Tarrassa käytetty muste reagoi lihan vapauttamaan ammoniakkiin. Mitä kauemmin muona on kököttänyt pakkauksessa, sitä täydempi tiimalasitarra on.
Lähde: Pink Tentacle
Mastodon
Tarrassa käytetty muste reagoi lihan vapauttamaan ammoniakkiin. Mitä kauemmin muona on kököttänyt pakkauksessa, sitä täydempi tiimalasitarra on.
Lähde: Pink Tentacle
Twitterin siisti puoli on, että sieltä löytää jengiä retweettien sun muun avulla. Mutta vähäsen rasittavaa on, että jos seuraamani henkilö A kirjoittaa tweetin, jonka alkaa ei-seuraamani henkilön B tunnuksella, minä en näe sitä.
Asiaan on helppo korjaus: pane tweetin alkuun piste. Toisin sanoen A:n lähettämä @jokujotaenseuraa hölökyn kölökyn
ei näy meikäläiselle, mutta .@jokujotaenseuraa kölökympä hyvinnii
näkyy.
Tietenkään ihan kaikkea ei tarvitse tehdä koko maailmalle näkyväksi. Itse käytän pistealoitusta silloin, kun arvelen että viesti voisi kiinnostaa myös kuin kuin sen kohdetta tai vastaanottaja on tyyppi, jonka seuraaminen voisi kiinnostaa muitakin.
In interviews, they defined good prose as something that had an effect on the world. For them, writing is about persuading and organizing and debating, even if it’s over something as quotidian as what movie to go see. The Stanford students were almost always less enthusiastic about their in-class writing because it had no audience but the professor: It didn’t serve any purpose other than to get them a grade.
Varsinaisesti Thompson on lyttäämässä käsitystä siitä, että nettiaika tuhoaisi kirjoittamisen. Avain tähän väärinymmärrykseen on omasta työnkuvasta juontuva havaintoharha, joka vaivaa opettajia ja tekstityöläisiä (meitsi mukaanluettuna):
Before the Internet came along, most Americans never wrote anything, ever, that wasn’t a school assignment. Unless they got a job that required producing text (like in law, advertising, or media), they’d leave school and virtually never construct a paragraph again.
Ja totta kai internet-kirjoittelu on ältsisti parempaa kuin tavallinen tylsä raapustelu:
Lunsford’s team found that the students were remarkably adept at what rhetoricians call kairos—assessing their audience and adapting their tone and technique to best get their point across. The modern world of online writing, particularly in chat and on discussion threads, is conversational and public, which makes it closer to the Greek tradition of argument than the asynchronous letter and essay writing of 50 years ago.
fully epicjo aikaa sitten, mutta hän oli väärässä – se on eeppinen vasta nyt.
Tajusin äsken, että merkintään on tullut 103 kommenttia.
Mukana on toki omia höpötyksiäni, mutta kyseessä on silti kirkkaasti ennätys tässä blogissa. Google yhdistettynä kärsimättömyyteen on näemmä aika tuottoisa yhdistelmä. Jotenkin taas ymmärrän hitusen paremmin, miten spämmääminen toimii.
I do still have the Conan sword @hidefnewscaps, and I keep it in my office. Here’s a picture.
Nyt: A Heartbreaking ∞ of Staggering Genius
Kaikki lähti siitä, että halusin nostaa muihinkin paikkoihin levinneen nettipresenssini entistä selvemmin näkyville. Siispä ulkoasu uusiksi, koska entiseen olin jo kyllästynyt, ja linkit muihin mestoihin isolla yläpalkkiin. Manifest-tyylistä muokattu uusi look on kaiketi hieman kevyempi, ilmavampi ja yksinkertaisempi. Leiska on pikselimittoihin pakotettu, mikä on harmi, mutta en löytänyt parempaakaan.
Samalla päätin ottaa automaattiset linkkikoosteet pois päältä, koska niistä ei tunnu olevan hyötyä edes minulle itselleni. Samat tavarat löytää edelleen Deliciousista, minkä lisäksi syötän niitä hieman valikoidusti Twitteriin, joka tuntuu ainakin tällä hetkellä paremmalta paikalta sille.
Siinä ulkoasua vispatessani halusin jostain syystä laittaa blogin nimen perään ∞-symbolin. Hieman taistelua CSS:n kanssa, tuumailua ja välähdys: koska blogi ei ole enää netti-Ollin ydin, kuvastakoon sen nimi läsnäoloni laajuutta. Lisäksi se kuulostaa suuruudenhullulta, joka on aina avuksi.
Edit: Tulin sitten samassa rytäkässä asentaneeksi WordPress Mobile Pack -vötkäleen, joka haistelee kännykkäkäyttäjät ja tarjoaa heille oletusarvoisesti kevyemmän sivuston. Vähän se vaati puukkoa, että sai etusivun näyttämään muutakin kuin excerptiä.
Tämä on del.icio.us/dst-linkkilokistani automaattisesti luotu kooste.
Tämä on kosto:
Lisää pitäisi saada, mutta halvalla – ja mieluusti arkistot voisi mennä jonnekin muualle. Niinpä: jos sinua kiinnostaa tilata lehdykkäisiä, pane kommentoiden tai sähköpostittaen. Minua kiinnostavia nimikkeitä ovat ainakin Edge, Word, Columbia Journalism Review, Film Comment, Empire, New York, Intelligent Life… ja varmaan tovin miettimällä keksin muutaman lisääkin.
Edit: Good ja Technology Review nyt ainakin.
Edit 2: Ja jos aletaan oikein elvistellä, niin samaan syssyyn vielä London Review of Books ja New York Review of Books.
Edit 3: Sight & Sound, Believer, Monocle.