Painostin sitten toveri Liljan myös graduhankkeeseen, jonka lopputuloksena voimme toukokuussa 2009 2008 mennä Painoon, iskeä proverbiaaliset munat pöytään ja sanoa ”filosofian maisterit tässä, nyt kaatakaa juomaa”.
Tästä voimaantuneena väänsin vihdoin toiminimen vepskun suunnilleen toimintakuntoon: nonfiktio.fi. Blogauttamisen siellä ei ole tarkoitus olla mitenkään superaktiivista, mutta hieman fokusoituneempaa (ja vähemmän kirosanoja) kuin täällä AHBoSG:issa.
Sillä saisi roolin neljännestä Spider-Man-leffasta, jos (eli kun) sellainen toteutuu. Tai no, onhan tuossa vielä aikaa hinnan nousta.
Mutta: syystä X lehtien sähköversiot eivät sisällä tuoreimpia numeroita. Kysyn: miksi?
En epäile, etteikö tähän olisi joku ihan järkevä selitys, mutta en vain keksi sitä itse. Meinaan, että käsikirjoitukset ovat kuitenkin sähköisessä muodossa, joten siirtäminen julkaisujärjestelmään ei voi olla ylivoimaisen työlästä. Kirjastot maksavat jo sähköisestä käyttöoikeudesta, joten homman ei pitäisi olla kiinni rahastakaan.
Voisin kuvitella, että taustalla on joku tekijänoikeustekninen seikka. En siltikään ymmärrä, kenen etua palvelee se, että lehdet eivät ole saatavilla mahdollisimman laajasti (kun kerran rahastakin on jo huolehdittu). Valaiskaa minua.
Nyt on kitara kainalossa. Kyllä kelpaa sillä nuotion ääressä rimputella, oi että.
Eivätkö maisterit pääse superrikollisiksi? Entä kandidaatit? Voiko amk-pohjalta edes uneksia superrikollisen urasta?
Poikkeuksiakin tietenkin on. Wikipediasta löytynyt uusi suosikkini on kapteeni Natsi, koska hänen nimensä kertoo tyhjentävästi herran luonteen. (Ainakin luulen niin. Ehkä ennakkoluuloni sokaisevat minut!)
Oppineisuuden sijaan saatetaan toitottaa työpaikkaa, kuten professori X. Täällä AHBoSG:issa on jo pitkään ihmetelty, missä professori Xavier oikein täyttää opetus- ja tutkimusvelvollisuutensa. Vai onko kyseessä ostoprofessuuri?
Voisiko ryhtyä supersankariksi tahi -rikolliseksi lehtorina tai dosenttina? Näitä olen siis miettinyt.
Vähän pidempi versio tulee Plazalle lähipäivinä.