Julkaisupäivä 19.8.2013

Maailman parhaan Radiolabin pääjehu Jad Abumrad kuvaili taannoin äänien voimaa tarinankerronnassa tähän ikään:

Oh, yeah! If I just take noise to mean simply “sound without pictures”, if I do my job right, I can use words and sounds that are like words, or somewhere between words and music, to create images in your head. They’re so immediate and undeniable that literally those images will just pop into your head. But, those images don’t exist. You have to paint them, so I’m starting that process and you’re finishing it. It’s like I hand you the paintbrush and you finish the painting.

Minä luulen, että samantapainen ilmiö selittää poppisanoitusten toiminnan. Onhan monesti niin, että kovin banaalit ja yleisen tason sanoitukset tuntuvat yhtä henkilökohtaisilta kuin tarkkaan piirretyt ja yksityiskohtia vilisevät lyriikat.

Kun täydentää puuttuvat kohdat, ehkäpä vielä laulamalla mukana, jokainen vertauskuva tuntuu kertovan omasta elämästä.

Näillä saatesanoilla – Pariisin Kevät: Odotus

minä odotan
ovella hiljaa
minä odotan
ovella hiljaa
minä odotan
otan sinut syliin
eikä kukaan enää pääse
meidän väliin

Muisto vuodelta 1997

U2, paikka 104, 254 mk

Ei sillä että mulla olisi taipumuksena säilyttää kaikkea mahdollista.

Ehta suomalainen asiakaspalveluhenki

Kävin eilen koillis-Helsingissä vuokraamassa peräkärryn. Edellisen asiakkaan auton valmistelemisessa meni tovi, joten punapaitainen asiakaspalveluhenkilö pyysi odottamaan hetkisen.

Kun hän sitten istahti päätteen ääreen ja alkoi naputella tietoja, pääsi häneltä vilpitön huokaus: Vituiksi meni sitten tämäkin päivä.

Sydämeni suli. Ei saa muualla maailmassa tällaista palvelua. Ei tekohymyjä, ei turhia toivotuksia, vaan puhdasta asiaa ja peittelemättömiä tunteita. Niin on hyvä.

Kindle, My Clippings.txt, Evernote ja Mac

Seuraa lyhyt nörtähdys: jos sinulla on Kindle, Mac-tietokone ja käytät Evernotea, voit varmuuskopioida Kindle-muistiinpanot eli My Clippings -tiedoston tällaisella Automator- ja AppleScript-yhdistelmällä. Se on mukaelma tästä Ken Clarkin skriptistä.

Avaa Automator, tee uusi kansiotoiminto (Folder Action) ja aseta vahdittavaksi kansioksi /Volumes – yllälinkattu Clarkin sivu neuvoo keinot.

Sitten lisää AppleScript-palikka, jonka sisältö on suunnilleen

tell application "Evernote" set theFile to "/Volumes/Kindle/documents/My Clippings.txt" open for access theFile set fileContents to (read theFile as «class utf8») close access theFile create note title "My Clippings " with text fileContents notebook "Omat" synchronize end tell

Muutettavat asiat ovat create note -rivillä. Title ”My Clippings” määrää muistiinpanon nimeksi ”My Clippings” ja notebook ”Omat” tallentaa tiedon muistikirjaan Omat. Siinä kaikki. Tallenna ja tadaa!

Mitä Google Readerin jälkeen?

Google Reader suljetaan huomenna.

Selviytymisstrategiani on ollut lukea internet tyhjäksi. Tällä hetkellä Google Readerissani ei ole yhtään lukematonta juttua, joten voin kopioida tilaustiedot uuteen palveluun, merkitä siellä kaikki jutut luetuiksi ja aloittaa huomenna alusta. Netistä löytyy ohjeet täydellisen varmuuskopion tekemiseen.

Kun äsken tuijotin ylläolevaa ruutua tyhjästä Readerista, melkein liikutuin. RSS-lukija on kepeästi viiden hyödyllisimmän ohjelman joukossa (muut ovat selain, sähköpostiohjelma, tekstieditori ja Twitter). Vaikka näyttää siltä, että siirtymä uuteen ohjelmaan ei tuota isoja ongelmia, on vanhan ystävän hylkääminen kova paikka.

Sniff.

PS: Jaa missäkö jatkan? Vaihtoehtoja ovat ainakin Feedly, AOL Reader, Newsblur ja Digg Reader. Kaikissa on heikkoutensa ja vahvuutensa, joten en ole vielä päättänyt.

AOL:n ohjelma muistuttaa fiilikseltään eniten Google Readeria, kun taas Feedly taas toimii taustajärjestelmänä, josta syötteensä voi lukea monella eri ohjelmalla.

Uusi henkilökohtainen ennätys viimetinkaisuudessa

Viikonloppuna järjestettiin Uneton48-lyhytelokuvakilpailu. Elokuvat piti palauttaa usb-muistitikulla Kampin keskukseen sunnuntaihin kello 19.30 mennessä.

Vielä tuntia aikaisemmin olimme Keravalla keskustelemassa siitä, ehtiikö elokuvaa vielä viilata vai tallennetaanko lopullinen versio tiedostoksi nyt. Viimeinen juna, jolla ehtisi Helsinkiin, oli lähdössä asemalta 18.48. 500-megatavuisen tiedoston tallentaminen (eli siis videon renderöinti) kesti ja kesti, ja alkoi näyttää siltä, ettei se ehdi valmistua ennen kuin on liian myöhäistä. Autosta ei olisi apua, sillä Keravalta Kampin keskukseen ajaa yli puoli tuntia.

Tarvittiin siis varasuunnitelma. Joukkueemme oli siinä vaiheessa viisihenkinen, joten päätettiin, että kahden miehen iskuryhmä lähtee Helsinkiin. Otimme mukaan muistitikun, kannettavan tietokoneen ja 4G-datayhteyttä käyttävän iPhonen, jonka kautta pääsisimme nettiin Kampissa.

Siispä äkkiä reppu mukaan, ukot autoon ja autolla asemalle.

Ehdimme sinne juuri kun juna oli saapumassa raiteelle yksi. Samaan aikaan asunnolle jääneet ryhmän jäsenet keskeyttivät videon tallentamisen, vaihtoivat editorin asetuksia ja alkoivat tallentaa sitä uudestaan pienempänä versiona.

Olimme menossa Tikkurilan kohdalla, kun Keravalta soitettiin, että tiedoston lataaminen palvelimelle kestää vielä yksitoista minuuttia. Juna saapui Helsinkiin ajallaan. Loikkasimme ensimmäisinä ulos ja lähdimme pikamarssia kohti Kampin keskusta.

Narinkkatorin kohdalla puhelimet piippasivat tekstiviestin merkiksi. Antti kertoi tiedoston olevan nyt kokonaan palvelimella ja antoi osoitteen, josta sen saisi ladattua. Kello oli 19.18.

Kaksi minuuttia myöhemmin istuimme Kampin keskuksen aulassa ja tuijotimme tiedostonlatauksen edistymisestä kertovaa pikkuikkunaa.

Palautimme kirjekuoreen sullotun muistitikun kello 19.26.

Väri ja eläin – ON TIME.

Edit: Tulin näin voitin -lyhärin voi nyt katsoa Vimeosta.

Älä ole selkääntweettaaja

Twitter on maan mainio viestintäväline. Erityisen mainiota on se, että kaikki käyttäjät voivat periaatteessa jutella keskenään. Ei ole portinvartijoita, ei ystäväpyyntöjä tai muita filttereitä.

Siksipä on kummallista, kun Twitter-käyttäjät puhuvat toistensa teoista tai teksteistä ilman, että mainitsevat toisen osapuolen Twitter-tunnusta. Amerikkalainen antanut ilmiölle nimeksi subtweeting.

Minusta se voisi olla suomeksi selkääntweettaamista.

Toisin sanoen olisi hyvätapaista mainita hermoillekäyvät ihmiset nimeltä, jotta he voisivat edes teoriassa debatoida asiasta kanssasi. Säännölle on tietenkin poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen olisi uljaampaa ja kohteliaampaa olla ampumatta puskista. Tweettisi ovat joka tapauksessa julkisia, kaikki näkevät kuka niiden kirjoittaja on ja myös kohteesi voi saada asian selville, joten mikset olisi reilu ja mainitsisi nimeä heti kärkeen?

Uskollinen lukija muistaa, että olen aiemminkin esittänyt uusia atk-suomennoksia, eikä kukaan ole käyttänyt niitä. Epäilen niin käyvän myös nyt.

Kotikaupunkini yhdellä sanalla

Sunscreen-esseessä ja sen musikaalisovituksessa on kohta, jota mutustelen toisinaan:

Live in New York City once, but leave before it makes you hard
Live in Northern California once, but leave before it makes you soft

Mietin, mitä sanaa käyttäisin, jos New Yorkin tai Los Angelesin * tilalle panisi Joensuun. Tällä hetkellä valintani olisi frustrated.

Turhautunut siksi, että Joensuussa kasvaa – kasvoi? – ihmisiä, joilla riittäisi rahkeita vaikka mihin, jos vain heillä olisi enemmän tilaa opiskella, kokeilla ja saada rakentavaa palautetta. Kyseessä ei ole ollenkaan sama asia kuin polttava halu päästä pois pikkukaupungista, vaan turhautumista nykyisen ja kuvitellun olotilan väliseen ristiriitaan: jos täällä vain olisi vähän enemmän ihmisiä/keikkapaikkoja/elokuvateattereita, minustakin voisi tulla jotain. Tai näin mietin eilen, kun mutustelin jäätelöä Kauppakadulla.

Mitä sinä laulaisit kotikaupungistasi?

Edit: Lukija huomautti, että Los Angeles ei ole Pohjois-Kaliforniaa. Se on täysin totta. Syytän erheestä Joan Didionia (It was three years ago he told me that, and we have lived in Los Angeles since.)

Tekstiviestillä ei tavoita nopeiten

Perinteisesti kai ajatellaan, että tekstiviesti on nopein tapa saada viesti perille vastaanottajalle. Puheluun ei pysty aina vastaamaan, mutta viesti ilmestyy vastaanottajan puhelimeen lähes välittömästi.

Mutta jos haluat saada minut nopeasti kiinni, tekstari ei välttämättä toimi. Se kun välitetään ainoastaan puhelimeen, enkä ole aina puhelimen äärellä – tai siis en tuijota sen ruutua jatkuvasti (niin kummalliselta kuin tämä saattaakin kuulostaa).

Facebook- tai Google-pikaviesti on jo astetta parempi, koska se näkyy useamman kuin yhden laitteen ruudulla. Optimi olisi oikeastaan sähköposti, koska sellaista atk-laitetta minulla ei taida ollakaan, jonka ei tarkistaisi GMail-tililleni saapuneita viestejä vähän väliä. Tosin meilin ongelmana on, että tärkeät ja vähemmän tärkeät viestit menevät onnellisesti sekaisin.

Tjaah. Ehkä teidän ei kannata lähettää minulle ollenkaan viestejä.

Paljon työtä verovirkailija tekee 4 sentillä?

Yritin tilata itselleni verokortin, mutta tuli mutka matkaan.

Kysymys: kuinka monta tuntia Verohallinnon virkailija työskentelee 0,04 eurolla?