Well why the hell not?

I’ve decided to take that Big Step and indulge myself a bit. In plain English this means that from now I’m going to do at least some of the blogging in English. (Oh, you had figured that one out already? Damn. Smart people I’m dealing with here.)

The thing is that I don’t expect anyone to genuinely read this but I feel like I need to have a contingency plan, as the saying goes. So. Should the day arrive that someone desperately wants to read about my trivial life and should the same sad individual not master the fine language that is Finnish, s/he can come here and… well, uhm, read about me planning to write something worth reading.

But at least it’s a start, innit?

Onto the practical matters: should you want to come back here again, the url to use is http://iki.fi/dst/blog/chores/. You might want to browse other parts of the blog as well, however they should have little value as they are, indeed, exclusively in Finnish – and blosxom doesn’t really support alternate languages (at least not yet). Don’t be fooled by the category that bears the legend ’English’. I rather suspect it isn’t of much interest to anyone who is a native English speaker (but then again, you people – and I’m deliberately excluding myself here [well I’m not a native speaker, am I?] – have a devastating track record when it comes to spelling).

One thing that might be of interest is the daily picture blog, though. And possibly, at times, also the Internet section (should you fancy clicking on links without having the faintest idea of what they’re about) and perhaps even the media notes, for it includes English quotes from time to time. Of course you wouldn’t be able to read my original, witty commentary, but then again, it’s not that witty (and often not even original).

One more thing you should know is where to find the archives (i.e. more Finnish blabbering).

So there. Are we settled yet?

Confrontation & funny logic

Mielenkiintoinen (minusta se oli!) lipsahdus lehtijutun lauseiden logiikassa oli Observer Magazinessa.

Juttu kertoi Trishasta, paikallisesta ällö-talkkarin juontajasta (à la Ricki Lake, junou). Erinäisistä syistä johtuen Australian terveysministeri kehoitti Trishaa käymään HIV-testissä hänen puolisonsa kuoleman jälkeen. Seuraava kappale alkaa: Luckily the HIV test was negative, because by this time she was married to her second husband, Mark Greive… Saatan lukea tekstiä liian kirjaimellisesti1, mutta mitä ihmettä tuo kausaalirakenne tuossa tekee?

Tässä jutussa oli kuitenkin niin paljon piristäviä puolia, että päästämme nyt kollektiivisesti Lynn Barberin pälkähästä. Vai mitä sanot seuraavista otteista?

[S]he certainly cuts a very glamorous figure as she strides into Norvich’s answer to the Groucho Club, telling me that I will love the Caesar salad. (This is my first hint that her intuition is not always infallible.)

She was recently offered Blind Date [~Napakymppi], but told them ’I don’t do game shows’ – she still sees herself as a serious journalist.

She went on so long about her superiority to the womanhood of Norfolk that I eventually got fed up and snapped, ’Try not to make me hate you.’

Toisekseen, olipa miellyttävää nähdä televisiouutisissa vaihteeksi jotain muutakin kuin blitzanalysisiä (enkös keksinytkin hienon sanan?) ja merijalkaväkeä, jotka huutavat ”jeah!”, kun lankaohjattu ohjus lentää sisään rakennukseen ja räjäyttää koko huushollin tuhannen päreiksi, tappaen tai haavoittaen samalla sisällä olevia ihmisiä pahan akselin palvelijoita2. Nimittäin Channel 4:n uutisankkuri jutteli mukavia jenkkiläisen diplomaatin kanssa, ja kysyi Juuri Sen Kysymyksen: eikö ole tekopyhää valittaa amerikkalaisten sotavankien kohtelusta (eli näyttämisestä telkkarissa), kun Guantanamon lahdella on vieläkin huomattava määrä ei-sotavankeja epämääräisissä oloissa ja epämääräisen ajan? Vastaus tähän oli tietenkin me emme nyt puhu Guantanamosta, minkä voidaan ymmärtää tarkoittavan emme halua puhua siitä, koska se on niin pirun kiusallista.

1: Sattuipa kerran kauan aikaa sitten niin, että naureskelin Lenny Kravitzin biisin lyriikoille. It ain’t over till it’s over, Lenny lauloi. Hahaa, vahingoniloitsin, eikö tuo riemuidiootti ole viksumpaa ilmausta keksinyt? Mutta myöhemmin Oskari kertoi minulle, että kyseinen fraasi vastaa suunnilleen suomen ”ei nuolaista ennen kuin tipahtaa”-idiomia. Otin tästä opikseni, mutten ole koskaan myöntänyt sitä kenellekään. En yleensäkään myönnä vaihtaneeni mielipidettä. Siitä saa finnejä.

2: Tähän liittyen tulipa mieleen, että Kimmo kertoi erään nimeltämainitsemattoman lehden käyttäneen kuvatekstiä hyvän akselin sotilaat valmistautumassa (kuvassa oli joku supertreenattu tappokone, mutta univormunsa ei vain ollut irakilainen).

Prestiisilehti Times ja sodankäynti

Myönnän, että tämä on hiukan epäreilua, sillä jokainen tekee virheitä joskus ja että aihe, josta aion nillittää on hankala. Siitäkin huolimatta minua vituttaa se tapa, jolla The Timesin toimittajat kirjoittavat sodasta.

Todistuskappale numero 1: Juttu, jossa haastateltiin 333rd Air Expeditiory Wingin lentäjiä. Major Tag dismissed the arguments of opponents of war who point to the human cost inherent in the military technology. Onko kauniimpaa kiertoilmausta kuolemalle nähty missään pitkään aikaan?

Todistuskappale numero 2: Juttu, jossa kerrotaan kuinka sotilaat kestävät valtavat rasitukset. You know that thousand of others have been through what you are experiencing and that you have to be a part of that great tradition. Ja mikä tässä perinteessä tarkalleen ottaen olikaan hienoa, tappaminen vai kuoleminen?

Todistuskappale numero 3: Juttu, joka kertoo Harrier-lentäjästä. Below him, the Iraqi driver flung open the door of the vehicle, which was about the size of a double-decker bus, and scampered across the sand while the Harrier pilot, who is single and comes from Norwich, went through the last of a series of complicated manoeuvers in his cockpit. Mukana on tietenkin myös valokuva hymyilevästä sinkkupilotista. Vain puhelinnumero puuttuu.

Täydellinen iltapäivä

Telkkarissa tällä hetkellä pelkkää sotaa ja urheilua! Ykkösellä (BBC1) rugbyä, kakkosella (BBC2) sotaa, kolmosella (ITV1) formuloita, nelosella (S4C) rugbyä, viitosella (Five) sotaa ja kuutosella (Channel Four) laukkakilpailu. Yay! Ei puutu kuin porno.

TV-elämää

Jos jotain positiivista pitää tästä elosta etsiä, niin televisiostahan se tietenkin löytyy. Erityisesti siitä, että tv-kanavia (ihan oikeita, ei mitään leikkikanavia kuten Eurosport tai saksalainen uutiskanava) on enemmän kuin koto-Suomessa. Ja että ohjelmat tulee telkkarista yleensä ottaen aiemmin kuin siellä.

Mutta ensin ne huonot puolet. Neloskanavan (Channel Four muistuttaa kummasti ohjelmaprofiililtaan Nelosta, tai pikemminkin toisin päin) perjantai-iltojen riemu on nimeltään Boys and Girls. Se on jotain aivan käsittämätöntä. Kaikkein lähiten koko hässäkkä muistuttaa Frendeissä ollutta Bamboozle-show’ta, johon Joey yritti päästä juontajaksi. Jengiä juoksentelee ympäriinsä bikineissä, puhuu härskejä, heiluttelee pyllyjään, kaatuilee, huutaa ja lopussa joku hippi voittaa jostain käsittämättömästä syystä sata tuhatta puntaa. Waste of good money, I tell you.

Vaan ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Mandelasta tuli erinomainen dokkari, ja Thatcherista pyörii neliosainen sarja parhaillaan. Molemmat ovat suositeltavaa kamaa, ja ohjelmia jotka katsoisin mieluusti Suomessa uudestaan.

Draama-viihdepuolella kohokohtia ovat tietenkin Attenboroughin Life of mammals, joka suorastaan huutaa päästä Avaraan luontoon. Oikeastaan samaan kategoriaan tippuu myös Derren Brown Mind Control, joka on uskomatonta katsottavaa. Kyseessä on taikuri/silmänkääntäjä/psykologi, joka pystyy huijaamaan ihmisiä (varastaa kravatinkin päältä) tai aavistamaan mitä he aikovat sanoa tai tehdä (arvaa minkä nimen ohikulkija antaa maalaukselle).

Puhtaimmasta huumorista vastaa kaksi ohjelmaa: Stand Up America ja Live Floor Show. Ensimmäinen dokumentoi standupin historiaa ison meren takana ja jälkimmäinen on potpuri, jossa puolenkymmentä erityyppistä esiintyjää esittelee kykyjään. Harmillista, että sen viimeinen jakso tulee tänään. Hauskaa ja opettavaista (je, opettavaista!) kamaa molemmat.

Lisäksi on tietenkin jo aiemmin mainitut Office, Book Group ja Marion and Geoff. Eikä sovi unohtaa sitä, että Sopranos pyörii jo. Nam. Sirkushuveja siis on, kumpa leipä olisi vielä halvempaa niin voisi unohtaa mitä maailmalla tapahtuu.

PS: Timesin telkkariliitteestä: 8.00 Abba’s Biggest Secret – Revealing that Frida Lyngstad, singer with the Swedish pop superstars, was the illegitimate daughter of a Nazi officer, spoilerointia parhaimmillaan?

Ei toimi

Jokin mystinen bittimörriainen puraisi blosxomia niin, ettei se toimi tässä koulun Apachella (vaikka himassa, tietenkin, kaikki on ok). Toivon ettei kenenkään elämä aivan täysin tuhoudu tämän seurauksena.

Melkoinen mies tuo Eason

Owen sai äidiltään lahjaksi uuden kiina-pop-levyn, ja minähän lainasin sen hetimiten nohevana miehenä. Esittäjä on nimeltään Eason, ja levy kantaa nimeä ”4 A Change”. On tää aikamoista.

Kaikuja jpopista on selvästikin, kieli on kiinaa paitsi välillä kertsissä (erittäin puhdasta) englantia ja samplet on ykkösluokkaa. Joka toinen biisi on slovari, joka toinen menoviisu. Ei tämä nyt ihan Neptunesin tai Timbalandin tuottamalta kuulosta, mutta kovasti on yritetty. Ja kotelo on jo asia sinänsä! Yhteensä kolme levyä (kaksi HDCD:tä ja yksi VCD, jolla on vielä kaksi ääniraitaa lisäksi), joka avautuu ristin muotoiseksi vetämällä vivusta. Aika hankala selittää, joten antaa olla.

Miinuspuoleksi laskisin sen, että en saa nimistä selvää kun eivät ole latinalaisin aakkosin. Pitänee pyytää kämppistä litteroimaan ne.

Minä kuuntelen sinua

Vot. Tunkaisin sisään writeback-pluginin, jonka ansiosta sivu on täynnä ”kommentoi”-linkkejä. Toisena uudistuksena on chrono, jonka avulla jutut voi näyttää vanhimmasta uusimpaan, eli käänteisessä aikajärjestyksessä. Erinäisistä syistä johtuen tämä ominaisuus ei periydy… mutta siitä lisää joskus toiste.

Paras tekstiselain

Kyllä se niin on, että links on kaikista paras tekstipohjainen WWW-selain. Lynx oli aikoinaan jees, mutta nyt se on tarpeettoman kömpelö. w3m oli ensimmäinen korvike, mutta se on jäänyt jo pahasti jälkeen linksistä, joka ymmärtää marginaaleja, huomattavan ison osan HTML-entiteeteistä ja rendaa erilaiset elementit niin että ne erottuvat (toisin kuin vaikkapa links). Suositeltava toiminto: alias lynx=links

Minäkin tahdon kuvablogin

Tsiigailin päivällä paskakaupunnia, ja minut täytti vastustamaton himo pitää omaa kuvablogia. Joten nyt minä sen teen. Saas nähdä montako vuorokautta pystyn kuvaamaan joka päivä jotain uutta. Veikkaan että kaksi.