Jenkkilän antispammilaki etenee

USA:n senaatti äänesti keskiviikkona roskapostin kieltävän lain puolesta (USA Today, Google News). Se kieltäisi yhteystietojen ja otsikoiden väärentämisen sekä huijaustuotteiden markkinoimisen. Rangaistusskaala ulottuisi vuoden vankeustuomioon ja jopa miljoonan dollarin sakkoihin asti. Sen myötä perustettaisiin soittokieltolistan tapainen luettelo osoitteista, joihin ei saisi lähettää mainospostia. Tosin lain mukaan spammia saisi lähettää, kunnes vastaanottaja toisin pyytää.

Vaikka laki ei tietenkään koskisi Eurooppaa, ainakin tämänhetkisistä spammereistä voitaisiin tällä päästä melko hyvin eroon. Nyt vaan peukut pystyyn.

Word 147: Lickspittle

Long live anarchy! Lickspittle!

lickspittle (n) : an abject flatterer or parasite – source: Doctor Zhivago (R2), 1:44:40

Meilitesti

Tyyppaan tässä, että toimiiko tämä meilin kautta bloggaaminen. Kategorioita tämä ei ainakaan tajua, mutta sehän ei ole kuin pienen säädön päässä. Kai.

Ohjelma, jolla homma toimii, on muuten nimeltään blosxthis.

Purnausta kolmessa osassa

Tämän päivän pseudouutisista ehkä hienoin on se, että Ahti Karjalaisen syntymäkodista on löytynyt käsikranaatti. Paikallisesti se voisi juuri ja juuri ollakin motivoitu, tyyliin ”ympäristölle ei aiheutunut vaaraa”. Mutta mitä helvettiä tuollainen soopa tekee valtakunnan listoilla?

Toisaalla taas eilinen kansijuttu Matti Nykäsen saunapalosta oli kuin taivaan lahja iltapäivälehdille. Ensinnäkin siinä on entinen julkkis, sitten tulipalo eli kuolemanvaara, kolmanneksi Nykäseltä oli sitaattina tuolla me rakastelimme ensimmäisen kerran ja neljänneksi vielä kyseessä oli pirun kallis pytinki.

Lopuksi vielä tahtoisin täten juhlallisesti vakuuttaa, että uskon maamme sotavoimien sanaa, kun he sanovat tietävänsä, missä kaikki maamiinat taistelutilanteessa olisivat ja huolehtivansa niiden raivaamisesta. Sama pulju kuitenkin epähuomiossa unohti maan sisään hautaamansa sinappikaasut. Mömmöt olivat mullan alla monta vuosikymmentä, kunnes nyt – tontin myymisen aattona – Firma huomasi tarkistaa maaperän ja löysi sieltä tämän hauskan pienen yllätyksen.

Sitä paitsi: Miten todennäköistä on se, että pieniin pulloihin jemmatut kaasut on löydetty viiden hehtaarin alueelta sattumalta?

Huoaah

Jopas ramasee. Jopa niin paljon, etten meinaa jaksaa lisätä tänään saapuneita levyjä listaan.

Varsinainen asiani oli kuitenkin se, että Suomessa julkaistua Almodovar-kokoelmaa (Kika, Lihan värinä, Kaikki äidistäni ja Puhu hänelle, hintaa Anttilassa 60 euroa) himoitsevien kannattaa hankita Playn vastaavaa R2-boksia: Hinta ~22 euroa, mukana samat leffat miinus Kika.

Parisuhteellisuus

Kaikin puolin mahotonta tämä. Nyt on jo kolme täyttä vuotta siitä, kun Manninen ja Sulopuisto päättivät kirjoittaa nimensä seurustelemisen suureen kivitauluun. Suureksi pettymykseksi minun on todettava, ettei kumpikaan esittänyt maagista kysymystä alax olee mun kaa?

Paljon onnea me!

Millon katotaan jotain järkevää?

Buffalo Soldiers

Tämän porukan paras leffa on aakkosissakin ensimmäinen. Kohtalaisen kyyninen katsaus amerikkalaiset ammattisotilaan elämään 1980-luvun lopulla, kun kylmä sota ei ollut enää kovinkaan kuumaa ja suurimmat ongelmat liittyvät parhaan bilehuumeen valitsemiseen.

Se toinen Phoenix vetää pääroolin ja ihan hyvin vetääkin. Paquinin Anna esittää laav intrestiä ja Robocop on hyvää tarkoittava mutta hieman hajamielinen komentaja. Juonikuviot ovat kyllä aika tavanomaiset, mutta oheistoiminnot melko mainioita. Mikä tahansa elokuva, jossa ajellaan Abramsilla kamoissa ja murskataan sen takia vahingossa autoja, on vähintäänkin osan ajasta hauska.

Crime of Father Amaro

Jotenkin tuntuu, että elokuvantekijä on haukannut liian ison palan Amaron kanssa. Alku on lupaava, näyttelijät päteviä, kuvaus hienoa, jännitys kasvaa… ja sitten mitään ei tapahdu. Yleensä ilmaus ”tuhlasi ainekset” tarkoittaa sitä, että leffassa tapahtuu jotain tyhmää tai epäuskottavaa. Tässä taas ei kirjaimellisesti tapahdu mitään. Pappi erotetaan kirkosta? Ei seurauksia. Mitäs katolilainen tekee abortin kanssa? Ei seurauksia.

Tukevaa keskikastia siis. Tämän missaaminen ei heikennä elämänlaatua.

Fritz the Cat

Ralph Bakshin tour de force on tämä Robert Crumbin hahmoihin perustuva animaatio tuolta hämyisen 1970-luvun syövereistä. Kissa nussii ja kissa vetää kamaa, mutta juonesta tai henkilöhahmoista ei juuri voi puhua. Animaatio on korkeatasoista, oikeastaan yllättävänkin hienoa. Testiyleisö ei kyllä leffalle erityisemmin lämminnyt, ja kun sanon testiyleisö, tarkoitan itseäni. Mutta sivistysaspektin takia tämän kärsi hyvin katsoa.

My Life as McDull

Tuomaan kommentti Millon on viimeksi katsottu jotain järkevää? irtosi McDullin aikana. Eikä ihme, sillä melkoista jynkytystä tämä oli. Possu seikkailee ja kasvaa eikä misään ole oikeastaan mitään väliä. Ei voi suositella elokuvana, kalkkunana tai sivistyspalana.

Nostalgia

EGN pisti läjän naperoita pelaamaan vanhoja tietokonepelejä. Tulokset ovat hykerryttäviä (tai sitten minusta on kehkeytymässä kovin säälittävä).

Pong: Tim: My line is so beating the heck out of your stupid line. Fear my pink line. You have no chance. I am the undisputed lord of virtual tennis. [Misses ball] Whoops.

Donkey Kong: Tom: It’s strange that fire moves in this and has eyes. Oh no, the fire’s coming. It’s going to eat you. Are these barrels alive, too? Everything’s alive. And Donkey Kong’s mouth is made of pluses. Look: Plus, plus, plus, minus. They’re trying to teach you math by brainwashing you.

ET: John: This game is so confusing.

Nyt pyörii

Erittäin tylsistyneille ihmisille löytyy vielä kaikki sanelukoneelle nauhoitettu matsku: osa 1 (alusta noin puoli kolmeen aamulla) ja osa 2 (viimeiset kolme tuntia). Molemmat ovat noin 8 megan ogg-tiedostoja, joilla on kestoa about vartti. Lähinnä siellä on hillitöntä hihittelyä ja omituista mutinaa.