Sunnuntaiaamun triptyykki
Saa kirjan oikolukeakin
Kamoon – jos minä huomaan nämä ensimmäisellä lukukerralla, kai ammattilainen olisi löytänyt ne toimitusprosessin aikana? Viat eivät ole sinänsä kovin vakavia (ja osa on melkeinpä makuasioita), mutta jos lehtijutun ja kirjan välillä on joku ero, sen pitäisi kaiketi liittyä siihen, että toinen on kertakäyttöhyödyke ja toinen kestää pitkään.
En keksi muuta selitystä kuin sen, että painetussa kirjassa y-y-kohta on rivinvaihdon kohdalla ja automaattinen tavutus on hoitanut homman näennäisesti kotiin.
Milloin viimeksi kurimus (iso pyörre virtaavassa vedessä, nielu) on saatu syttymään?
Win-win-tilanne, kenties?
Elämäkerta, aikakauslehti. Perusknoppeja. Ja kas, siellä on myös suomalasiin.
Oletan, että lausetta muokattaessa toinen sanoista on jäänyt aiempaan muotoon.
Merkkipaalu
Kuorittuani toisen mandariinin pesin kädet ja astelin lehden äärelle. Mietin hetkisen, että tässä on ollut sen verran taukoa, että pitää koskettaa lehteä tai muuten se menee virransäästötilaan. Sitten tajusin, ettei kostealla sormella kehtaa näyttöä hypistellä.
Sitten tajusin lukevani paperilehteä.
Sitten tajusin, että taidan nykyään lukea asioita aika paljon ruuduilta.
Kysymys kissattomille
Kenen niskoille te sälytätte kirjoitusvirheet?
Tietokone friistailaa englanniksi suomiaksentilla
I make the MCs in the place wish that they were unsustainable
Now I’m gonna tell you why you ain’t unobtainable
There’s nobody like me ’cause I’m the greatest oppression
Sweeter than molasses, and stronger than a transgression
The power of the beat makes you look at me and respect
I know what you want, what you want’s an effect
Every other MC is a sucker temptation
When I’m on the mic you realize you’re an accreditation
I’m smooth, you’ll never catch me acting breasted
My sweet-ass rhymes make your man feel chested
When I’m on the stage the fellas get merest
You’ll never beat me ’cause I’m so barest
Syötin ne puhesyntetisaattorille, joka synnytti tämän mestariteoksen:
Jep, olin unohtanut vaihtaneeni sen kieleksi suomen. Ehtaa tankeroräppiä!
Eikä siinä vielä kaikki. Kun koko komeuden syötti Bonhamizeriin, sai siihen lisättyä vähän munaa.
1:1
Tyttöystävä lähtee varhain aamulla työmatkalle. Siitä seuraa ongelmia. Meillä on nimittäin nykyään kahvinkeitin, jota pitää lämmittää ennen käyttöä sellaiset 30–45 minuuttia. Normaalisti homma toimii niin, että ensimmäisenä heräävä käy napsauttamassa virrat päälle keittimeen ja rojahtaa sitten takaisin sänkyyn. (Kukaan ei jaksa odottaa puolta tuntia, että pääsee edes keittämään kahvit.)
Mutta kun olen yksin kotona, joudun hoitamaan prosessin itse. Niinpä minulla oli tänään tarkoituksena ostaa kaupasta ajastinpalikka pistorasiaan, kun niitä saa alle kympillä. Senkus illalla päättää, monelta haluaa koneen käynnistyvän, jättää virtakytkimen päälle-asentoon ja säätää ajastimen sopivasti.
Tyttöystävän tulkinta tästä kaikesta oli, että hän on korvattavissa digitaalisella ajastimella. En voi sitä tyystin kieltääkään.
E-kirja on tarjouksessa ja ei ole
No hitsi, kokeillaan, kun kerran halpaa on. Haen kirjaa nimellä Android-ohjelmassa:
Mitä että?
Kliksuttelin hetkisen ympäriinsä, jonka jälkeen haku tuotti toisen tuloksen:
Tämä on todella kummallista. En kirjautunut ulos tai sisään palvelusta, joten en todellakaan tiedä, miksi yksi haku näytti tarjoushinnan ja toinen ei.
Paras aika säätää blogin ulkoasua on keskellä yötä
Niinpä minäkin päätin vaihtaa tämän blogin ulkoasuksi Frank-teeman. Edellinen, muokattu Manifest-teema olikin palvellut jo yli kolme vuotta. Samalla piti sitten kokeilla, miten Googlen webfontit toimivat, joten tuunasin myös Nonfiktion (Publish, fontteina Open Sans ja Gentium Basic) ja Kuvan (BonPress, fontteina Lato ja Playfair Display) ulkoasua.
Nyt koko kolmikko on responsiivinen eli leiskaa ei ole pakotettu tiettyyn pikselileveyteen. En ole testannut niitä vanhoilla selaimilla tippaakaan, joten voi olla että IE:n kanssa tulee vielä suru puseroon.
Word 303: Threnody
This is most evident on the opening “Hell’s Bells,” which, although it is really about a rather terrified Johnson on a dodgy flight with the rest of the group to Compass Point Studios in Nassau, where they had to deal with tropical storms, near-hurricane winds and so forth (hence the references to “rolling thunder, pouring rain,” hurricanes and lightning), also works as a threnody, beginning with the solemn tolling of a single bell, soon joined by the group, deploying an uncharacteristically slow but hard tempo reminiscent of Crazy Horse; you half expect Neil Young, rather than Johnson, to come in.
threnody (n) 1: a song or hymn of mourning composed or performed as a memorial to a dead person [syn: dirge, coronach, lament, requiem] – source: Then Play Long: AC/DC – Back In Black
Word 302: Eximious
“Alone Tonight” is written by Rutherford and “Please Don’t Ask” by Collins but the effect is the same; we already note how the songs, even the group compositions, appear to be based around Collins’ pivotal drumming (this was picked up by that eximious music critic, Patrick Bateman, in his peerless one-page summary of Duke from twenty or so years ago) but now Duke is essentially turning, or being turned, into a Collins solo record, full of divorce-centred moping.
eximious (a): Select; choice; hence, extraordinary, excellent. [Obs.] – source: Then Play Long: Genesis – Duke