Moralisoinnin abc

Mietin vaan – kun Aamulehden verkkosivuilla on juttu siitä, että Henkkamaukan mainos oli eettisesti sopimaton Helsingin katukuvaan (eli näkyi reittä), niin miten tolkullista on otsikoida se ”Tämä mainos oli liian eroottinen katukuvaan – katso kuva!”

Ymmärrän hyvin sen, että mainos täytyy lukijalle näyttää, koska eihän tämä muuten voi arvioida plakaatin sopimattomuutta. Mutta jotenkin tässä nyt tulee ristiriitainen olo, kun oikein huutomerkin kanssa houkutellaan katsomaan ko. kuvaa.

Älä ymmärrä väärin: moralisointi on hieno asia, josta lehdistön tulee pitää ehdottomasti kiinni.

Pelle, me coveroidaan sua

Saimme loistavan idean: pitää perustaa coverbändi, joka soittaa easy listening -versioita Pelle Miljoonan biiseistä. Lähtökohtana oli Olen kaunis -boksin biisilistaus, josta saadaan muokkaamalla sopivaa materiaalia:

  • Yhteiskunta haisee kukkasilta
  • Mä vaan pogoon (en liian korkealle, muutoin läskit hyllyy)
  • Lontoo on muodikas kaupunki
  • Mä hajotan tän maailman mutta vain kolmeen osaan ettei oo liian vaikea koota
  • Tahdon olla vapaa, sanoi Volvo-Markkanen
  • Olen työtön ja voin hyvin
  • Mun rakkaus ei velvoita yhdyntään
  • Akateeminen poika drop-outille liian touché!
  • Mie en välitä mistään mitä ei saa kevään muotiväreissä
  • Olen ulkona, palaan kello 18:aan mennessä
  • Häpeän olla valkoinen, joten matkustan pariksi viikoksi Espanjaan
  • Väkivalta ja päihdeongelma olivat suurempi ongelma agraariyhteiskunnassa
  • Tänä yönä vien sut pois, mikäli vanhempasi antavat luvan
  • Raivoon, koska keitossani on kärpänen

Kommenteissa jne. saa listata lisää ja parempia.

Edit 1, Kari Haakana kommenteissa:

  • Lähdetään kiitämään nopeusrajoitusten mukaan
  • En jumaloi Amerikkaa, mutta transatlanttiset suhteet ovat tärkeä asia
  • Lanka palaa (käytän suojalaseja)

Arvostan etenkin kakkosehdotusta.

Edit 2, Pni:

  • Mulla menee lujaa, onneksi kohta on aamulääkityksen aika
  • Mua valvotaan ja se saa mut tuntemaan oloni turvalliseksi
  • Näkymä Avenuelle lisämaksusta
  • Viesti (teille kovikset) anonyymisti paikallislehden yleisöpalstan kautta

Edit 3, Tero Heiskanen, Aki ja Rysky

  • Epärehellisyys perii maan, mutta rehellisyys perii talon
  • Enää itkeä voit, kun nauroit tähän asti
  • Kaikesta täytyy maksaa, mutta dollaritkin käy
  • TV ja digiboksi
  • Seison paitsiossa, mutta olen M.Forssell, jolla käy flaksi
  • Hyvää yötä ja huomenta maailma
  • Tiina on niin nuori, ettei ota vielä asuntolainaa
  • Älä äiti itke, tein sulle äitienpäiväkortin
  • Moottoritie (ei mopoille)
  • Rakkaus on suuri vankila, mutta perhevierailumahdollisuudet ovat kunnossa.
  • Olemme matkalla tuntemattomaan, mutta opastus perille on järjestetty.
  • Mitä tänään koulussa opit on aiheellinen kysymys nopeampien valmistumisaikojen kannalta.

Jos tällä ei päästä yliopistoväen bilebändisuosikiksi, niin ei paljon rehti työ Suomessa kannata.

Ilmaisia aikakauslehtiä (+sälää) Tampereella

Jos joku tahtoo Esquirea, Popular Mechanicsia, Fortunea tai Veli-lehtiä, niin sopii tulla hakemaan meiltä ennen sunnuntaita. Muuten menevät keräyskoriin, koska pirukaan jaksa enää kanniskella noita asunnosta toiseen. Ja sitten on vielä vanhoja LRB:itä, NYRB:ejä ja pari Tieteessä tapahtuu -lehteä, jos mieli tekee.

Niin ja lisäksi on epämääräistä tietokonekrääsää, eli jos on lattakaapelin tahi näppäimistön tarvetta, niin täältä saapi.

Pohjola ja hyvä palvelu

Yleensä sitä blogissa vain nurisee kehnosti menneistä asioista, joten nyt on syytä kiitellä: Pohjolan asiakaspalvelu kohteli minua tänään erinomaisesti.

Eilen postilaatikossa odotti ulosottokirje yrittäjän lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Ongelma oli siinä, että vakuutusyhtiöllä oli toiminimeni vanha osoite, joten laskut ja maksukehoitukset olivat kadonneet limboon. Vika on tietenkin meikäläisen, koska en ostanut Itellalta edelleenlähetyspalvelua enkä tajunnut erikseen ilmoittaa asiasta vakuutusyhtiöön. (Olkoonkin, että uuden osoitteen olisi saanut selville YTJ:stä noin minuutissa.)

Soitin sitten Pohjolaan, jossa asiakaspalvelija ymmärsi huoleni ja alkoi selvittää asiaa. Hän soitti kymmenen minuutin päästä takaisin ja ilmoitti, että lasku on poistettu ulosotosta ja uudet lipareet tulevat postissa.

Tällaisesta jää hyvä mieli.

Välilehtiä tyhjentämässä

Laskin iltapäivällä, että selaimessa (FF3b3) on auki 61 välilehteä. Se tuntuu liioittelulta. En edes jaksa suoltaa niitä enää deliciousiin, vaan pistän tänne oikein reilun jöötin. Jos pääsisi siitä tunteesta, että on pakko lukea kaikki.

Kritiikin moraalista

Uskontotieteen dosentti Olli Alho arvioi Hesarissa Fingerpori-albumin otsikolla Fingerpori on groteski maisema (tai maksullinen täysversio Fingerporillinen piirroskomiikkaa).

Alho ei erityisemmin tykkää Pertti Jarlan puujalkailusta:

Jarlan kuvakomiikkaa elähdyttää homonymiaksi kutsuttu ilmiö, siis se, että kielen kaksi sanaa ovat kirjoitusasultaan samat, mutta merkitykseltään erilaiset. Tämä erityisesti koululapsia riemastuttava seikka (kts. Kilon poliisi, SKS 1989) on kielen varhaisessa oppimisvaiheessa tärkeä väline sen monien mahdollisuuksien hahmottamisessa, mutta jaksaa yleensä kiinnostaa aikuista kielen puhujaa vain rajatussa määrin. Tässä tämän kokoelman erityinen ongelma.

Saa diskurssianalysoida.

Fingerpori

En varsinaisesti nitise siitä, että kriitikko ei tykkää sarjakuvan huumorista, koska se on subjektiivinen kokemus. Yleisesti ottaen kritiikkien tylsimpiä kohtia ovat ne, joissa kirjoittaja sanoo tykänneensä tai ei-tykänneensä teoksesta. Alhon jutun pelastaa tässä suhteessa se, että hän perustelee väitteensä huolella. Hyvä niin.

Sen sijaan ongelmana on, että Alho ei sano Fingerporista mitään muuta. Hänen mielestään sen huumori on lapsellista, okei, mutta voisiko silti uhrata jonkun sanan sarjakuvan muille aspekteille. Millaista on piirrosjälki, kuvakerronta, kuvan ja sanan suhde?

Totta kai taideteoksen saa arvioida muukin kuin alan sisäpiiriläinen (tai mistäs minä tiedän vaikka Alho olisi sarjakuvafriikki, se ei vain tule tässä jutussa esille) ja muita kriteerejä käyttäen. En siis penää mitään puhtaan essentialistista kritiikkiä, mutta olisi kyllä kiva kuulla edes jonkinlainen luonnehdinta, kontekstointi ja arvio teoksen muista arvoista.

Muuten voipi kuulostaa moralistilta.