Luovutaan tähtipelleilystä arvioissa

* * *Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä Arto Pajukallio antaa tänään kahdelle elokuvalle saman arvosanan eli kolme tähteä. Nuo elokuvat ovat Mulholland Drive ja Lämäri l. Slap Shot.

Tarkoittaako tämä, että David Lynchin unihoureinen Hollywood-tarina on yhtä hyvä elokuva kuin Paul Newmanin tähdittämä lätkäkomedia?

Ei tietenkään. Uskottavampi selitys olisi, että Pajukallion mielestä Lynchin leffa ei ole ohjaajan parhaimmistoa ja Lämäri on hauskaa ajanvietettä.

Mutta niin vain siinä molempien perässä möllöttää kolme asteriskia, tsup tsup tsup. Jokuhan voisi vaikka ensivilkaisulla luulla, että noiden kahden elokuvan välillä on vaikea tehdä valintaa, kun näyttävät molemmat olevan kohtuullisen hyviä.

Mikä on tietenkin aivan päinperseinen ajatus. Ymmärrän, että arvosanoilla yritetään parantaa lehden selailtavuutta, mutta jos tähtien ohessa ei ole tuon pidempää tekstikatkelmaa, ollaan pulassa. Nehän pikemminkin johtavat lukijaa harhaan. Kuinka vertaillaan tapauksia, joista ensimmäisessä elokuvassa on tasaisissa määrin paskaa ja loistavuutta ja toinen on tasaisen keskiarvoisen hyvä? Entä mitä tehdään, kun tekstissä elokuvaa ylistetään/alistetaan, mutta tähdet ovat toisesta maailmasta? Voiko arvosanoja vertailla yli kieli-, genre-, ikärajojen?

Lyhyesti sanottuna: onko tähdistä mitään hyötyä?

Ääni on musiikkia

Seed-lehdestä löytyi maanmainio jutustelutuokio, jossa David Byrne ja aivotutkija Daniel Levitin keskustelevat musiikista. Aiheet vaihtelevat musiikin evolutiivisesta taustasta synestesian äärimmäisiin muotoihin, joissa epävireinen nuotti voi maistua happamalta (!) ja siihen, kuinka mikä tahansa ääni voi olla oikeassa kontekstissa musiikkia.

Tästä todisteena Levitin tarjoaa Woody Phillipsin, joka käyttää puusepän taitojaan klassisten biisien soittamiseen. Tuubista löytyy näyte Phillipsin versioimasta Carmenista. Wau.

Pihtiputaan mummo suksikoon…

Näin sanoo David Simon, erinomaisen Wire-sarjan luoja:

My standard for verisimilitude is simple and I came to it when I started to write prose narrative: fuck the average reader. I was always told to write for the average reader in my newspaper life. The average reader, as they meant it, was some suburban white subscriber with two-point-whatever kids and three-point-whatever cars and a dog and a cat and lawn furniture. He knows nothing and he needs everything explained to him right away, so that exposition becomes this incredible, story-killing burden. Fuck him. Fuck him to hell.

Believerin sivuilta löytyy pidempikin pätkä, jossa ko. mielipidettä myös perustellaan.

Jussi, lainaatko tuon lehden, kunhan olet saanut sen luettua?

Word 233: Apotropaic

A boring subtext, about the wisdom or otherwise of actually uttering Voldemort’s name, meanwhile robs the apotropaic device of its force.

apotropaic (adj) : having the power to prevent evil or bad luck – The Boy Who Lived

Word 232: Factotum

Usually, one assistant comes into the bedroom with a pot of Indonesian coffee (the brew, six hundred dollars a pound and DHL’d from England, where it is rumored to be a favorite of the Royal Family, is sifted from the dung of wild civets) while a second factotum presents me with a freshly bound volume containing selections from every blog and Twitter and Facebook entry that has mentioned my name in the past twenty-four hours—hundreds of pages, with “BRUCE WAGNER” in convenient boldface—but even this lost its allure.

factotum (n) : a servant employed to do a variety of jobs – Best Seats

Repeämä aika-avaruus-jatkumossa

Riikka Pulkkinen on sanonut, ettei tunnista itseään haastatteluista.

Tämän tiedän, koska luin sen Aamulehdestä.

Johon tieto on oletettavasti saatu haastattelemalla.

Pelkään, että olen aiheuttanut repeämän aika-avaruus-jatkumossa.

Lapsuuden ikoneista

Edit 7.7.2007: Ei Tom vaan John.

Tänään opin, että TomTom-autonavigaattorin saa puhumaan John Cleesen äänellä.

Joskus vähän aiemmin opin, että yhden Transformers-spinoffin nimi oli Transformers: Super-God Masterforce ja sen ylijohtaja oli God Ginrai, jonka luokitus on Godmaster. Japani on parhautta.