Comedy scribe Darrel Vickers once observed ’you can either write what you want or eat what you want’.
Author Archive
Word 202: Shambolic
Compared to the latter two, myspace’s sites tend to be more colourful, characterful, shambolic and rich in personality.
shambolic (adj) : (British slang) disorderly or chaotic – source: City of Sound: New Musical Experiences
Viikon elokuvaraportti
The Interpreter oli niin peruskauraa kuin vain voi olla. Näyttelijät, hahmot, juoni, dialogi… ei huono, mutta ei missään nimessä mitään erikoistakaan. Samaa voisi sanoa Matchstick Menistä, joka on elokuva huijareista, ja kaikkihan tietävät, mitä huijarielokuvissa tapahtuu? (köhMametköh).
Dominion eli Paul Schraderin hyllytetty versio Manaaja-saagan alkuaskelista asettaa katsojan studiopäällikön kenkiin: julkaisisitko 80 miljoonan dollarin elokuvan tällaisenaan, vai pyytäisitkö vaikkapa Renny Harlinia tekemään sille jotain? Rennyn versio on näkemättä, mutta Paulin näkemys on ainakin huono kauhuelokuva ja muutenkin aika tyhjänpäiväinen vötkäle.
Descent on pelottava. Ensimmäisen säikkykohtauksen tullessa loikkasin — valehtelematta! — kymmenen sentin korkeuteen. Ja huusin. Itse asiassa Iikan mukaan reaktioni oli pelottavampaa kuin se, mitä ruudulla näkyi. En ole samaa mieltä — Descent on ihan perkeleen pelottava. Okei, loppupuolisko on enempi splätteriä, mutta ei siinäkään ole mitään vikaa, ja lopetus on ehdottoman hauska.
Exorcism of Emily Rose kestää kaksi tuntia, ja on tehokas säikkyelokuva ensimmäisen puolitoistatuntisen verran. Sen jälkeen se taantuu latteaksi lakidraamaksi, joka ei ole erityisen jännittävä, uskottava eikä varsinkaan pelottava. Leffa on toteutettu niin, että se ei (mukamas) ota kantaa siihen, oliko Emily Rose aidosti riivattu vaiko vain päästänsä pipi, mutta tämä vesitetty neutraalius tekee siitä paljon tylsemmän. Ei Manaajassakaan selitelty, hitsi vieköön!
Amelie on vieläkin yltiösöötti, ja se on yhä Delicatessenia ja Kadonneita lapsia heikompi leffa, miusta.
Totoro on aina loistava.
Näkymätön Elina oli ihan sympaattinen pikkuleffa, mutta en saanut siitä ihmeempiä kicksejä. (Tuo on todennäköisesti kaikkein huonoin mahdollinen sanavalinta tämän elokuvan tapauksessa, mutta en ole koskaan pelännyt olla väärässä!)
Le déclin de l’empire américain oli lähestulkoon yhtä viehättävä kuin Barbaarien invaasio. Kanadalaiset kasariakateemikot puhuvat Marxista ja panemisesta, tekevät ruokaa ja pettävät toisiaan. What’s not to like?
Summa: yhdeksän.
Antamisen ilo on se suurin ilo
Sauli Niinistön presidentinvaalikampanja
Tiedotusvälineille 9.1.2006, julkaistavissa heti
Naiset lahjoittavat 150 Niinistön kirjaa kirjastoihin – Keski-Suomeen 10 uutta kirjaa
Kokoomusnaiset lahjoittivat maanantaina 9.1. Sauli Niinistön Viiden vuoden yksinäisyys – kirjaa 150 kappaletta Suomen kirjastoihin. Keski-Suomeen lahjoitettiin 10 kirjaa: Jyväskylässä Lohikosken, Kypärämäen ja Keljonkankaan kirjastoihin, Saarijärven kirjastoon kaksi sekä Äänekosken, Keuruun, Multian ja Kannonkosken kirjastoihin yksi kuhunkin. Jo aiemmin lahjoitus on tehty Säynätsalon kirjastoon Jyväskylässä.
Naiset lähtevät kirjan lahjoitusprojektiin yksinkertaisesti siitä syystä, että kirjaa jonotetaan kirjastoissa. Esimerkiksi Metro-lehdessä kerrottiin 4.1., miten ”pääkaupunkiseudun kirjastojen seitsemänneksi varatuin kirja oli joulukuun lopussa Sauli Niinistön Viiden vuoden yksinäisyys”. Lehtijutun mukaan sekä Tarja Halosen että Matti Vanhasen vaalikirjoja löytyy hyllystä, Niinistön kirja on siis poikkeus.
Koska kaikki halukkaat eivät ole päässeet tutustumaan Niinistön kirjaan, päättivät kokoomusnaiset tempaista ja helpottaa kirjan saatavuutta lahjoittamalla mainitut 150 kappaletta Niinistön kirjoja kirjastoihin.
Niinistön kirjaa on kaivattu myös kirjastojen ulkopuolella: kustannusosakeyhtiö Teoksen markkinointipäällikkö Mirja Halosen mukaan Viiden vuoden yksinäisyyttä on myyty peräti noin 25 000 kappaletta. Halosen mukaan myynti on tapahtunut nimenomaan normaalien kirjanmyyntikanavien kautta – eikä esimerkiksi puolueorganisaation välityksellä. Ihmiset ovat aidosti ottaneet kirjan omakseen.
This is who I am
Lainasin sen sijaan Matrix-sarjakuvan.
Elämäni kirja
Aamulla herätessään Olli huomaa, että hänen äitinsä on muuttunut jonkinlaiseksi lohikäärmeeksi. Eikä siinä kaikki: äiti on myös unohtanut, mitä äidin kuuluu tehdä. Hän nuolee lautaset tiskaamisen sijasta, hyppii kännykän päällä, pelottelee ihmisiä syöksemällä tulta, hotkaisee koppakuoriaisen ja takoo hännällään lattiaa lääkärin vastaanotolla. Mikä avuksi — nyt ovat hyvät neuvot kalliit.
Pija Lindenbaum: Kun Ollin äiti unohti (WSOY 2006)
Kampus Kinon kevät
Muista kiintoisista GITS2 minulla on DVD:llä, Meri sisälläni tuli juuri vuokrattua, Maria Full of Grace on nähty jo aikoja sitten, Isä Amaron rikos on aika huono ja Innocencen katsoimma jouluna Helsingissä.
Kirjat vuonna 2005
Loput leffat vuodelta 2005, osa 2/2
Laskeskelin myös äsken talteen jääneitä Finnkinon lippuja. Niitä on 21, ja kun lukuun lisätään pari visiittiä muihin teattereihin, saadaan keskimääräiseksi leffateatterivauhdiksi kerta per kaksi viikkoa.
Mitähän näistä piti sanoa? Serenity oli tosi hyvä, ykkös-Narnia aivan hirvää kuonaa. (Carrie oli myös lähinnä koominen.) Useimmat muut olivat ”ihan hyviä”, eli aineski Wallace & Gromit, Mar adentro ja läjä muita. Kotimaisista Ystäväni Henry oli ok ja Pelikaanimies oikeastaan aika mainio, varsinkin ekan puolituntisen verran. (Jouluna katsoimma Tuomaan kera Bad Santan, joka oli vielä kolmannellakin kerralla aika hauska.)
Uuden vuoden ensimmäisen elokuvan on tarkoitus olla Herzogin White Diamond, jonka uusinta tulee Teemalta 14.30 — mikäli nyt siis herään siihen mennessä.