Ai mikä Medium? Se on Bloggerin ja Twitterin perustajain uusi blogipalvelu, joka on sekä lintu että kala. Alexis Madrigalin kirjoitus selventää asiaa hiukan.
Hyvä vanhan ajan vouhkausblogaus
Vastauksia järjestyksessä:
- ei olisi aika
- varmasti on hämmästyttävä
- eikö sen pitäisi olla Mina Södergren?
- ei ole liian pieni minulle
- access sie nämä ”lainausmerkit”
- kuulostaa ihan helevetin tylsältä
- voin muuttaa seksuaalisuuttani myös pujottamalla vanupuikon virtsaputkeen, mutta en silti aio tehdä niin
- vai pitäisikö sittenkin ottaa vihtaan?
- vain 32 pistettä? Missä loput 13?
- hyvät hoidot annan juu
- luulen että kuulluksi tuleminen on pienin ongelmistani
- en halua olla enemmän kuin minä, vähempikin riittäisi
Julkaisupäivä 19.8.2013
Oh, yeah! If I just take noise to mean simply “sound without pictures”, if I do my job right, I can use words and sounds that are like words, or somewhere between words and music, to create images in your head. They’re so immediate and undeniable that literally those images will just pop into your head. But, those images don’t exist. You have to paint them, so I’m starting that process and you’re finishing it. It’s like I hand you the paintbrush and you finish the painting.
Minä luulen, että samantapainen ilmiö selittää poppisanoitusten toiminnan. Onhan monesti niin, että kovin banaalit ja yleisen tason sanoitukset tuntuvat yhtä henkilökohtaisilta kuin tarkkaan piirretyt ja yksityiskohtia vilisevät lyriikat.
Kun täydentää puuttuvat kohdat, ehkäpä vielä laulamalla mukana, jokainen vertauskuva tuntuu kertovan omasta elämästä.
Näillä saatesanoilla – Pariisin Kevät: Odotus
minä odotan
ovella hiljaa
minä odotan
ovella hiljaa
minä odotan
otan sinut syliin
eikä kukaan enää pääse
meidän väliin
Muisto vuodelta 1997
Ei sillä että mulla olisi taipumuksena säilyttää kaikkea mahdollista.
Ehta suomalainen asiakaspalveluhenki
Kun hän sitten istahti päätteen ääreen ja alkoi naputella tietoja, pääsi häneltä vilpitön huokaus: Vituiksi meni sitten tämäkin päivä.
Sydämeni suli. Ei saa muualla maailmassa tällaista palvelua. Ei tekohymyjä, ei turhia toivotuksia, vaan puhdasta asiaa ja peittelemättömiä tunteita. Niin on hyvä.
Kindle, My Clippings.txt, Evernote ja Mac
Avaa Automator, tee uusi kansiotoiminto (Folder Action) ja aseta vahdittavaksi kansioksi /Volumes – yllälinkattu Clarkin sivu neuvoo keinot.
Sitten lisää AppleScript-palikka, jonka sisältö on suunnilleen
tell application "Evernote"
set theFile to "/Volumes/Kindle/documents/My Clippings.txt"
open for access theFile
set fileContents to (read theFile as «class utf8»)
close access theFile
create note title "My Clippings " with text fileContents notebook "Omat"
synchronize
end tell
Muutettavat asiat ovat create note -rivillä. Title ”My Clippings” määrää muistiinpanon nimeksi ”My Clippings” ja notebook ”Omat” tallentaa tiedon muistikirjaan Omat. Siinä kaikki. Tallenna ja tadaa!
Mitä Google Readerin jälkeen?
Selviytymisstrategiani on ollut lukea internet tyhjäksi. Tällä hetkellä Google Readerissani ei ole yhtään lukematonta juttua, joten voin kopioida tilaustiedot uuteen palveluun, merkitä siellä kaikki jutut luetuiksi ja aloittaa huomenna alusta. Netistä löytyy ohjeet täydellisen varmuuskopion tekemiseen.
Kun äsken tuijotin ylläolevaa ruutua tyhjästä Readerista, melkein liikutuin. RSS-lukija on kepeästi viiden hyödyllisimmän ohjelman joukossa (muut ovat selain, sähköpostiohjelma, tekstieditori ja Twitter). Vaikka näyttää siltä, että siirtymä uuteen ohjelmaan ei tuota isoja ongelmia, on vanhan ystävän hylkääminen kova paikka.
Sniff.
PS: Jaa missäkö jatkan? Vaihtoehtoja ovat ainakin Feedly, AOL Reader, Newsblur ja Digg Reader. Kaikissa on heikkoutensa ja vahvuutensa, joten en ole vielä päättänyt.
AOL:n ohjelma muistuttaa fiilikseltään eniten Google Readeria, kun taas Feedly taas toimii taustajärjestelmänä, josta syötteensä voi lukea monella eri ohjelmalla.
Uusi henkilökohtainen ennätys viimetinkaisuudessa
Vielä tuntia aikaisemmin olimme Keravalla keskustelemassa siitä, ehtiikö elokuvaa vielä viilata vai tallennetaanko lopullinen versio tiedostoksi nyt. Viimeinen juna, jolla ehtisi Helsinkiin, oli lähdössä asemalta 18.48. 500-megatavuisen tiedoston tallentaminen (eli siis videon renderöinti) kesti ja kesti, ja alkoi näyttää siltä, ettei se ehdi valmistua ennen kuin on liian myöhäistä. Autosta ei olisi apua, sillä Keravalta Kampin keskukseen ajaa yli puoli tuntia.
Tarvittiin siis varasuunnitelma. Joukkueemme oli siinä vaiheessa viisihenkinen, joten päätettiin, että kahden miehen iskuryhmä lähtee Helsinkiin. Otimme mukaan muistitikun, kannettavan tietokoneen ja 4G-datayhteyttä käyttävän iPhonen, jonka kautta pääsisimme nettiin Kampissa.
Siispä äkkiä reppu mukaan, ukot autoon ja autolla asemalle.
Ehdimme sinne juuri kun juna oli saapumassa raiteelle yksi. Samaan aikaan asunnolle jääneet ryhmän jäsenet keskeyttivät videon tallentamisen, vaihtoivat editorin asetuksia ja alkoivat tallentaa sitä uudestaan pienempänä versiona.
Olimme menossa Tikkurilan kohdalla, kun Keravalta soitettiin, että tiedoston lataaminen palvelimelle kestää vielä yksitoista minuuttia. Juna saapui Helsinkiin ajallaan. Loikkasimme ensimmäisinä ulos ja lähdimme pikamarssia kohti Kampin keskusta.
Narinkkatorin kohdalla puhelimet piippasivat tekstiviestin merkiksi. Antti kertoi tiedoston olevan nyt kokonaan palvelimella ja antoi osoitteen, josta sen saisi ladattua. Kello oli 19.18.
Kaksi minuuttia myöhemmin istuimme Kampin keskuksen aulassa ja tuijotimme tiedostonlatauksen edistymisestä kertovaa pikkuikkunaa.
Palautimme kirjekuoreen sullotun muistitikun kello 19.26.
Väri ja eläin – ON TIME.
Edit: Tulin näin voitin -lyhärin voi nyt katsoa Vimeosta.
Älä ole selkääntweettaaja
Siksipä on kummallista, kun Twitter-käyttäjät puhuvat toistensa teoista tai teksteistä ilman, että mainitsevat toisen osapuolen Twitter-tunnusta. Amerikkalainen antanut ilmiölle nimeksi subtweeting.
Minusta se voisi olla suomeksi selkääntweettaamista.
Toisin sanoen olisi hyvätapaista mainita hermoillekäyvät ihmiset nimeltä, jotta he voisivat edes teoriassa debatoida asiasta kanssasi. Säännölle on tietenkin poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen olisi uljaampaa ja kohteliaampaa olla ampumatta puskista. Tweettisi ovat joka tapauksessa julkisia, kaikki näkevät kuka niiden kirjoittaja on ja myös kohteesi voi saada asian selville, joten mikset olisi reilu ja mainitsisi nimeä heti kärkeen?
Uskollinen lukija muistaa, että olen aiemminkin esittänyt uusia atk-suomennoksia, eikä kukaan ole käyttänyt niitä. Epäilen niin käyvän myös nyt.
Kotikaupunkini yhdellä sanalla
Live in New York City once, but leave before it makes you hard
Live in Northern California once, but leave before it makes you soft
Mietin, mitä sanaa käyttäisin, jos New Yorkin tai Los Angelesin* tilalle panisi Joensuun. Tällä hetkellä valintani olisi frustrated.
Turhautunut siksi, että Joensuussa kasvaa – kasvoi? – ihmisiä, joilla riittäisi rahkeita vaikka mihin, jos vain heillä olisi enemmän tilaa opiskella, kokeilla ja saada rakentavaa palautetta. Kyseessä ei ole ollenkaan sama asia kuin polttava halu päästä pois pikkukaupungista, vaan turhautumista nykyisen ja kuvitellun olotilan väliseen ristiriitaan: jos täällä vain olisi vähän enemmän ihmisiä/keikkapaikkoja/elokuvateattereita, minustakin voisi tulla jotain. Tai näin mietin eilen, kun mutustelin jäätelöä Kauppakadulla.
Mitä sinä laulaisit kotikaupungistasi?
Edit: Lukija huomautti, että Los Angeles ei ole Pohjois-Kaliforniaa. Se on täysin totta. Syytän erheestä Joan Didionia (It was three years ago he told me that, and we have lived in Los Angeles since.)