Cuil ei vakuuta
Kirjanmerkkien kuolema
En tietenkään tarkoita fyysisiä lipareita, vaan nettiselainten linkkilistoja. Olen krooninen hamsteriluonne, joten ei ole mikään ihme, että aloin jo vuosia sitten säilyttää kirjanmerkkejäni netissä. Kirjanmerkit helpottivat useimmin tarvittavien sivujen löytämistä ja nettisivuille muunnetusta paketista oli apua, jos ei ollut omalla koneella.
Nykyään kotiselaimeeni ei ole tallennettu yhtään osoitetta. Mikä on muuttunut?
Kolme asiaa: Google, del.icio.us ja Firefox.
Ensin tuli hakukone, joka toimi paremmin kuin edeltäjänsä. Urlit ovat usein pitkiä ja hankalia painaa mieleensä. Jos muisti, millä hakusanoilla halutun sivun löysi, oli nopeampaa ja kätevämpää kulkea Googlen kautta. Muutaman sanan kirjoittamalla pääsi halutulle sivulle, eikä tarvinnut kahlata läpi satoja hieman epämääräisesti organisoituja kirjanmerkkejä.
Tilanne parani entisestään, kun selaimet alkoivat tukea hakuoikoteitä. Ei tarvinnut enää ladata Googlen etusivua, vaan pystyi kirjoittamaan suoraan osoitekenttään ”g kissan kuvia”.
Se oli hyvä apu. Edelleen ongelmaksi jäi mitä tehdä silloin, kun ei ole omalla koneella. Del.icio.us auttoi siihen. Kokeilin palvelua joskus muutama vuosi sitten ja hylkäsin sen rajoittuneena linkkiblogina. Hoidin homman mieluummin varsinaisen blogisoftan avulla.
Sitten tajusin, että deli toimii kätevänä kirjanmerkkivarastona, koska siinä on hakutoiminto, metatieto tulee merkattua ainakin jollain tarkkuudella ja jossain vaiheessa Firefoxiin sai lisäpalikan, joka teki deli-merkkien lisäämisestä ja hakemisesta helppoa. Miksi säilyttää yhtä kasaa muistiinpanoja vain omalla koneella, jos ne sai samalla vaivalla näkyviin kaikkialla?
Viimeisimpänä apuna on toiminut Firefox 3, jonka kehittäjät saivat erittäin hyvän idean: miksi selailuhistoriaa pitäisi seuloa osoitteen eikä otsikon perusteella? Molemmat toki onnistuvat, mutta – jälleen – ihmisen on yleensä helpompi muistaa mistä sivulla puhuttiin kuin millä palvelimella se on.
Kirjanmerkit ovat kuolleet, kauan eläköön kirjanmerkit!
Profiloikaa minut
Lähikaupan myyjän mukaan vangittu osti peruselintarvikkeita ja kissanruokaa.
– Hän ei ostanut koskaan alkoholia, ihan perusruokaa.
– Hän oli syrjäänvetäytyvä eikä puhunut aluksi mitään. Tervehdin häntä aina ja lopulta hän sanoi, että hei ja kiitos. Ei koskaan mitään muuta, yli neljä vuotta samassa kaupassa myyjänä työskennellyt nainen kuvailee.
Katsotaanpa: minä käyn lähikaupassa, ostan peruselintarvikkeita ja kissanruokaa, en koskaan alkoholia. Myyjälle sanon että ”moi”, ”pankille”, ”kiitti”. Lisäksi pelaan sota- ja tappopelejä valtavalla ruudulla. (Tosin minulla on myös autopelejä, jotka surmaajalta puuttuivat tyystin.)
Jumalauta. Sehän täsmää.
Hillittömän hidasta asiakaspalvelua
Anteeksi mutta miten helvetissä yhden sähköpostiosoitteen poistaminen listalta voi kestää kymmenen päivää? Pitääkö se osoite ensin printata, lähettää kakkospostissa asiakaspalvelukeskukseen, herättää aspa-tonttu horroksestaan, louhia uraania peruskalliosta ja rakentaa uusi ydinreaktori, että tonttu saa tietokoneeseen virrat ja painaa kahta nappia?
Uusi last.fm = rajoittamattomasti musaa?
Seuraavan kahden päivän ohjelma
Word 243: Boondoggle
This is a journalist who knows a good boondoggle when he sees one, and among the many influences of Under the Influence are the panel discussion, the post-panel Q and A, and the strategically flattering post-Q-and-A bull session.
boondoggle (n) : work of little or no value done merely to look busy – Movie Love
Mitä vittua, iltapäivälehdet?
mitä vittua siellä iltapäivälehdissä taas puuhataan?
Kun ihminen kuolee, miten teillä reagoidaan? Pannaanko kärkeen kuolema vai tuodaanko aihe lähelle lukijaa jonkun julkkiksen kautta?
Voi saatanan saatana sentään. Eli siis kuolema ei ole itsessään tarpeeksi järkyttävä tai tunteellinen tapahtuma, vaan se pitää heijastaa jonkun mediatutun kautta, jotta kyyneleet alkaisivat todella virrata, vai?
Okei, tämähän on täysin harmitonta toimintaa – ei maailma mihinkään kupsahda, vaikka välillä tekisi virhearvioita (sanoo hän kirosanoilla täytetyssä kirjoituksessaan). Ongelma on siinä, että tällainen käytös on typerää.
Tarvitaanko Suomeen tosiaan joukkotiedotusvälineitä, joiden toimintaperiaatteena on typeryys? Vedotkaa tunteisiin, kirjoittakaa julkkiksista, mutta älkää nyt saatana olko tyhmiä.
Word 242: Somnolent
There are two types: the pompous and the somnolent.
somnolent (adj) : inclined to or marked by drowsiness [syn: slumberous, slumbery, slumbrous] – Are Men Boring?