Syötettyäni vempulaan reilut 250 arvosanaa, se tarjoaa minulle seuraavia elokuvia: Forgotten Silver, Whale Rider, Hard-Boiled, Wait Until Dark ja For a Few Dollars More. Näiden lisäksi listassa on kymmenkunta sellaista leffaa, jotka olen ainakin joskus nähnyt, mutta joille en tohtinut antaa mielikuvan perusteella arvosanaa.
Joten sinne vaan rekisteröitymään ja muista lisätä minut kaverilistaan. On niin kiva saada virtuaalikavereita.
PS: Osta Fargo (R1). Se on hyvä elokuva.
But even when you take the Mafia out of the equation, the Italian seasonings of ”The Sopranos” are utterly irresistible, beginning with the ethnic pride and underdog scrappiness these characters still carry with them on their hejira to upper-middle-class respectability.
hejira (n) : the flight of Mohammed from Mecca, September 13, a. d. 622 (subsequently established as the first year of the Moslem era); hence, any flight or exodus regarded as like that of Mohammed [syn: exodus, hegira] – source: We are family
In numerous stories this year, the Bugle has referred to U.S. ”defense spending.” Yet it is an arguable point as to whether most of the Pentagon budget is for ”defense.” A more evenhanded journalistic term would be ”military spending.”
Although Schwarzenegger’s run to replace Gov. Gray Davis is playing like the second coming for mainstream Republicans, it threatens to open a nasty rift between the Bush administration and the right-wing Christians to whom it usually kowtows.
kowtow (v) 1: bend the knees and bow in a servile manner [syn: scrape, genuflect] 2: tray to gain favor by cringing or flattering [syn: fawn, toady, truckle, bootlick, kotow, suck up] – source: George Bush’s Terminator problem
Lisäksi pitää mainita nämä loistavat kissasarjakuvat, joihin löysin linkin Myrskystä.
Chomsky: How do you think these wizards build gigantic towers and mighty fortresses? Where do they get the money? Keep in mind that I do not especially regard anyone, Saruman included, as an agent for progressivism. But obviously the pipe-weed operation that exists is the dominant influence in Middle Earth. It’s not some ludicrous magical ring.), uusi katsaus elokuvan kaanoniin (
Mr. Smith Goes to Washington: ”Oh, Mr. Smith!” you will invariably lament. ”Will you ever get to Washington?”) ja D’Souzan ja Coulterin Aliensiin äänittämä kommenttiraita (
Coulter: Notice, though, that Ripley’s cat doesn’t especially like Burke. The cat could be a liberal. It wouldn’t surprise me. What Burke understands is something some stupid cat never will: people are essentially horrible. Enlightened people are and must be out for themselves. Sorry, liberals! But it’s true.).
Sitten: läjä hämmentäviä sitaatteja amerikkalaisista joukkoviestimistä (Defying every prognosis, Samantha was soon speaking, hearing and seeing out of her left eye.
), Walt Disneylle osoitettu ”kadonnut” muistio (It’s just that we feel that a few small changes may be required to make it the success we all believe it should be. For instance: We think the idea of greeting guests with costumed animals is a swell one. But instead of having them announce that they represent undigested meat, perhaps they could be characters you’ve created, and be mute?
), anteeksipyyntö Islannille (The United States of America did not surrender itself to Icelandic sovereignty.
), maahanmuuttajan opas amerikkalaiseen työpaikkaslangiin (Shit rolls downhill – I lament the perceived inequalities of our capitalist system.
) sekä historiallisten henkilöiden uudelleenarviointia (But let us now consider whether Presley could have been an even bigger star. What if, for instance, in addition to being able to effortlessly meld the various schools of American music, he had also been a brilliant neurosurgeon? Wouldn’t that have made him even more renowned?
).
Kaiken lähde on tietenkin McSweeney’s.
PS: Vielä lisäyksenä viivyttelykeskusteluun listattakoon tämä juttu kirjoitusvaikeuksista.
I could feel my mouth desiccating and my face tightening up round my temples as I looked.
desiccate (v) : lose water or moisture [syn: dehydrate, dry up] – source: A White Merc With Fins, p. 86
Onko se parempi kuin Being John Malkovich? Jaa-a, paha sanoa, mutta ainakaan se ei ole huonompi. Neljä mainiota pääosanesittäjää (kaksi Cagea, tietenkin), loistava käsikirjoitus ja metakerrontaa parin viikon tarpeisiin. Toinen katsontakerta oli aivan ehdoton, sillä vaikka tiesin toki jujun jo nähdessäni pätkän teatterissa, ei kaikkeen silti ehtinyt kiinnittää huomiota.
Ensinnäkin, Annie Hall on parempi kuin Manhattan. Toisekseen, elokuva on kuvattu todella kauniisti, mikä ei varsinaisesti ole ihme, koska Willis oli DoP:nä. Kolmannekseen, vitsitiheys on uskomaton: Hello? I forgot my mantra
, Walkenin automonologi, Uh, I’m very shallow and empty and I have no ideas and nothing interesting to say
, Hey, don’t knock masturbation. It’s sex with someone I love
ja niin edelleen. Neljänneksi, Diane Keaton on aivan loistava. Viidenneksi, myös draama-puoli toimii. Summa summarum: Ihana, ihana elokuva.
Coenien Fargoa-edeltänyttä-elokuvaa-edeltänyt-elokuva edustaa poikien tuotannon hämyisempää päätä. Realistisella mallilla tätä ei saa selitettyä niin millään, ja yleissävykin on ehkä hitusen synkempi kuin ihmekaksosilla keskimäärin. Kun mainitsin mieluisimpien kuvien sijoittuvan Miller’s Crossingin ja Fargon väliin, en ollut vielä nähnyt Finkkiä. Toki elokuvasta löytyy yksi tapporepliikki, nimittäin Finkin Sex? He’s a man! We wrestled!
Nyt jälkikäteen sijoittaisin sen samaan kategoriaan O Brotherin ja Man Who Wasn’t Theren kanssa, ne kun ovat molemmat konseptipainotteisia, enkä siis tykännyt niistä mitenkään ältsisti, älyllisellä tasolla lähinnä.
McTiernanin jännärin (vaikka ehkä trillereiden yhteydessä olisi asiallista mainita myös käsikirjoittaja… okei), McTiernanin ja Vanderbiltin jännärin eka puolisko on aika mainio, sen jälkeen tahti hidastuu ja viimeisen vartin aikana narut vedetään koneesta tulleen jumalan avulla niin solmuun, ettei kenelläkään ole enää kivaa. Not without its merits, tho’.
Coenien esikoinen on kohtalaisen onnistunut film noir -pastissi. Pojat ovat palanneet samaan genreen tai sen reunamaille myöhemminkin, mutta keskeisimmät elementit ovat jo kasassa: groteski huumori, möhlätyt rikokset ja paksu, paksu aksentti. Toki halpuus näkyy ja kuuluu jossain, mutta on tällä viehätyksensä vielä 20 vuotta valmistumisen jälkeenkin, olipa sitten Coen-fani eli ei.
The perfectly seamless presence of the two Cages on-screen has the uncanny effect of neutralizing the actor’s naturally obstreperous affect.
obstreperous (adj) 1: noisily and stubbornly defiant 2: boisterously and noisily aggressive – source: The Village Voice: Film: The Truths About Charlie