MT the Killer

Kävin iltapäivällä ystäväni Marja-Tertun luona säätämässä tietokonetta. Säätö epäonnistui, mutta jotain muuta mielenkiintoista tapahtui.

MT on ihana ihminen. Sellainen tytöntyllerö, joka tykkää Titanicista ja koirista. Semmoinen pikkumimmi, joka käyttelee äidinkieltä kuin teinipojat mopoja. Sattuman oikusta ja sallimuksen johdolla hänestä on tullut myös video- ja DVD-arvostelija sellaiseen nuorisojulkaisuun kuin Trendi-lehti.

Noh. MT:n luona oli siis vino pino levyjä odottamassa katselemista ja arvion kirjoittelemista. Siellä oli Jennifer Anistonin Kiltti tyttö, Madonna Richien (vai Guy Ciccionen?) Swept Away ja animoitu hömppäpätkä Dinotopia. Ihan loogista tavaraa tyttöjen lehteen.

Ilmeisesti joidenkin julkaisijoiden tekniikkana on kuitenkin vain lähettää samat levyt kaikille pressi-ihmisille sen kummemmin karsimatta. Tämän takia MT:n viehättävässä soluasunnossa nökötti myös sellaiset epelit kuin Battle Royale (Tagline: Could you kill your best friend?), Ichi the Killer (takakansiteksti: Ichi the Killer -mangan päähenkilö on lapsena kiusattu ja itsesäälissä rypevä nörtti. Hypnoosin avulla hänestä tulee Japanin alamaailman häikäilemättömin ja sadistisin tappaja.) ja The Isle (”The Isle” is the sickenigly gory Korean film that made me unintentionally famous – as the queasy-stomached critic who staggered from the theater and blacked out in the lobby.). Täydellistä tyttölehtikamaa nekin, että propsit vaan Worldwide Cinemalle ja Futurefilmille.

Kuva kertonee, että nuori naispäähenkilömme suhtautui tilanteeseen asiaankuuluvan vakavasti.

Word 70: Recognizance

Therefore, we ask that you release Carl Ayala on his own recognizance.

recognizance (n) : (law) a security entered into before a court with a condition to perform some act required by law; on failure to perform that act a sum is forfeited [syn: recognisance] – source: Traffic R1 DVD, 48:06

Arvio-ongelma

Olen tässä pohdiskellut, että elokuvien arvioimisessa asteikolla 1–5 on ainakin kaksi ongelmaa.

Ensimmäinen on se, että taiteen rankkaaminen on yleensäkin tyhmähköä hommaa. Minä vaan satun olemaan sellainen luonne, joka mieluusti järjestelee kaiken bittimuotoon. Fyysisen maailman puolella saattaa asioita jäädä joskus lojumaankin, mutta listoihin ei.

Toinen ongelma on se, että en ole antanut yhdellekään elokuvalle huonointa arvosanaa eli yhtä euroa. Tästä puolestaan seuraa asteikon kutistuminen, joka näkyy erityisesti kolmosen kohdalla. Tällä hetkellä jaan kolmosia sekä hyville että hieman huonommille leffoille. Toisaalta tätä nykyistä jaottelua puoltaa se tosiseikka, että pyrin tietoisesti välttämään kaikkein huonoimpien elokuvien näkemistä, jolloin huonoimmalle arvosanallekaan ei tule käyttöä.

Ja nyt kun olen kirjoittanut tämän paperille, lienee aika tarttua päättämättömyyden mullikkaa proverbiaalisista sarvista ja julistaa uusi arvosteluasteikkoni:

  • = Paskaa. Ihan kauheaa paskaa. Ei huvita edes camp-mielessä. Älä tuhlaa aikaasi.
  • € € = Katsottava, etenkin jos se onnistuu ilmaiseksi.
  • € € € = Perushyvä elokuva, sellainen joita käytäisiin katsomassa teatterissa, ellei Finnkinon hinnoittelupolitiikka olisi niin opiskelijaepäystävällistä.
  • € € € € = Erittäin hyvä elokuva, sellainen jonka näkemisen eteen kannattaa jo nähdä vaivaa & uhrata rahaa. Laita DVD harkintaan.
  • € € € € € = Totoro, Monty Pythonin Lentävä Sirkus, Shaolin Soccer – mitä vielä odotat? Tämä pätkä mullistaa elämäsi ja maailmankatsomuksesi.

Toivottavasti selkeni.

Katsopas

Haukunpa minäkin Katso-lehteä. Katselin uusimman numeron kuvia supermarketissa, ja silmääni sattui juttu naisesta, jolla on Suomen suurimmat silikonit – 7,5 desiä eli 0,75 litraa.

Moiset ponttoonit herättävät monia kysymyksiä. Ensinnäkin: kuinka paljon ne painavat? Kolmevarttisten litratissien täytynee olla melko raskaat ainakin kantajalleen. Toisaalta rinnat ovat lähinnä rasvaa, jonka täytynee olla kevyempää kuin vaikkapa vesi. Tai ainakin rasva kelluu veden pinnalla. Voidaanko tästä päätellä, että tissit pomppaavat pinnalle uidessa? Vai painaako silikoni enemmän kuin rasvakudos? Kuinka paljon vettä silikonirinnat syrjäyttävät, ja mitä Arkimedes olisi ajatellut, jos kylvyssä olisi hänen itsensä lisäksi ollut pari mineraaliryntäitä?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.

Tekstiviesti

Lähetin kello 06:38 kaverille seuraavan tekstiviestin: Kävin äskö paskalla irkkaamassa. Läppäri + paljon johtoa = jees. Nyt lähettelen ilmaisia viestejä aamuyöllä = jees. Olli = jees.

Huonot sivut

Henkilökohtainen mielipiteeni siitä, että Koneiston sivut on kehnot, saa tukea jopa rekaksoislaisilta.

Sitaatteja: Jo kaksi vuotta sitten lähetin Koneiston sedille mailia, että olisi kiva, jos ohjelman saisi saitille vaikkapa ihan puhtaana tekstitiedostona niin, että sitä voisi helposti lueskella ja sen voisi printata paperille, kuljettaa mukanaan ja ihmetellä kavareiden kanssa. Mutta kun ei niin ei. Tänä vuonna sitä ei voi enää edes lukea ruudulta. Mitähän ensi vuonna tapahtuu? ja Rauhallinen, käyttäjän täysin kontrolloima käyttökokemus olisi, totuttu ja turvallinen, mutta… Festarit on sekaisa, meluisa, taukoamaton kokemus. Carl Cox vetää 4h+ setin, jengi huumaantuneena niin elämästä kuin valitsemastaan päihdeaineesta sekoilee ympäriinsä, vanhaa saundia, uutta saundia, tuhansia ihmisiä… Apinat hyppii odottamatta päässä ja käskee nostaa jalkaa, miksei siis ruudullakin?

(Via Myrsky.)

Toiletti-irkki

Nyt se sitten tapahtui. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri loikka minulle. Istun parhaillaan asuntomme tilavassa toilettihuoneessa housut kintuissa pöntöllä – ja irkkaan. Tästä ei elo parane, sano.

Napanuora, irrota!

Kävin maanantaina kaupassa.

Voi miten kiehtova avauslause.

Ostin kalsareita (lyhyitä, en pidä boksereista, koska naughty bits roikkuvat niissä ikävästi) yhteensä kolme kappaletta. Mieleeni nousi epäilys siitä, että tämä saattoi olla ensimmäinen kerta, kun ostin itselleni kalsareita sitten kotoa muuttamisen. Nyt, 23-vuotiaana, olen siis viimeinkin vapautunut matriarkaatin kahleista, ja olen itsenäinen kuin taivaan linnut.

Ainakin mikäli ne käyttävät kalsareita.