Ja sitten on paskalla myy––
, naurua, MIKÄ?
En nyt tiedä, menikö ääntämys ihan kohdalleen, mutta [paskal’ lamy:] lienee kuitenkin sinne päin. (Vai onko se [lami:]?)
Hei dägämarkkinoinnin asiantuntijat, miksei mainoskirjeessänne ole pois listalta -nappia?
Saan Etuklubin mainoksia sähköpostiini epäilemättä siksi, että käytän jotain näennäisilmaista Fonectan palvelua. Ei siinä mitään.
Hyvä Fonecta Digitaalinen Suora Oy (jesukristu mikä nimi), minulla olisi yksi kysymys. Jos olette kerta niin perkeleen ammattitaitoinen lafka, miksi ihmeessä mainosviestissä ei ole ”näin poistut listalta” -linkkiä?
Perhana näiden käyttäjätunnusten kanssa
Jokunen tuttu on ihmetellyt, miksi Twitter-tunnukseni ei ole dst. No siksi, että joku kolme vuotta sitten yhden kerran tweetannut ranskalainen on varannut käyttäjätunnuksen eikä niitä vapauteta muiden käyttöön sitten millään. (Tosin asia on kuulemma muuttumassa.)
Eipä sillä. Tänään ihmettelin jälleen kerran, miksi Matias ramppaa Lontoossa niin tiuhaan, kunnes vihdoin huomasin, että @mpj ei olekaan @mpietila. Ilmanko tuo @mpj ei koskaan vastannut minulle mitään.
Sori jätkät, näytitte vaan niin samalta pikkukuvassa.
Ai miksi mun on hankala suhtautua kissaan vakavasti?
Olin hiippailemassa kohti keittiötä iltapalan toivossa, mutta spontaanisti hautautunut kissa pani suunnitelmat uusiksi.
Keskustelu leviää hankalasti eri puolille nettiä
Olisi ollut hitosti hyödyllisempää, jos eri mestoissa kirjoitetut kommentit olivat näkyneet myös kaikkialla muualla, koska tässä tuli selvästi päällekkäisyyksiä ja kysymyksiä, joihin oli vastattu toisaalla. Kyse ei ole siis niinkään keskustelun hallinnasta – puhukaa missä huvittaa, ei se ole minulta pois – vaan ekonomikielellä tehottomuudesta. Käytän blogisoftassa Twitoaster–lisäosaa just siksi, että edes Twitter- ja blogikommentit jotenkin näkyisivät toisilleen. Facebookista taitaa olla turha toivoa saavansa dataa ulos, mutta Buzzin kanssa se voisi ainakin tulevaisuudessa onnistua. Vai?
Panox ei menex kaupax?
(Metahuomio: Tällainen kama menee nykyään tyypillisesti suoraan sähköpostiliitteenä Facebookiin ja Twitteriin, mutta piti pumpata kuvan kirkkautta, joten kirjoitin sitten blogimerkinnän.)
Blogit on nykyään niin hitaita, että…
Mitä hittoa, blogistan? Vielä muutama vuosi sitten Pewin tutkimus olisi esitelty, käsitelty ja perattu Blogilistan kärkipään kirjoituksissa ennen kuin Ahlrothin Jussi olisi ehtinyt edes mainita aiheesta toimituskokouksessa.
Mutta haluan nähdä asian positiiviset puolet. Jos kerran nuoriso ei halua blogata, meinaa se sitä, että meillä vanhuksilla on yhä enemmän valtaa – Google kun edelleen rakastaa tiuhaan päivittyviä, omissa domaineissaan eläviä ja avainsanoja permalinkkeihin upottavia blogeja.
Blogaaminen on kuollut, kauan eläköön blogaaminen!
Aggregointi muuttuu elikäs takas blogeihin sieltä Facebookista, hä!
Ajatus on, että kun pitää kuitenkin klikata linkki auki, jotta pääsisi lukemaan tarinan, niin voipi samalla vaivalla sitten kommentoida blogissa.
Katsotaan, miten suunnitelmani kestää kohtaamisen todellisuuden kanssa.
Word 286: Chattel
When a daughter grows up and marries, she essentially becomes chattel in her husband’s parents’ home and has very limited contact with her natal family.
chattel (n) : personal as opposed to real property; any tangible movable property (furniture or domestic animals or a car etc) – source: The Daughter Deficit
Kesäleirin kulttuurihistoria
Why did the movement boom? [1900-luvun alkupuolella]
Because the cities were crowded and dirty and parents wanted to get their kids away; because there was nothing for urban youth to do during the long summer vacations that had been designed to let farm kids help in the fields; because the youth of America had grown soft from city life; because industrialization trapped people inside their heads; because the frontier had closed but adults still wanted kids to experience the adventure of pioneer life; because in America in even the summer is a country that must be conquered and settled.
Jenkkien kahdeksan viikkoa (!) kestävä totalitaarinen leiri on minulle tuttu lähinnä Tenavista. Se ei taida hirveästi muistuttaa suomalaisia kesäleirejä, mutta jotain yhteistä niillä silti on. Ainakin dynamiikka vanhojen ja nuorien kakaroiden välillä tuntui tutulta, samoin kuin keinotekoiset, pakotetut rituaalit, fyysisyyden ylistys ja kyvyttömyys kapinaan. (Repelit ei edes lähde leirille.) Meikäläisillä leireillä tosin on tosin myös tyttöjä, mikä johtaa esipuberteetti-iässä nolostuttavaan kiehnäykseen ja ties mihin öisiin kävelyretkiin. Kröhöm.
Kaiken kaikkiaan hurjan kiehtova aihe. Liekö joku Suomessa tutkinut ilmiön kulttuurihistoriaa? Lukisin mieluusti lisää.