Tarkempaa tietoa seuraa.
20 miljoonaa merkkiä
Oikeastaan kyse ei ole luetuista jutuista, vaan luetut-kansioon siirretyistä jutuista. Voisin arvioida, että olen lukenut niistä 80%. Se tarkoittaisi, että 1,5 vuodessa olen lukenut tietokoneen, puhelimen ja iPadin ruudulta reilut 16 miljoonaa merkkiä. Jos oletetaan, että tietokirjan pituus on vaikkapa 500 000 merkkiä, olen siis tintannut menemään 32 kirjaa eli melkein pari kirjaa kuukaudessa.
Onko se paljon vai vähän? En tiedä. Samaan aikaan olen toki lukenut juttuja paperisista lehdistä ja netistä paljon sellaista, mitä en ole kierrättänyt Instapaperin kautta. Mutta ehkä tämä vähän helpottaa sitä syyllisyydentuntoa, joka tulee siitä etten oikein ehdi lukea kirjoja nykyään.
40 ääntä joista pop rakentuu
Kokosin siinä mainitut biisit Spotify-soittolistaksi (miinus Beatlesit, tietty).
Uusia tapoja kehua naisia
- Pidän älykkäistä naisista.
- Näytät älykkäältä tuossa mekossa.
- Onko älykkyytesi kasvanut sitten viime näkemän?
- Älä piilottele älykkyyttäsi.
- Hän on sekä rintava että älykäs.
Das Racist jää soimaan päässä
Tuosta kun klikkaat kolmosraidan soimaan, niin korvamato on valmis.
Das Racist, man.
Keva soitti ja kafkamaisuus katosi
Soittaja, jonka nimen ja tittelin olen tietenkin jo ehtinyt unohtaa – asiakaspalvelupäällikkö, ehkä – pyyteli anteeksi. Se mitä minulle oli tapahtunut, ei ole millään tavalla Kevan ohjeistuksen mukaista, asiasta on keskusteltu työntekijän kanssa ja voitaisiin hoitaa nyt samalla se asiani pois päiväjärjestyksestä.
Tuli hyvä mieli. Tai no, ei minua erityisemmin harmittanut aiemminkaan, ihmetetytti vain. Mutta näin homma pitää hoitaa: pyydetään asiallisesti anteeksi ja katsotaan mitä voidaan tehdä. Ei kiemurtelua, ei painostamista, ei turhaa selittelyä. Ajattelin, että tuollaisen kohtelun jälkeen voin ainakin päivittää tiedon tapahtuneesta alkuperäiseen merkintään sekä kirjoittaa selostuksen tapahtuneesta.
Pisteet Kevalle, sanoisin.
Kafka ei ole kuollut
Sain tänään aamulla sähköpostia Kuntien eläkevakuutuksesta:
Hyvä Oili
Pyydän asianne hoitamiseksi lähettämään henkilötietonne ja väestörekisteriin ilmoitetun vakituisen osoitteenne.
Ystävällisin terveisin
[nimi]
Vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi:
Nyt en ymmärrä: minkä asian?
Viranomainen vastasi pian:
Hyvä Olli
Anteeksi erisnimessä ollut kirjoitusvirhe.
Uusintapyynnön perusteena oli 10.08.2011 lähetetty pyyntönne.
Pyydän Teiltä pikaista vastausta kyselyyni.Ystävällisin terveisin
[nimi]
En vieläkään ollut päässyt kärryille, joten kysyin uudestaan:
Tuota, voisitteko kertoa mistä asiasta on oikein kyse?
Johon tuli vastaus:
Hyvä Olli Sulopuisto
Jos haluatte tietoa meiltä, pyydän teitä lähettämään haluamanne kyselyn kirjallisesti, jossa näkyy henkilötietonne ja osoitteenne kuten aikaisemmin lähetetyissä viesteissä on pyydetty.
Tietoturvaan vedoten toivon teidän yrittävän muistaa, mistä asiasta on kyse.Pikaista vastausta odottaen
[nimi]
Vastasin pikaisesti, kun sitä kerran toivottiin:
Luulen kysymyksessä olevan työeläkeotteeni, mutta eikö minun ole ihan yhtä suuri tietoturvariski lähettää henkilötietoni sähköpostitse ihmiselle, josta en ole koskaan aiemmin kuullut? Ja jos löysitte jostain yhteystietovarastosta sähköpostiosoitteeni, eikö sieltä löydy myös postiosoitteeni – etenkin kun Olli Sulopuistoja on Suomessa tasan yksi kappale.
Hämmentynein terveisin
Olli Sulopuisto
Saas nähdä mitä sieltä seuraavaksi tulee.
Edit:
Hyvä Olli
Kyselyissä on merkittynä nimeni puhelinnumeroni ja työnantajan nimi. Näin ollen teillä on ollut mahdollista tarkistaa lähettäjän oikeellisuus halutessanne. Toivon teidän toimivan antamieni ohjeiden mukaan. Toimintatapaamme en voi teille kertoa, ne ovat eläkelaitoksen sisäisiä asioita. Te varmasti tiedätte, että Keva on julkinen eläkelaitos, joka pyrimme työskennellä luotettavasti.
Vastaustanne odottaen
[nimi]
Mä en tajua enää mistään mitään.
Muotiblogautus
Kuva: Outi Pyhäranta
Tukka, joka leikattiin heinäkuussa: Vox Artis, Kallio
Silmälasit: Marc O’Polo, Nissen, Hakaniemi
Takki: Hugo Boss Store, Helsinki
T-paita: Whyred, Outi osti
Vyö: Filene’s Basement, NYC
Housut: Mario Matteo, Century 21, NYC
Sukat ja kalsarit: varmaan Sokokselta (pitääkö näitä nyt mainita, kun eihän niitä edes näe)
Kengät: Zoo York -tennarit, DSW Shoe Warehouse, NYC
Tuoksu: Versacen Pour Homme, Kööpenhaminan lentokenttä, Tanska
Haastan täten Keski-ikäisten miesten muotiblogin tekemään saman.
Kuka kehittäisi äänteiden esperanton?
Guardianin Science Weekly -podcastissa puhuttiin siitä, kuinka vastasyntyneellä on mahdollisuus oppia puhumaan ja ymmärtämään mitä tahansa kieltä, mutta aikuiselle se on paljon hankalampaa. En nyt tarkoita sanastoa ja kielioppia vaan äänteitä. Ne äänet, joiden opitaan olevan osa kieltä, soittelevat pääkopassa aivan eri hermoratoja kuin muu meteli.
Lapsilla on jokusen vuoden kestävä herkkyyskausi, jonka jälkeen uusien äänteiden ymmärtäminen hankaloituu melkoiseati. Tuttu esimerkki on vaikkapa japanin r-l-samanarvoisuus. Englantia puhuva japanilainen kyllä tiedostaa, että hair ja hair ovat äännearvoltaan erilaisia, mutta hänen voi olla kovin hankala saada eroa kuulumaan puheessaan.
Niinpä nyt joku tomera voisi kehittää äänteiden esperanton. Tungetaan siihen omina ääninään ää ja aa, vee ja wee, ranskan ärrä, sen seitsemän ässää, kiinan toonit ja Kalaharin kavereiden kurkkuäänteet. Sitä kun naperolle muutaman vuoden puhuu, niin jopa on varttuneella iällä mukava opetella vieraita kieliä. Kaiken oppii että heilahtaa.