomalasiin.

poikkeavat

Oletan, että lausetta muokattaessa toinen sanoista on jäänyt aiempaan muotoon.

Merkkipaalu

Söin mandariinia ja luin aikakauslehteä, sellaista paperille painettua.

Kuorittuani toisen mandariinin pesin kädet ja astelin lehden äärelle. Mietin hetkisen, että tässä on ollut sen verran taukoa, että pitää koskettaa lehteä tai muuten se menee virransäästötilaan. Sitten tajusin, ettei kostealla sormella kehtaa näyttöä hypistellä.

Sitten tajusin lukevani paperilehteä.

Sitten tajusin, että taidan nykyään lukea asioita aika paljon ruuduilta.